Kiirettä kuin yksijalkaisella miehellä perseellepotkimiskilpailussa! Ensin aamusta normirokotus, kas kun senkin joutui siirtämään. Siitä suoraan fysiatrille. Jossain vaiheessa pitäisi varmaan ehtiä tehdä töitäkin. Iltapäivällä otsastomiitti, se turhista turhin – yleensä. Tosin aiheena näkyi olevan myös henkilöstöasiat. Ei taida koskea meikäläistä, lähinnä kai joukostamme eläköitynyttä sekä sijaisuuden muualla saanutta – eli tilalle tarvitaan tekijöitä. Siinähän sen päivän saakin menemään. Huh.
Eilinenkin jotenkin vilahti ja kilahti, kaikenlaista sohertamista siinä. Pientä, mutta ah-niin-tärkeää työtä, joka on pakko jossain vaiheessa aina tehdä. Ehdin sentään ennen taksoa pikaiseen käväistä Serkuissa. Ei muuten, mutta Belgarionin takia... hjuu. Ostin koko levyn (pienen) rahka-marja-leivosta ,D Viimeksi Belga sanoi, että sitä olisi voinut olla enemmänkin. Leivos oli liian pieni hänen mielestään. No nyt on, ainakin 3 – 4 normileivoksen verran. Minulle pieni pala, loput kasvavalle nuorelle miehelle. Ei ole vielä tullut kuulema vastaan annosta, jota hän ei söisi. Sanoi jättävänsä vaikka sitten normiruuan vähemmälle, jos saa vain Serkkuin Herkkuja. Itselle kahmaisin adjikaa ja juggaa. Belgalle vielä normituliaiset eli valkosipulisavujuustoa, kuivattuja hetelmiä, lasten keksejä ja kohuked molemmille, vain yhdet siis. Täytyy myöntää, että itsellä on jemmassa samoja lasten keksejä ja kirsimoosia hätätapausten takia, jos kaipaa makeaa. Ne ovat hyviä ja hyviä, ei voi muuta sanoa. Eikä ole lisäaineita tai muuta omituista mukana. Tietää ainakin, mitä syö *edelleenkään en saa mainostuksesta prosentteja tai hyvitystä*! Herkku oli yksin kaupassa ja oli oikein ilokas, kun ”pitkästä aikaa” kävin -> lue: ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Kun sanoin, että näiden pitäisi riittää yli viikonlopun, hän oli sitä mieltä, että ehdin hyvin vielä perstaina käymään.... Omituinen epeli!
Muuten elo on kurjaa! Ei nukuta, viime yö meni taas parin tunnin urvahtamisella ja säryillä. Se kostautuu aina töissä, viimeistään iltapäivällä isoa ruutua tuijotellessa – ei oikein tahdo enää nähdä mitään, silmiä kirveltää ja luomet lurpsuvat. Koivet laahustavat jossain takana kävellessä, eivät pysy samassa tahdissa. Tosin jostain syystä eilen särkylääkitys päivällä osui melko kohdallensa. Omituisesti sekin vaihtelee.
Innostuin kuitenkin tuossa eväksiä väsätessä (tofua ja vihanneksia) samalla kirjoittelemaan sitä ja tätä sinne jonnekin. Tuli ihan sellainen olo kuin olisi itse tuottanut jotakin, ähhhh. Masentavan huijaava olotila siis. Enhän minä ole ehtinyt mitään, en jaksanut, pystynyt enkä kyennyt. Yksi juttu on muhimassa, ehkä sitten lauantaina tai sitä seuraavana. Ans kattoo nyt!
Pari kirjaa tuli, erinomaisen mielenkiintoisia, ziitosta vaan. Niihin palataan täällä myöhemmin, kun ne on kunnolla luettu. Samoin muuhunkin materiaaliin, jos joku huomaa, että jotakin muka uupuu =O No juu, uupuu, uupuu – ei sitä nyt kaikkea ehdi eikä jaksa. Suoraan sanoen, aina ei muista! Tunnustan. Jos en päivittäin kirjaa lukemiani opuksia, ne saattavat jäädä kirjaamatta. En sitten tiedä, kuinka moni niitä edes lukee tai vilkaisee. Mutta on ainakin itselleni muistin tueksi jatkossa ja helpompi etsiä, jos haluaa lukea jotakin uudestaan tai jopa hankkia itsellensä.
Että tästä tänään lähdetään Varastolle. Huomenna rapoa rokotuksesta ja fysiatrista, grrrrrrrrrr, ennakkoluuloni ovat näemmä kohtuuttomat mittavat!
----------------------------------------
Purrrrrrrrve, kavrut! Tota, meill o vähä semmone tilanne, ett ei toi nyt iha taaskaa vihaskana oo, mutt ei paljo enempääkää. Mä meinaa kävin lirauttaa taas sill vasta pestyll soffall. Sinä aikan ku toi goisi. Siis mähä pidin mekkalaa, ett tulis siivoo mun lodjun! Mitä välii, vaiks oli yä, hei jotai rajaa. Ei tullu, nii ni mä kävin sitt soffapeitoll. Arvasha sen, mitä siit tuli. Peittomatto lens ja mä oli jo valmiin basess. Sain mä kaikkee safkaa ja illall donariiki ja sillee. Mutt toi uhkas, ett se uittaa koht kaikki mein soffat ja muut jossai aineess. Sitt se sano, ett se harkittee, pitäiskö mut viärä takas HeSyyn ja sanoo, ett mä pissin paikkoihi. Eikä! Ei kai se tosissaa ollu, hrrrrrr. Mutt ku miks, ähh. Mä jaksa jaanaa. Kustu mikä kustu, sano mamikii. Nih kerta. Onneks koht Poika taas tulee, juu, huamenn jo. Jos sen kans ois kivempaa ja sitt toikii on taas himas vähä aikaa. Ett vähä tää sysdem nyt rauhottus vaiks. Kuva o siält ku aikaisemminkii.
Kliffempaa toprsantait!
Vincent, sinä itse olet torpso!
Päivän slogan: Jos saisin valita, minä valitsisin – vaikka tuskin valitsisin oikein!
Päivän biisi: Money
Luettua: Fredrik Lång – Minä, Dosentti ja Jane, lievästi omalaatuinen tarina toimittajasta ja hänen vaimostaan, mielenterveydestä kaikin osin sekä onnellisesta lopusta. Niin härö, että en tässä ala enempää selittelemään. Vilkaiskaa linksusta lisää. Minä pidin ja suosittelen omalaatuisista tarinoista pitäville. Esko Seppänen – Hullun rahan tauti, kapitalismin musta syksy. Suositeltavaa luettavaa jokaiselle vähänkään rahamaailmasta kiinnostuneelle. Itse pidin, myös siksi, että Seppänen kirjoittaa ns. jokamiehelle (ja -naiselle!), liitteenä myös sanasto, jos jotakin jää epäselväksi. Karua kerrontaa, jos kohta lieviä kauhuskenaarioitakin. Ja taas lisää linksusta.
JA VIELÄ VAAN KISSIKENKISSÄ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti