joka tahallaan hankkiutuu tilanteisiin, joista tulee kipeäksi? Polkaksi! Niin se vaan on. Kun meikäläinen jotakin tekee, lupaa, menee ja hoitaa niin eikös prle se kostaudu aina seuraavana päivänä. Nyt en taaskaan meinannut päästä sängystä ylös, seiniä ja huonekaluja pitkin piti kylppäriin jne. Tavishommaa kylläkin! Mutta että vielä lomalla ja vapaaehtoisesti :O No, ehkä se oli sen arvoista; kävin tapaamassa paria vanhaa toveria kynä- ja karkkimessujen ständillä, noutamassa öbauttia tsilon karkkeja eri pisteistä sekä muuta irroketta, mitä tyrkytettiin väkisin mukaan. En edes jaksanut olla pitkään, oli muutakin hoidettavaa. No, tulin olleeksi liikkeellä 2.5 h ja kas – sitä ollaan taas kipeitä ruttanoita. Hmph! Samalla tuli kyllä orienteerattua töihinpaluuseen, takso nouti minut työpaikan edustalta ,D Onneksi kukaan ei nähnyt *toivoo hartaaasti*. Kävin nimittäin Serkuissa hakemassa pienen karpalokääriksen viikonlopuksi sekä juustoa.
Paluumatkalla vielä postissa, jossa yllärinä kolme tiiliskiveä sekä luukusta tipautettuna varsinainen jättiopus – tyytyväinen minä :D Vielä pitäisi jokunen opus saada kirjoitettua ulos, ehkä onnistuu. Jaksut on vähissä, myönnetään. Ei muuten, mutta nyt pistävät olkapäät ja niska hanttiin iltaisin jo pahasti – nekin vielä... ei tässä tervettä päivää kyllä näe.
Tänään ohjelmassa kirjasto sekä vihannesostokset, jotakin apetta Belgalle viikonloppulounasta ajatellen ja tsekattava evästilanne ensi viikoksi. Jo taas tulee kantamista. Mutta kai siihenkin on jo tottunut, toivottavasti vaan selkä ja koivet taas kestävät. Muuten olen huomennakin vielä repona, ei aina haluaisi. Olisi niin kivaa olla kuin alkuviikosta; ma ja ti menivät yllättävän mukavasti! Minä en suinkaan ole laiska, minut on vain luotu tällaiseksi kotiotukseksi. Sellaiseksi, joka tekisi kyllä töitä, mutta eri aikoina kuin normaalit ihmiset! Eikö joku taho voisi tarjota etätöitä – ei puhelinapinana, mutta jotakin muuta? Varastohommat eivät etänä onnistu, eivät sitten mitenkään erinäisistä syistä. Harmi, minähän olen kuitenkin varsinainen stahanovilainen työn sankari :)
Päivän slogan: Elämä on pölyinen käytävä, joka on lukittu molemmista päistä.
Päivän biisi: Jaloviinaa
Luettua: Pirkko Arhippa – Polku pimeään. Jahas, murhatapa selviää ennen sivua 50, murhaajakin aika pian. Ei oikein kelpoisa, leidi menettää otettaan, onhan se selvää, tämä on 33. jännäri. Aulis Piiroinen – Kartanon lapset. Just, laitettakoon tietyt mielipiteet ja toistot sekä erään jo aikaisemmin kuolleen henkilön läsnäolo juhannusjuhlissa (!) kirjoittajan iän piikkiin. En suosittele kuin satojen hehtaarien omistajille, pfhtyi. Pia Juul – Hallandin murhat. Erinomaisen outo opus, jos dekkariksi mainittaisiin. Arvoitus seuraa toista, kaikki on vähän unenomaista. Tykkäsin tavallansa, suositan oudoista opuksista kiinnostuneille. Metropoliitta Panteleimon – Murha kirkonkylässä. Harrastajamainen opus, ei toimi meikäläisellä, ei sitten millään. Linksusta lisää, luin väkisin reissukirjana. Nimi ei takaa laatua! Dmitri Gluhovski – Metro 2034, jatkoa ed. kirjalle Metro 2033. Tämä ja edellinenkin kolahtivat jotenkin oudon hyvin meikäläiselle eli Moskovan metron elämää ydintuhon jälkeen. Outoja tapahtumia, mutantteja... outoja ja pelottavia ihmisiä, mystisiä asemia. Friikeille, scifin ja kauhunkin kavereille sekä muuten vaan omituisista asioista pitäville. Peter Hoeg – Norsunhoitajien lapset. Jömmailin vähän tätä tiiliskiveä, koska olen aina pitänyt kirjoittajasta eikä tämäkään ollut pettymys. Vanhemmat ovat kadonneet ja Peter lähtee sisarustensa ja koiransa kanssa etsimään heitä. Moninaiset ovat tiet, ongelmat ja metkut. Ovela, perin ovela opus... Suositan! Jane Johnson – Saharan tytär. Dharmaa, rhomandiikkaa, menneisyys ja tulevaisuus, Eurooppa ja Afrikka. Itse asiassa parempi kuin odotin, lukuromaanina ihan kelpoinen. Jopa asiaakin löytyy, reissu- ja iltakirjana kävi hyvinkin. Tatjana de Rosnay – Viimeinen kesä. Veli ja sisko jäljittävät nuoruuden kesäparatiisia. Äidin kuoleman syykin käy mielessä. Keski-ikäisen miehen kasvaminen aikuisuuteen... Sukusalaisuuksia yms. Nostalginen, haikea, runollinen tunnelma, siksi luettukin iltaisin. Elena Mady – Ella Auran tuomiopäiväkirja, fantasiaa lapsille / nuorille. Ella on keitu (torpsot – tietty tontun ja keijun lapsi!), joka valitaan agenttikoulutukseen. Tehtävänä on suojella parasta ystävää ja omaa ihmistä. Paljon sanaleikkejä, jotka avautuvat vain aikuisille. Sopiva kaikenikäisille, mm. ilmaston muutos puhuttaa sekä muut globaalit asiat! Pekka Hiltunen – Vilpittömästi sinun. Lia on muuttanut Lontooseen ja työskentelee lehdessä sekä on melko yksinäinen tavatessaan Marin, toisen suomalaisen. Marilla on oma toimiala, Studio, jonka tehtävänä on... hmmm... ehkä yhteiskunnan parantaminen ja tiettyjen rikollisten saaminen kiinni hieman epäilyttävin keinoin... Ei tässä vaiheessa enempää, lukeaa itse. Minä pidin! Yleensä en pidä näistä ”suomalainen ulkomailla” –kirjoista, mutta tämä toimii aika helkkarin hyvin eli suositan itsenäisille naisille, jotka eivät pidä pahiksista (ihmiskaupasta, öykkäreistä, vaimojaan pahoinpitelevistä jne.). Ja loput ja osa näistäkin sitten siellä toisaalla joka viikko – eri saitti, sama Polka toisella nickillä :D
PERJANTAI – JUU, ON SE PERJANTAI, TAAS.... JA LOMA MENNYT =(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti