vaikka ilta oli omituisen kaunis, ehheeeheeeeeeh. Tämä kyllä tykkää myrskystä, jos on turvassa kotona *joo, joo, vain hevosilla on turpa*. Olipas kliseinen aloitus. Wau, Minusta Tulee Kirjailija *sisäpiirin witsi*!
Jospa jatkaisi sitten taksokliseillä eli eilen noutotakso oli rutosti myöhässä. Luulin jo oikean hakijan tulevan, kun cabi kurvasi melkein varpaiden yli Varaston edessä. Kaveri kuitenkin puhui kännikkäänsä innokkaasti ja kun katsoin perään, näytti lähtevän kiertämään korttelia. Just, odotin, odotin vähän lisää ja vieläkin. (Tässä tiedoksi, että Varaston edessä seistessä ei kännikän ääni kuulu, vaikka se olisi kädessä!). Tarkistin sitten, onko soitettu – kaksi puhelua. Soitin ja samassa kaveri kääntyy Varaston sivulta eteen. Olipas pitkä ja innokas puhelu. Känätti jotakin sekaannuksesta. Ilmoitin vain kylmän rauhallisesti, että ohjeissa lukee ”talon ETEEN”. Samalla kaverin kännikkä soi taas. Onneksi hän huomasi raivoisan ilmeeni, kastuneet vaatteeni sekä hiljaisen kiroiluni. Joutui sanomaan kottaraiselleen, että ei ehdikään puhua... Jotekin sitä kuvittelee, että invataksokuskin kuuluisi tehdä töitä eikä puhua henk.koht. puheluita työaikana? Eiköhän ne kaverit vuoronsa tiedä jo hyvissä ajoin, ainakin yleensä. En minäkään tutuille kuskeille soittele huvikseni, jos tiedän heidän olevan ajossa. Joten hellästi vaalimani flunssanpoikanen tykkäsi varmasti tosi hyvää. Atshih ja köh-köh-köh!
Niin hyvää, että töitä joutuu varmaan painamaan taas tänäänkin täpöllä. Eilen jo onnistuin saamaan oikean koipeni tönköksi moneksi tunniksi. Se on aika vekkuli tunne, kun koipi ei kunnolla kannata ja on tunnoton – ei siis puutunut vaan tunnoton eikä ota kunnolla päällensä. Eikä tietenkään tsebaa mukana. En minä sitä käytä, ehkä joskus vuosien päästä (jos yleensä olen hengissä...)! Lisäksi vasen lapa svinduilee täpöllä. Argh! Ja kädet puutuvat tavanomaiseen tapaan.
Yllärivaivoina – hah – codien ja kukkakaalin yhteisvaikutus muilla vihanneksilla höystettynä! Voitte varmaan kuvitella Welhottaren kipristelevän tuolillansa, pierräkään ei uskalla... Ei nyt sentään Varastolla, hyväinen aika. Pyhäinhäväistystä!
Muuten vekkulia; kun olen poissa, minua kuuleman mukaan kovasti kaivataan. Kun olen paikalla, teen vain helvetisti töitä ja paperit heitetään eteen tai kaukaloihin kuni koiralle tahi sikapotsille. Muuten ihan turha odottaa, että kukaan tulisi edes kysymään mitään tms. Onneksi en sitä kaipaakaan. Polka – ansisosiaalinen jo syntyessään! Huvittaa vaan, miten sitä on vakuuteltu sairasloman aikana tai heti sen jälkeen, että on oikein ollut ikävä. Paskan ikävä, minun työpanostani, -kykyjäni ja nopeuttani ne kusiaiset ovat olleet vailla. Ja sitä, että minä tiedän, mitä minä tein viim.. siis mitä minä teen. Kaikki eivät näy tietävän ja talosta lähtee ulos sellaista paashaa, että hävettää. Jo vain on pakko kehaista, että jouduin tekemään uuden jutun toisen päälle, koska sen liitteet sun muut oli tössitty täysin päin hemmettiä. Vastaanottaja on taatusti ihmeissään. Minä en. Hävetti ja ketutti muiden puolesta. Selityksenä oli se kuuluisa, että kukaan ei tiennyt...
No, tänään onkin käväistävä Serkuissa, kuorma tulee keskiviikkoisin ja silloin on tarjolla kaikkea kivaa; uutta ja tuoretta. Jotakin Belgalle viikonlopuksi ja kuivahetelmät, juustoa, leipää ja muut normihyödykkeet. Postissa odottaa taas vajaat 3 kg opuksia, haen ne huomenna. Tänään ei viitsi – samalla keikalla ostosten kanssa ei enää tahdo postiin. Jos vaikka joku kiva leipomus olisi halvennuksella... Serkut sentään vielä noudattaa sitä 50 %:n alea, jos päivämäärä on menossa vanhaksi!
Jahas, ärtsy olo vallitsee edelleen. Suurin syy nämä hemmetin säryt sekä hirmuinen väsy. Illalla ei uskalla edes horrostaa, koska sekin voi jo viedä yöunet. Toisaalta iltaisin on aina jotakin puuhasteltavaakin niin, että en ikinä tajua, mihin saan ajan niin nopeasti kulumaan. Outoa, mutta kummallista – hyväksyttävissä, mutta ei missään nimessä puolusteltavissa.
Ja nyt kaffetta kehiin, aivan hirmuisa kaffenhinku on meikäläisellä eivätkä mömelötkään juuri nyt pahaa tekisi. Kissikin huutelee kissinmaitoa itsellensä, kuuletteko tuota karmeaa mouruamisjolinaa? :O Kohta HeSyn päivystys soittaa ovikelloa ja kyselee eläinkääkkäyksestä! Ja minä vaan sitä maitoa, kun siinä on vitamiinoja ja kaikkea... ;)
POLKA, JOKA RÄÄKKÄÄ ITSEÄÄN ENNEMMIN JA ENEMMÄN KUIN YHTÄÄN ELUKKAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti