Taas pitää huomenna mennä. Ei niin mitenkään jaksaisi, ei haluaisi, ei pystyisi. Eilen jo tuntui siltä. Väsytti, vetutti, särki ja juili. Nukuin älyttömän pitkät päikkärit, en taaskaan saanut yöllä nukuttua kuin parisen tuntia. Miten hemmetissä sitä pystyy muka taas töihin kahden tunnin unilla? Minä vaan kysyn. Lisäksi muutama muukin asia ketuttaa lahjakkaasti, Varastolla siis. Ei ole vain varaa lähteä – muuten ei pääse edes sille osa-aikaiselle. Toista duunia on turha tässä kunnossa edes yrittää... Eikä mitään etätöitä kertakaikkiaan ole! Prle, että ihminen ajetaan tällaiseen jamaan.
Ei kuulkaas paljon hupituta. Aion tänään kiusata itseni loppuun, rääkätä niin paljon kuin mahdollista. Jos edes sen verran saisi itsestään irti. Tosin sekin tuntuu mahdottomalta. Eilinen meni jo loisiessa, lukien ja väsytellen. Ei jaksa tarttua mihinkään ja selkä sanoo itsensä kohta irti kokonaan.
Tiesittekö, että puhelimeni ei ole soinut 1.5 viikkoon. Silloinkin soittaja oli joku prleen puhelinapina. Täällä ei ole käynyt kuin Belga, hänkin paistetun lohen houkuttamana. Vilpittömän kateellinen olen ihmisille, joilla on ystäviä – vaikutusvallasta v*tut! Viesteihini ei ole kukaan vastannut.... En minä mitään kerjää, mutta olisi sitä joskus kiva harjoittaa edes ääntään. No, en minä sitä ääntä Varastollakaan tarvitse. Vaarassa on siis täydellinen mykistyminen. Ai niin, mutta jospa sillä pääsisi jo huit hemmettiin duunista? Jeeee, toivoa siis on ja jopa odotettavissa olevaa, prle.
Aivan, minä olen pahalla tuulella. Erittäin pahalla tuulella ja katkero. Jos huomenna ei olisi tosi veemäistä päivää (kuten aina loman jälkeen) menisin ja vetäisin perheet olalle oikein kustomoituna vielä. Minulla on koskematon jömma kaikkea; viinaa, viiniä, laimeampia juomia sekä tietysti suklaata ja pizzaa. Hah, minä mitään turhia kehuskele, stna!
Mutta sen minä sanon, että jalkani ovat lähes syötävän söpöt, siis vielä tänään! Huomenna ne alkavat jo iltapäivällä näyttää aivan toisenlaisilta. Vetuttaa sekin. Miksei ihminen saa hoitaa itseään niin kuin hyväksi on havaittu. Selkä tosin kuttuilee edelleen, mutta jalat vain vähän. Juu, ovat ne nätit *katsoo uudestaan*.
Ja paskat minä mitään järkevää tänään tee, vain pakolliset! Loppuajan minä luen, luen ja luen. Enkä taatusti edes kirjoittele mitään. Olkoot, pitäkööt, menkööt, mitä väliiiii....
POLKA – KATKERO, RAIVOISA JA VÄLINPITÄMÄTÖN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti