En ollut eilen kummittelemassa. Ei ole tarvis, kun on ihan omana itsenään jo sen näköinen ja tapainen. Jo Lumputkin sen todistavat ,D Eli ei mitään juhlia täällä. Sen sijaan meikäläinen kunnostautui taas lauantai-nukutuksella, kahdet uusiounet aamulla, ruuan jälkeen raikkaat parin tunnin päikkärit ja siinähän se sitten menikin. Äkkiä olikin ilta(päivä). Ja pitäisi-tekemistä vaikka kuinka paljon.
Juu, sain unitauoilla pestyä pyykin, syötyä, imureerattua ja jopa luettua. Lisäksi sitten päikkäreiltä herättyäni pystyin jopa kirjoittamaan. Jätin sen kuitenkin muhimaan yön yli. Se on nykyinen tapa, ainakin yhden yön yli pitää julkistettavia kirjoituksia jemmata. Olen pari kertaa kirjaillut suoraan eikä se oikein toimi, hehkutan liikaa, mällistelen ja möllistelen, teen jopa vihreitä, arghhh. Eli ihan suosiolla jätän kaiken rauhaan ja katson tänään asiaa uudelleen sekä korjailen tekstejä – tiedän, että niissä on korjaamista ja olisi kyllä lyhennettävääkin, mutta... se on aina niin pirun vaikeaa.
Muuten ei siis mitään uutta tänäkään viikonloppuna. Sain oikean koipeni tosi kipeäksi astuttuani kynnykselle jotenkin vinksallaan. Ei tahdo oikein mikään astuntatapa *tsihihihih* kelvata. Olen puolirampa ja koipea särkee lähes täpöllä. Ei kun tilaamaan taksoja taas ensi viikoksi. Varaston kutsu on armoton, onneksi osa väkeä jostain syystä lomailee erinomaisen ahkerasti – miksi ihmeessä? =O Juu, olen minäkin merkannut lomaa, tuonne kuun puoliväliin kolme päivää, ihan piruuttaani.
Josta tulikin mieleen, että tuli Varaston pikujolu- ja oksujuhlakutsu. Ei muuta, mutta ruokalista oli armottoman herkullisen oloinen, njam, kuola valui norona maripaidalle. Pitäisiköhän ihan mennä. Se on tällä kertaa Varastolla, ruokailu aika lähellä – ryömien siis pääsee. Tämä täytyy laittaa nyt ihan harkintaan. Olisihan se ihan kiva; ilmaista ja hyvää ruokaa sekä juomaa. Varasto kun harvemmin tarjoaa rotille ainakaan yhtään mitään! Että jos nyt kerrankin leikkisi sosiaalista, vaikka se onkin niin kirotun vaikeaa. Tai sitten ottaisi tarvittavasti piltsuja ja pilaisi sekä itsensä että muidenkin maineen *muahaahaah*, mikäs senkään hauskempaa! Oksentaisi ja örveltäisi, haukkuisi johdon ja ”työ””toverit” – sitten pyytäisi luottohenkilöltä apua taksoon, joutuisi normaalitaksoon ja maksamaan itse jne. Että ehkä sitten sillä toimintaperiaatteella.
Tänään vuorossa pakkoruisku, vihannespihvien valmistus ja niitä myös evääksi. Kylkeen tsatsikia, jonka teen nykyään Härraan ilman mitään kurkkumehujen puristeluja jne. Härra on tankeaa ja hyvää tähän tarkoitukseen – saa oikeaa herkkua nimittäin! Ja sitten lisäleputtelua, mikäli ahi ei suo antejaan.
Vau, heräsin vasta klo 4 jälkeen - taisi mennä yö haahuillessani tietämättäni jossain muussa todellisuudessa =O
------------------------------------
Purrrrve, kavrut! Hei, mäki goisin ku kert toikii. Tai oli siihe yks toinenki syy – mä sain nimittäi taas donarii. Juu ei oo ihmeitte aika ohi, möhkö söi vähä donarii jonku mössön kaa. Mä sain taas loput, jee, jeeejeeeh. Kyll oli hyvää, meni vanhat kissinmuanatkii siin sivus samall, toi oli tiätty vaa tyytyväinen. Sitt mä sain jotai uut kissimuanaa, jos muka on sitä punast fisuu, jäks, en syä. Tai en tiijä. Katotaa nyt. Jos tolt irtois viäl jotai, vaiks se puhuu kasvispiffeist. Hei, eiks piffeis kummiskii oo ain jotai heekkuu? Mä oon kyll luullu nii, vaiks ei sen soijapiffeis ollu. Mutt noi ei oo soijapiffei ku semmosii toiselaisii. En viäl tiijä, voi olla ett joutuu syämää vaiks piänei kivei. Jost tuliki taas miälee toi ton foto. On se hullu, toi mami, ei voi muut sanoo. Tosa on nimittäi sen toiset lemmikit, sen lemmikkikivet! Juu, luitte muute iha oikee. Niit sill on jokune...tosa meinate.... kahjo.... mmmmm.... Mä meen pois, basee tai jotai, hävettää...tommone meinaa!
Kliffaa söndaagii kuiteskii!
Vincent, sinä olet lemmikki numero uuno ;D
Päivän slogan: Jos joku kehtaa sanoa, että olipa upea ulkoiluilma eilen, vedän kuonoon välittömästi! *kade*
Päivän biisi: Okie From Muskogee
Luettua: P D James – Yksityispotilas. Paronitar se vaan jaksaa, Dagliesh on edelleen mukana ja omalaatuinen tapaus selvitettävänä. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tapaus ratkeaa, vaikka mieltä kaiveleekin motiivi ja muu tapahtunut. Luotettavaa laatua dekkareiden kavereille, Welhotarkin suosittaa. Ei kyllä oikeita ylläreitä, ihan pieni kyllä ,D Juri Nummelin (toim.) – Tuhansien zombien maa – Tarinoita kuolleista ja Suomesta. Erinomaisen viehättävä opus teemasta kiinnostuneille, linksusta pääsee suoraan Jurin sivuille ja lukemaan esittelyn. Käykää ihmeessä lukemassa! Lukemisen arvoinen, lyhyitä tarinoita, pieni ja kepoisa kirja – ei toki sisältönsä puolesta (tämä niille, joille kirjan koko ja tarinoiden pituus asettaa rajoituksia). Mielikuvitukselle ehdoton aarre, heti aloin miettiä erästä tarinaa, joka sivuaa aivan lievästi asiaa. Welhotar piti ja suosittaa! Kirjastosta osui aivan sattumalta käsiin... eipä ole pahemmin ollut esillä, mrrrrrrrrrrr. Pitäisiköhän.
KAIKKI KENKÄT VIELÄKIN LEVOSSA, MUTTA VALMIINA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti