maanantai 23. toukokuuta 2011

MAANANTAI – EI MITTÄÄN!


 


Ähh – aloitetaan samoilla vanhoilla manauksilla; maanantai ja pitkä sekä ankea viikko edessä. Koska kuukausi on lopuillansa, myös kiirus (vielä) lisääntyy, huh. En siis odota tältäkään viikolta mitään mukavaa tai edes mielenkiintoista – en ainakaan Varaston puolelta siis.


 


Toisaalta, aion käyttää työaikaani heti aamusta huolehtimalla Varastolla kasvavista yrttilöistä eli vaihtamalla niille mullat. Ne kukat ovat varsin kehnossa kunnossa; kun olen ollut poissa, kukaan ei välttämättä ole kastellut niitä, vaikka olen pyytänytkin. Se on niin helppoa unohtaa koko juttu, mitä väliä sitä nyt Polkan kasveilla olisikaan. Ne eivät ole upeita puita, eivät edes fiikuksia tms. Semmoisia kotoisia ruttanoita vaan – vähän vihreää ankeaan ympäristöön. No, saavat nyt pienen hoitokäsittelyn kuitenkin, sen lupaan kiireenkin keskellä! Työhuoneen ikkunoita ei muuten ole pesty kahteen vuoteen. On semmoinen keveä harmaus koko ajan. Voitte vain kuvitella, Pazilan pölyjä siis ,D


 


Muutoin kunnostauduin eilen tekemällä normikotihommia, niitä tavallisia. En jaksanut / viitsinyt ryhtyä mihinkään kummempaan. Lepuutin ja luin välillä, että taas jaksaisi. Koivet ja selkä särkevät silti viikonlopun ylikin – ei siitä eroon pääse kuin pidemmällä levolla (ja mielestäni tujummalla lääkityksellä!). Ans kattoo sitten, mitä selässä näkyy... mielenkiintoista odottaa tuloksia.


 


Tällä tahi ensi viikolla pitäisi tehdä retki Hakikseen eli käydä ViiVoanissa ja hallissa. Ei ole poissulettu sekään, että Etolassa käväisisi katsomassa vaahtomuovia tuohon klaffisoffalle. Kukaan ei näemmä sellaista patjantapaista ole tarjoamassa!


 


Laitetaan tännekin nyt vielä erikseen kysely, vaikka se eri sivustoilla jo onkin: Olisiko kellään myydä (ja kuljettaa Malmille tai Pazilaan) n. 60 – 65 cm leveä ja 200 – 210 pitkä patjantapainen pehmustus? Ei tuossa pelkällä puulla voi loikoa ja lukea! Värillä ei väliä, päällystän itse sopivaksi. Ja mitatkin ovat ohjeelliset eli en ole turhan kranttu... Lisätietoja voipi sitten kysäistä kommenttilootassa tai suoraan meilillä, jos tämmöinen sattuisi olemaan jossakin tarpeettomana. Kovasti toivoisin, että olisi. Juu, kirppari olisi se vaihtoehto, mutta kun meikäläinen ei nyt vaan pääse ns. vapaasti liikkumaan eli älkää edes ehdottako sitä. Malmin kirpparit on jo katsottu eikä löytynyt.


 


Siinäpä tarpeet tällä kertaa. Meikäläinen on suhteellisen vähään tyytyvä eläin kuitenkin. Kunhan muonaa löytyy kaapista sekä mömelöitä toisesta kaapista, suostun jopa joka aamu lähtemään töihin (johtuen luultavasti mömelöiden vaikutuksen ajoittamisesta!).


 


 


 


 


 


Sitä minä vaan edelleen ihmettelen, miksi minua ei muka voida suoraan päästää vaikka puolipäiväsairikselle tms. Tilalleni olisi lennossa tulossa työttömiä, asiat taatusti paremminkin hallitsevia nuorempia, terveitä ja innokkaita tekijöitä! Miksi minua kiusataan ja pakotetaan töihin. Olen joka päivä niin hemmetin kipeä, minua särkee, en saa nukuttua jne. Illalla en pysty enkä jaksa tehdä mitään. Valmistaudun vain seuraavaan päivään. Ja viikonloppuna kun melkein ehtii toipua (no ei ihan kokonaan, se vaatisi parisen viikkoa ja vähän ylikin), pitää taas maanantaina lähteä. Ei jaksa kohta enää ymmärtää. Lääkityksessä pihistellään, osa kokeiluista on ollut täysin sopimattomia, joitakin ei ”voida määrätä”... Perkele, minä sanon!


 


Ja edelleenkin muistutan teitä siitä, että joka ikinen askel koskee – osa kovasti, jos en katso miten jalkani asetan! Liiku siinä sitten, käveleminen tekee todella pahaa. Hörhö pakotti minut tuossa taannoin iltakävelylle, menin, jep. Tuloksena kammoittava kahden viikon koipiturvotus ja jäytävä särky. Nämä koipi- ja selkähommat eivät siis mene fibron piikkiin. Kyllä minä hätinään fibrosäryt ja jomotukset sekä juilinnan sekä muut fibron aiheuttamat oireet (mm. vatsaongelmat jne) jopa saattaisin kestääkin. Mutta kun ei pääse enää mihinkään, mihin haluaisi. Kaikki pitää sovitella ja säätää päivän, kellonajan, työhönmenon, kuljetusten ja omien jaksujen mukaan – minä olen ohjelmoitavissa oleva ihmiskoe, ilmeisesti.


 


Ähh, nyt alkoi taas ruikutus ja väninä. Lähden napostelemaan mömelöitä, niitä lisämömelöitä myös sekä puolisen litraa erinomaisen vaffaa kaffetta. Josko se tästä taas lähtisi ronksutellen käyntiin...


 


 


 


 


 


POLKA, JOKA VÄNISEE JO UNISSAANKIN!


 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti