ja metsien miehet! Arvannette siis, että tuli kuunneltua eilen Mettäratiota ,D Se on tämä loma yksinäiselle Polkalle sellainen koettelemus kaikkinensa, että hupinsa etsii mitä kummallisimmista asioista. Kuten kirjoittamisesta ja lukemisesta sekä ruuanlaitosta...
Koipitilanne näytti jo eilen melkein normaalilta. Kauniit, sievät vasikankoivet! Ei jälkeäkään ranskiksista tai HK-blööstä :o Kyllä se lepo saa ihmeitä aikaan. Selkäkin on selvästi parempi, vaikka koneen vieressä olen taatusti viettänyt enempi kuin yhden normityöpäivän verran aikaa. Välillä kun on voinut heittäytyä sänkyyn pitkällensä ja nostaa koivet vähän ylös. Kummasti helpottaa. Lisäksi titrailin mömelöitä sopivasti vapaa-ajan viettoon. Näillä on pärjännyt hyvin, vaikka määrä on pienempi, merkit vain vähän vaihtuivat... Sisältö on kutakuinkin samaa tavaraa kuitenkin. Että silleensä, minä olen ihan pätevä toimimaan omana omalääkärinäni! Kuka antaisi sen reseptinkirjoitusoikeuden? Tarvitsee!!!
Muutoin ei erikoista. Kasa kirjoja on siis käyty läpi ja viety arvostelut eteenpäin. Jäljellä on vielä pino *huokaus*, joista osa on luettava vielä uudelleen läpi vähän toisella otteella. Ei paha sekään. Siksi muuten en olekaan laittanut tällä viikolla vielä listaa luetuista opuksista, tulee vasta myöhemmin. Luukusta tipahti pari opusta ja pari pitäisi noutaa postista, joten luettavaakin riittänee taas vähäksi aikaa *hykertelee*. Ja mainitsen nyt tässä joutessani, että tosiaan saan osan lukemistani kirjoista kustantajilta, suurimman osan lainaan kirjastosta ja osan hankin ihan itse omilla senttiimeillä. En kuitenkaan arvosteluissani erota näitä mitenkään toisistaan ja linkitkin menevät aina sellaisille sivustoille, joissa on mielestäni parhaiten tuotu kunkin opuksen olennaiset asiat esille. Tämä ihan vain siksi, ettei kukaan kuvittelisi minun jotenkin mainostavan tässä lokissa. Ei –minä noin yleensäkin olen mainostamista vastaan. Toki, jos hyvää tai huonoa palvelua on jossakin saanut, kerron siitä oitis. Samoin vinksutan hyviä uusia ruokia tai muuta kivaa, mutta takaan, että niistä en ole saanut mitään ilmaiseksi :D Jos näin joskus sattuisi, kertoisin sen toki hurraten kaikille...
Muutenkin päivät olen saanut kulumaan mainiosti. Uusiounet aamulla ovat kova sana. Lisäksi eilenkin vetäisin ruuan jälkeen kunnon horrostelut, ei siis varsinaista unta, mutta sellaista kevyttä kenttähorrosta, joka on oikein miellyttävää – lämpimän peiton alla vielä, mmm. Tähän voisi jopa tottua! Lisäksi normikotihommat sujuvat helpommin, kun ei ole rättipoikki. Tuota, myöntää täytyy, että tekemättä olisi kovasti paljon asioita. Sellaisia, joita suunnittelin tekeväni. Mutta ehkä minä ehdin, vielä. Onhan tässä jokunen päivä aikaa; pitäisi käydä hoitamassa pari asiaa, pitäisi ommella ja korjailla jokunen vaateriepu ja semmoista pientä. Mutta kun kirjat ja muiden elämä ovat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin oma tylsä ja kipeä elo Varastolla, ei oikein huvita.
Tänään tai huomenna pitäisi vääntäytyä kaupoille ja postiin, perjantaina samoin. Saisi vähän tasoitettua tulevien viikkojen kuormitusta. Lisäksi ajattelin tänään tehdä pakkaseen valmiiksi vähän soijarouhepiffeleitä, kun sopivia aineksia sattuu olemaan (oma tapani on lisätä piffeihin vähän sitä sun tätä mausteeksi, esim. oliiveja / punajuurta / purjoa / paprikaa / herkkukurkkua tms.). Ans kattoo, viitsiikö ja jaksaako sitä ryhtyä suurtalouspuuhiin. Toisaalta, ne maistuisivat kyllä taas pitkästä aikaa... hjuu, kyllä minä taidan ne uuniin lykätä jossain vaiheessa.
Muutenkin tässä on ollut semmoista koekeittiömäistä aikaa; eilen tein kesäkurmitsan lopuista, nahistuneesta paprikasta, sipulista, purjosta, porganasta ja valkosipulista sosekeiton, nakkasin joukkoon vielä mietoa itse kasvatettua chiliä ja vähän yrttejä. Jo vain puhutteli nälkäistä kummasti tuokin, vaikka näytti lähinnä koiran oksennukselta *sorry*. Maku oli hyvä – suositan. Keiton päälle ripottelin vielä muutamasta kuivahkosta herkkarista ja sipulista tehtyä paistosta, njam. Eli ruokaankin on jaksettu paneutua.
Muuten onkin kovin hiljaista ja rauhaisaa, mitä nyt kissa välillä jolisee omiaan ja tahtoo milloin mitäkin. Yleensä sitä, mitä ei juuri silloin saa. Kiva, että päivät ovat olleet suht aurinkoisia, että Vinski on päässyt loikoamaan partsilla pitkään ja hartaasti. Itsellä niin väliä, millä kelillä sitä lojuu sängyssä tai istuu koneella ja jupisee omiaan.
Mutta se on taas toisten kaffien aika, taidan ottaa kylkeen yhden omatekoisen jädelön – olen (ja myös Belga on) selkeästi koukkuuntunut vaniljarahkan ja tuoreiden marjojen herkkuisaan liittoon jäädytettynä!
POLKA – HÄN JONKA KOIVET NÄYTTÄVÄT MELKEIN OIKEILTA :O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti