Täytyy alkaa veryttelemään (!) tätä kirjoituskättä ja –olkapäätä Varaston huippukoetoksia varten jo näin aikaisin eli kello on n. 0.30. Kättä juilii ja jomottaa, se prleen kiertäjäkalvosinoireyhtymä taas laukesi. Ja tietysti arvaattekin miksi – retorinen kysymys siis. No katsokaas, armaat lukijat, on kuun vaihde ja The Tilasto laukeaa. Se tietää sitä, että rotta tekee hommia täpöllä. Muut ovat säästelleet (jopa, olen nähnyt!) vähemmän merkittäviä, lyhyitä juttuja tehtäväksi juuri ennen kuukauden vaihdetta, että Hän Itse saa ne omiin tilastoihinsa merkityiksi! Voi elämän kevät, sanon minä. No, kyllä minä vielä tänään; syön vain hevoskuormallisen kipulääkkeitä. Eri asia on, onko se oikein? Minä olen nimittäin tehnyt oikeastikin töitä tällä vkolla aivan saatanasti, yksin ja valittamatta.
Hiukka tämä tietysti naurattaakin, Upo aamuisin ratsastaa joukkoja sekä aukkoja katsellen ja suomii porukkaa VIELÄ parempiin saavutuksiin. Mutta kun tässä unohdetaan nyt yksi asia -> se asiakas tai taho, jonka asioista on kyse. Voiko niitä pisteyttää tahi arvottaa? Minusta ei ollenkaan voi, meidän osastolla ainakaan. Eli ne eivät ole millään tavalla keskenään vertailukelpoisia. Mutta tilastoida pitää ja lisää saada papegoija-merkkejä *phuuuuuuuuuuh*. Sen verran hupia tästä löytyi, että illalla unta yrittäessäni päähäni pälkähti aika mainio jutun tahi tarinan tms. aihe ;D Että ei turhia kuitenkaan!
Vielä sen verran Varastolta, että tilanteet todella ovat menneet yhä kriittisemmäksi. Eräs leidi jäi jo sairikselle, varustettiin SSRI-piltsuilla ja lähetteellä työarvauspsykopaatille. No, hän oli ihan tyytyväinen, koska oli asiaa jo yrittänyt hoitaa työpaikalla kaikin laillisin keinoin. Juttelimme siinä ja päätimme ns. kokoustaa asiasta ensi viikolla. Eri asia onkin taas se, onko oikein, että se kiusattu ja raastettu, ahdistettu työntekijä joutuu kärsimään ja koko jutun aiheuttaja on edelleen ”ymmärrettävä” ja ”mukava ihminen”, varustettuna niillä ns. pärstäkertoimilla ja ns. pätevyyksillä? No, ajattelin vaivihkaa viestiä asiasta omisarvikselle. Kyllä hän jo tietääkin ja tämä sairastunut leidi onkin menossa hänen juttusilleen ensi viikolla. Mutta minua nyppii melko rajuhkosti tällä hetkellä! Yksi ihminen (ja pari toisella osastolla) voivat terrorisoida ja pitää koko toimistoväkeä ikeensä alla sekä kerätä tietysti vielä jotakin kunniaakin jostakin. Auuuuuts!
No niin, sain jopa nukuttua melkein neljä (4) tuntia! Paras enkka tällä viikolla ,D Naapurit kyllä yrittivät terrorisoida tämänkin oikein kätevästi. Alkuillasta alkoi aivan seinän takaa, lähes sängyn kohdalta, saatanallinen Miehisen Peniksenjatkeen (no se kiviseinäporakone!) mekkala. Sitten se vähitellen vaimeni ja kuvittelin jonkin tulleen valmiiksi. No ei tod, olin niin väärässä kuin ihminen olla ja voi. Kun olin nukahtamassa, tultiin stananmoisella mekkalalla kännissä kotiin ja jatkettiin sitä poraamista (siis porakoneella!). Ja sitten ilmeisesti järjestettiin asialle (mikä liekään) harjakaiset. En minä paheksu, kaukana siitä. Toivoisin vain, että työtä tekevät ja raskautetut eli kehnouniset ja kipeät Welhottaret jätettäisiin vaikka arki-iltoina rauhaan.
Huippua on se, että heidän sänkynsä on aivan minun sänkyni kohdalla! Minä kuulen kaiken, mitä tapahtuu – tästä tulee jännittävää. Eilenkin yritin vastata jo mahtavilla suolikaasupäästöillä – pröööööööööööööööt. Voi kun tietäisivät! Vanhapiika-Polka varautuu kuuntelemaan yön ääniä, mukanaan runsaasti kirjoja, liukuvoidetta, tekopenis, kissa ja paljon, paljon muuta! *maanista hekotusta* Siksi minä nimittäin olen hereillä. Naapurissa pidettiin petijumppaa ja sen jälkeen aloitettiin melkoisten dB:n mukainen kuorsaus *huokaus*. Enhän minä ole muka-vain-kade, enhän? Se minulle nyt kertokaa.... Niin tiedoksi, että minun residenssini järjestystä on mahdoton muuttaa! Voi kun saisi heidät jotenkin tajuamaan, mistä on kyse tai vaikka tapaisi tuossa rappukäytävässä. Ihan ovat mukavaa sakkia kuitenkin...
Ai miten sain unta? Hah, tempaisin kaksi uniavitetta, yhden relaksantin ja yhden rauhoittavan. Kun heräsin tunnin päästä, heitin vielä puolikkaan avitteen. Sillä sitä saa sen 4 h unta, just! Vaikka olen ollut kuni zombi jo monta päivää. Voihan vee, sanon vaan. No, ans kattoo taas tätäkin juttua, mihin se tästä kääntyy.
Muuta? Just, Kummisedän huoneistoon on siis muutettu. Arvaatte varmaan, että esim. eilen ilkeämielisessä pienessä päässäni kävi kaikenlaista ei-niin-mukavaa –jäynää ajatellen uutta asujamistoa! Ai niin ja tänään on Varaston pikkujolu, minähän en osallistu. Jos joku kysyy, miksi en, kerron mieluummin osallistuvani pitkän mietinnän jälkeen bileisiin Malmin hautuumaalla. Siellä kun on varmasti kiinnostavampaa ja minuakin kuuntelevaa seuraa *muahahahah*. Morbidia tämäkin siis.
Ja sitten onkin normiperstai; kirjasto, apteekki, kaupat ja kotoon. Tein jo eilen makuisaa vihannes-sienipataa tarjolle. Sen kanssa voisi ehkä olla vielä jotakin, täytyy katsastaa. Belgarion joka tapauksessa on tulossa avittamaan ja hänelle on luvattu jälleen kunnon lounas. No joo, kävin minä eilen Serkuissakin ja hain karpalomehua, mustikkakohuked, savujuustoa sekä mainion näköistä manteli-omena –torttua ;D Viikon herkkuhetki ON siis tänään!
Ja ei kun varustautumaan Varastolle, täytyy muistaa ottaa ylimääräiset kipumömelöt mukaan =E
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä sainkii eile vähä maistaa donarii, njam. Ja toi jo kertokii, ett Poika ja se menee kaupoill ja kaikkee, mmmmm. Hyvä kissipäivä onkii tuloss. Mutt arvatkaas, oliks toi vähä änkkän eile? Mä nimittäi olin pönkiny kummiski tonne päiväpeito alle, vaiks siin on ne haisulipaprut pääll *tsihih*. Olin kyll käyny tosi hualell lodjull sitä enne, etei niinko mitää. Mutt se kyll meinas heemostuu. Se oli muuteskii iha poikkiräks, ei jaksunu mitää ja silmät lurpsutti. Sitt se simahtikii, mä kyll goisin jo paaaaaaaljo enne. Ett nyt mä vaa odotan, mitä kaikkee kliffaa mä-mä-mä saan. Kuulette sitt huamenn. Nyt mä meinaan goisii viälä vähä lisää, prrrrrrrrrrr. Ai nii, ei ollu vissii ajankohtasii fotoi, nii ni vaiks ton piltsuist sitt tämmöne.
Kliffaa viikendi alkuu kaikill Lokistaania kissinkoill ja kissi-ihmisill kaa!
Vincent, päivieni kyseenalainen, ehkä jopa musta valo!
Päivän slogan: Onhan se jotenkin mielenkiintoista, että naapuri huolehtii myös minun viihteestäni!
Päivän biisi: Sex and Drugs and Rock and Roll
Luettua: Outi Pakkanen – Muistivirhe, kaksoissiskojen outoa perhe-elämää ennen ja nyt sekä kaikkea muutakin mielenkiintoista. En paljasta enempää, ihan käypäistä luettavaa (ja niitä hyvejä repseptejä!). Diane Wei Liang – Paperiperhonen (Yksityisetsivä Mei Wangin tutkimuksia). Ihan luettavaa dekkaria tämäkin, kiintoisaa kulttuurikuvausta ja muuta mukavaa.
JA HEI SIELLÄ – EIPÄS UNOHDETA TÄTÄ! Lisää myöhemmin =D
PUNAISET MAIHARIT ON LUOTUJA KULKEMAAN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti