No niin, odotatte tietysti rapoa? Ette muuten saa, ei pysty kertomaan kaikkea kuten oikein olisi. Pääasia lienee se, että pieni osa palkasta pidätettiin kahden päivän takia. Päivän, joita ei ollut kolme päivää etukäteen anottu varsinaiseksi lomaksi. Vaan jälkikäteen. Eipä onnistu, tasa-arvon nimissä, sano. Se nyt vaan on niin, että täällä Varastolla toiset työntekijät ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Onneksi pidin sentään turpani kiinni enkä alkanut kiroilla sitä, mitä eräätkin henkilöt tekevät työajan nimissä (mm. vetävät päiväkännit, hakevat kamansa ja häipyvät kotiin) tms. Se olisi ollut paha virhe, ainakin omasta mielestäni. Antaapa asian olla. Sen verran Upoakin asia närästi, että hän tuli vielä huoneeseeni kiittelemään työntekoa *muahahahaah* ja sen semmoista. Ei siis ollut hänestä kiinni vaan ihan muualta lähtöisin tämä vekkuli ajatusrakennelma. Mutta se siis siittä ja palatkaamme normivalitukseen ja –väninään.
Olen edelleen niin väsynyt, että töistä tultua taas nukahdin yli tunniksi sikiuneen. Yöllä herään ainakin pariin otteeseen pirtsakkana, milloin mihinkin. Käyn tupakalla, siivoan kissinpurut, saatan syödä jopa palan näkkäriä tms. Toisaalta, kissikin hurjastelee ja mouruaa yöt. Nyt on nimittäin sellaiset kelit, että tuo koinsyömä karvakasa vain makoilee iltapäivät ja illat parvekkeella korituolissa ja ottaa aurinkoa – ja nukkuu itse sikiunta. Ei ihme, että viileänä kevätyönä alkaa mekkala, leikkiminen, seuranpuute ja muu märinä. Ja minä saan kärsiä! Jos taas ensi yönä joudun heräämään tuossa klo 1 pintaan, kissa lentää baseen arestiin... *tämä on raju uhkaus, lue pois, Vinski*
Töitä riittää edelleen niin, että näköä haittaa. Oikeastikin. Iltapäivällä ei oikein enää jaksaisi katsella papereita ja näyttöä, kun sitä on tehnyt jo klo 3:sta lähtien. Hiukkasen himmenee, nimittäin. Lukea toki jaksaa, lukulasit päässä. Meikä näyttää olevan jo niin vanha, että lukulasit ovat oikeasti tarpeen lähes joka tilanteessa, ellei halua siristellä ja tirkistellä sekä saada päätään kipeäksi. Siis töistä vaan, että toukokuu ei ole vielä puolessa välissä ja tilastot noin mutu-menetelmällä näyttävät jo olevan koko viime kuun luokkaa :O Paha, paha... toisaalta, jotkut jäävät kohta jo lomille, joten olisikohan tämäkin taas syynä. Pöytä tyhjäksi hintaan mihin hyvänsä. Ja Welhotar loppukäsittelee materiaalin, ei siis väliä onko sillä kiire tai ei. Kunhan oma pöytä on tyhjä ja ne prleen tilastot kunnossa. Argh!
Tänään pitäisi hakea vaihteeksi yksi opus postista. Huomenna on pippalot, joiden jälkeen lähden pippaloihin. Polkan elämä on siis yhtä juhlaa. Minä vain ihmettelen, miten minä jaksan nukahtamatta? Mutta toivottavasti siellä toisaalla on sen verran viihdykästä väkeä ja hyvät tarjoilut, ettei nukahda nurkkaan. Olisihan se aika noloa :D
Ei, en minä jaksa tänäänkään listata noita kirjoja tahi keksiä mitään huippuälykkäitä juttuja tai kansainvälistä / kotomaista politiikkaa sivuavia asioita tähän linksuksi. Jokainen hoitakoon tonttinsa itse. En minä ehdi edes lukea lehtiä enää päivittäin, kun apehtiminenkin pitää suorittaa mahdollisimman pikaisasti.
Nyt siis pikaisasti kaffelle, mömelöille ja odottamaan taksoa! Miten tämä viikko muuten VOI olla näin pitkä – vasta keksiviikko?
POLKA, JONKA VIIKOT OVAT NYKYISIN TODELLA PITKIÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti