Kuten olen myös sanonut, ei kannata kuulua tuttavapiiriini. Eräs on taas lähtenyt viimeiselle ostosreissulle! Belgarionin mummo, ex-avoppi poistui keskuudestamme torstaina – kuulin vasta eilen. Mukava mamma, jonka kanssa oltiin aina hyvissä väleissä. Vaikka erosin Exästä, avoppi silti pysyi kaverina. Viimeksi nähdessäni hän oli vähän huonon näköinen, kesällä, postasinkin siitä muistaakseni. Kertoi dementiastaan (alkava lievä) ja että oli ajanut ison tontin nurmikkoa, ei ollut juonut eikä syönyt mitään. Vein kauppaan ja ehdottelin jotakin herkkurahkaa ym. kun hän ei raskaasta ruuasta perustanut. Muutenkin sellainen pieni ja hentoinen, lähes umpiruotsinkielinen. No, nyt sitten selvisi, että vatsasyöpä oli korjannut – onneksi erittäin lyhyen sairaalassaolon jälkeen. Merkillisiä nuo vanhan kansan ihmiset, eivät he kerro, jos jotain vaivaa on tms. Sitä vaan kärsitään ja loppupeleissä sitten vasta sairaalaan... Kepoisat mullat vaan. Hautajaiset ovat pikujolun kanssa päällekkäin, taidan kuitenkin mennä hautajaisiin, ehkä.
Se, mikä tässä harmitti, on Exän suhtautuminen. Soitin illalla hänelle, ihan kohteliaisuudenkin nimessä. Mies puhui vain pesänselvityksestä, omistuksesta – siis rahasta. Argh, että pisti vihaksi. Yritin kuitenkin sanoa, että hän voi soittaa tai on myös tervetullut käymään, jos haluaa jotain erityistä hautajaisiin, minä järjestän. Tässä kun on ollut noita monttubileitä jo aika monet peräkkäin. Ja jos hän vaikka haluaisi muuten vaan jutella; onhan meillä yhteinen lapsi ja asuttiin yhdessä yli 15 v. Voisi muutenkin keskustella ja silleensä. Ajattelin, että hän ehkä tarvitsisi jonkun, jolle jutella. Just ja arvasinhan sen. Oli muuten virhe soittaa, nyt jo harmittaa. Exä ei ole muuttunut mitenkään, häntä ei edelleenkään kiinnostaa muu kuin hän itse ja pankkitilinsä saldo. Voihan vee, että näin sitten.
Kietaisin sitten lomperojömmani pois kuleksimasta ja viihdytin itseäni soittolistoilla, siis koneen, en puhelimen (onneksi!). Lueskelin hajanaisesti ja kurmuutin kattia. Ei sen kummempaa, viihdykäs yksinäinen ilta.
Belgarionin kanssa teimme pikaisen roudausretken. Pikaisen, koska taksot olivat eilenkin myöhässä, se keli nähkääs – nyt Palmia voi laittaa kaiken sen syyksi! Miten hieno tekosyy. No, saimme kaiken tarpeellisen ja vähän enemmänkin. Vihannestsioski tarjosi reippaasti antejaan, parilla juurolla sain taas melkein kassillisen tavaraa. Samoin muissa kaupoissa meni yllättävän vähän juuroja, ei silti, en minä mitään ihmeellistä koskaan osta. Kotona tarjoilin ensin paahdettuja Reissareita, olin ostanut jokusen viipsaleen kylmäsavulohta – söimme ne siinä alkupaloina, mmm. Itse en jaksanut, mutta Belga veti päälle vielä juustopizzan. Jälkkäriksi sitä leivaria Serkuista. Oli hyvää, alla parin millin pohja, päällä jugga-rahkaa ja päällimmäisenä marjoja. Suht kevyttä ja tosi raikasta. Otin pienen biitin ja loput söi poika, nyt riitti kuulema. Oli sen verran iso levy. No, vastasi ehkä kolmea tai vähän yli kahta normileivaria. Mutta siis oikein hyvä menyy ,D
Nukuinkin sitten melkein 9 h ja aion jatkaa kohta uinumista, jos vaan saan sen kaverin vielä kiinni. Tänään on sellainen päivä, että olen antanut itselleni luvan goisia niin paljon kuin vain unta saan.
Purrve, kattiskat! Hei, mä tiäsin, heti ko Poika tulee, saa kans heekkusafkaa. Mami antokii mulle sitä punast fisuu piänet biitit. Soli ihan älden hyvää, nii hyvää, ett oisin syäny ihan kaikki. Ja sitt poika anto mun nuuskutella pitsaa, vaiks mä en syä, mutt anto nuuskuttaa kuiteskii *tsihih*. Ja sitt mä sain vähä nualla sitä valkost siit makeestki. Kaikkee sain, toi ei kyll hualinu mua tyynyll viäreesä, jouduin olee jalkopääs. Taas mä haisusin, se sano. Just joo, itte haisuu, möhkö! Ai nii, sill pitää olla nyt kilti. Mutt hei, ainaha mä oon kilti, ku me ollaa kaksistee himass. Ikinä oo sillo mitää onkelmii, ihan rauhasaa kissieloo. Mä innostun vaa sillo, ku mutt jätetää yksi eikä oo mitää järkevää tekemist. Mä yksi mitää viitti enkä jaksa. Nii ni sillo tulee tehtyy kaikellaist, mikä tulee miälee (yleensä ei-järkevää, toim.huom). Nii ett toivottavast tänäänki tulis fisuulinii, mä kovast oottelen. Ja koht mennää ottaa aamutirsat, heti ku mä saan uutta muanaa, mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih! Muanaa! Kuva on vissii jostai, mä tiärä mist.
Kliffaa viikendii nyt kaikill kummiskii!
------------------------------------
Vincent, olisikohan sinulla kissan pibo?
Päivän slogan: Tuttavapiirini vähenee oudosti ns. luonnollisen poistuman kautta! Pelottaako?
Päivän biisi: Smooth Grandmama
Luettua: Viikon ainoa lehti sekä yksi kirja kesken. Ei siis mitään erityistä rapottavaa tällä kertaa!
KENKUT LEPUUTTELEVAT MYÖS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti