Todettakoon vielä tähän alkuun, että en pidä siitä, että blogissani ja kommenttilootassani vettuillaan suoraan toisille – se ei ole minkäänlaisten käytöstapojen mukaista. Kts. siis eiliset kommentit. Kyllä, täällä saa edelleen vänistä ja vettuilla minulle, se on eri asia. Minähän olen luotu kestämään sellaista. Samoin jokaikinen on tervetullut muuten vaan, puhumaan paashaa, kommentoimaan lukemisiani, tekemisiäni jne. Mutta ei todellakaan toisten puuhia, sehän kuuluu muualle – ainakin minun mielestäni!
Josta tulikin mieleen, että blogituttavuus juuri hetki sitten kysyi, eikö minulla ole minkäänlaista idioottisuodatinta. Ei – ei ole, enkä koe sitä tarvitsevanikaan. Minä kirjoitan edelleen täsmälleen sitä, mikä sattuu huvittamaan tahi olemaan ajankohtaista omassa pienessä päässä. Se, joka nämä kaikki tarinat ottaa täysin todellisena elämänä tai kertomana, voikin tarkistaa oman todellisuudentajunsa vahvuuden. Minä nimittäin elän montaa erilaista ja jännittävää elämää *muhahahhaah*! Edelleenkään en poista omia kirjoituksiani tahi toisten kommentteja.
Mutta itse asiaan: Varastolla melkein sain elämäni raivarin! Kerroinhan, että oli luvattu avittaa jne ja olin oikeinkin tyytyväinen asiaan. Kunnes totuus selvisi. Eräs leidi oli hyvin näyttävästi hakenut sieltä jokusen homman tehdäkseen ja – nyt ne palasivat eteeni. Täynnä silkkaa sontaa. Osa oli pakko tehdä uudestaan aivan alusta lähtien, osan saattoi korjata. Helvetillinen kiire koko päivän ja jengi vaatii tulosta, arrrrrrrrrrrrrrrrgh. Itkuhan siinä oli tulla! Sanoin jo pariinkin otteeseen tulevani hulluksi. Olisi kai pitänyt sanoa, että olen jo. Sellaista meno nimittäin eilen oli ja varmaan on tänäänkin. Hätinään ehti pissille, parille tupakalle ja lakisääteiselle ruokatauolle. Että sellaisia aikoja; tosin joku oli hyvinkin ilahtunut tultuani takaisin (ja tuli tuomaan jemmaamiaan hommia).
Muutenkin tilanne siellä on osittain niin kireä, että ehdotin jo työkaverille, josko erään asian voisi nostaa työsuojelulliseksi kysymykseksi. Ilmeisesti ei voi. Leidillä on ns. pärstäkerroinlisää ja ns. meriittiä niin, että ei tule onnistumaan. Tosin kerroin, mitä myös voi tehdä.... en sentään tässä. Se on erittäin inhottava ja ruma tapa saada työkaveri hermostumaan. Mutta tiedoksi voin sen ehkä myöhemmin muussa yhteydessä tuoda. Emmehän me nyt sentään ilkeämieliseksi aleta, eihän?
Jahas, ja rapoa Hörhöstä tietysti odotetaan? Pakko tuottaa pettymys, kun hän eilen soitteli, passitin hänet sinne omaan uuteen majaansa ,D Hjuu, minä olen outo. Toisaalta, olemme Hörhön kanssa tunteneet toisemme ainakin n. 10 v. Että sellainen tapaus.
Ai että taas ottaa pattiin, siis pannuhuoneeseen eli päähän! Tsadi aikoo seurata Tukrun esimerkkiä ja kirjastoja lopetetaan... Listalla on viisi (5!) kirjastoa (ehkä jopa useampikin!), joista 3 ns. Malmin suurpiirissä. Tapanilaa suosivat lapsiperheet, Pukinmäkeä koululaiset ja oikeastaan kaikki, minullakin se olisi aika lähellä. Puistola ja Tapuli ovat muuten vaan olleet ihan mukavia, btw. Ja nyt sitten lopetuslistalle, arrrrrrrrrgh! Sitten rakennetaan kaikkia perkeleen pulkkamäkiä ja hiihtoputkia, stana. Teillä on varmasti varaa matkata vaikka Lappiin tms. laskettelemaan. Ei siksi tarvitse kirjastoja meiltä viedä! EI! Huutavan ääni korvesta siis jälleen asialla, nih kerta.
Uni ei vain tule, edelleenkään! Otin illalla kaikki sallitut uniavitteet sekä tein kivan hiilihydraattitankkauksen, argh. Väärää tavaraa, en taaskaan muistanut eli iloksenne vietin jälleen puolen yötä seurustelemalla norjalaisen puhelimen kanssa. Kuten huomaatte, olen todella käyttäytynyt eilen muutenkin erittäin aikuismaisesti ja kypsästi *häpeää ja noloaa*. Mutta – tehty mikä tehty, sanottu mikä sanottu ja sillä mennään, mitä ei ole =D
Varastolle matka käy, jololadidii, jololadiduu =E
Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Heh, lopult toikii huamas, ett se yks kävi vähä outon muhu kuuman tai jotai. Emmä oikee tajunnukkaa, no, silleesti sitt. Muute mä sainkii eile oikeet kanaa, oli muute älde hyvää heekkuu. Oo tullu semmost pitkää aikaa ja mulle luvattii mjunuaisiiki ainaski viikonlopuks. Ja Poikakii on taas tulos huamenn. Sill on jotai väsäämist täälä ja tiätty mun kissitaravat pitää hakittaa. Nehä ne on kaikkein tärkeint. Ja toi möhkö saa painuu kans omill kaupoillee, ett Poika saa kunno safkaa (ja mä kans!). Ett tämmöttös. Muute mä oon viäläkii vaa goisinu, herätin ton sitt tosa yälä leikkii ja meninkii ite goisii *kollivirn*. Aika vinkeet härnää tollee, se sanoo, ett päitä alkaa särkee >o< Ku mä en keksi fotoo eikä toikaa, me päätettii laittaa se uus kellin kuva tähä. Tommone, siit näkee aja....
Kliffaa torsdagenii kaiffat!
Vincent, aina yhtä sielukas otus.
Päivän slogan: Minä pidän aina linjani, tosin niitä voi tarpeen tullen vaihdella ,D
Päivän biisi: Autopaikka
Luettua: Tartuin saamaani sarjakuvakirjaan, hyvää työtä ja lisää myöhemmin asiasta. Lisäksi lukaisin yhden nuortenkirjan, hyvä sekin. En nyt linkkaa niitä tähän, koska ne tulevat esille myöhemmin muussa yhteydessä, joten oli sellainen rauhallisempi lukuilta, koska olin puhkirepopoikki!
JA TOTTAJUMALISTE MAIHAREILLA MENNÄÄN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti