juhlikaa illalla Madronia! Kukin juhlikoot tavallansa... Minä varmaan sytytän ensimmäisen syyskynttelin kynttilälyhtyyn parvekkeelle – onhan sekin sentään jotakin *suuri tapahtuma Welhottarelassa, merkittävä aikakirjoihin*. Täällä kun on aina tapahtumaköyhää ja surkeaa.
Tauti voi, kiitosta vaan, yhä hyvin ja on voimissansa. Kuumetta on, yskittää yhä, ei hyvä. Pitää tässä heti aamusta postiin, kirjastoon, apteekkiin ja kaupoille. Jos en nyykähdä matkalle. Onneksi Malmilla nyykähtäneet korjataan aina nopeasti jonnekin, se hyvä puoli tässä on.
Sentään eilen mömelöiden voimalla tein soijarouhe-punajuuripiffejä, niistä tuli niin hyviä, että kissikin söi yhden :O Eikä yhtään itkenyt tai valittanut, kerjäsi vaan niin intensiivisesti, että annoin murusen ja sitten lisää. Sinne upposi. Kaverina oli vihannesriisiä. Annoksia jäi täksikin päiväksi ja satsi tuota teelmää menee uusintaan, oli hyvää kaikkine mausteinensa nimittäin! Sain jopa vietyä kaksi kassillista roskia sekä käytyä pakkoruiskussa, voi huokaus. Maksettua pari laskua ja sen semmoista normitouhua. Haa, ja illalla ostin talvikenkät iiPeistä :) Silti olen kipeä edelleen. Hetkittäin pystyn jotakin säätämään, kun on aivan pakko. Sen jälkeen runsaasti lepoa, kaffetta ja lisälääkitystä. On tämä yhtä hemmettiä kaikkine viiruksineen vielä...
En oleta olevani maanantainakaan hyvässä kuosissa. Jos en tod. ole, menen uudelleen vastaanotille. Repsujakin pitäisi uusia, mutta omisarvis näyttäisi taas olevan kateissa, prle. Eikä kukaan muu tiedä historiaani (tai suostu perehtymään siihen), joten joudun odottamaan siiheksi asti, että hän palajaa maisemiin! Voi hemmetti sentään, no, ehkä noilla pärjää hetken aikaa vielä. Ketuttaa tämä leikittely kipulääkityksellä, siihen ovat kiinnittäneet huomiota jo muutkin tahot.
Lisäksi satun olemaan vaihteeksi äärimmäisen huonolla tuulella, ettenkö sanoisi oikein veemäisellä semmoisella. Älköön kukaan hörhö tänään asettuko tielleni ja pummatko paria euroa tai muuta vastaavaa. En takaa, mitä tapahtuu! En mene tänään myöskään takuuseen omista sanomisistani ja tekemisistäni muutenkaan. Sen verran ottaa taas päähän, nih kerta! Olen joskus kuvitellut, että minulla on ystäviä – väärin – ei ole.
POLKA, SVINDUUNTUNUT PERSSILMÄÄNSÄ ASTI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti