eilen oli yksi kehnoimmista kuskeista ”opettamassa” uutta kaveria. Voi huokaus, ei niin mitään rotia reitissä eikä ajotavassa. Murisin ja kuski ohjaili kaveria koko ajan väärään suuntaan – päinvastaiseen jopa loppupeleissä. Hmph, väsyneenä, kipeänä ja kaikkensa työnantajalle luovuttaneena sitä meikäläinen oli taas aika krantusti puhuteltava.
Aamulla taas oli yksi kivakuski, jonka kanssa keskusteltiin ihan vakaviakin, mm. vanhustenhoidosta (suunnittelimme semmoista hauskaa vanhuutta, ettei tarvitsisi virua vaipoissa -> laulua, hyvää ruokaa, viiniä jne. tarjolla sekä valittua seuraa) sekä eutanasiasta. Jännä kaveri, entinen ammatti metallimies – nykyisin invataksikuski. Sanoi, ettei tuolloin ollut tullut mieleenkään, miten hankalaa joillakin voi todella olla jopa liikkua. Myöntelin, minä sentään jotenkin tulen toimeen. Monella on tod. huonomminkin. Eli päivän taksosaldo meni plussalle ihan tämän kaverin ansiosta. Ikävä kyllä, hän osuu harvoin aamuajoon meikäläiselle.
Töitä taas jaksettiin ropottaa eli pinoja kannettiin ulos ja sisään. Eihän siinä mitään, mutta minä edelleen pärskin, räin ja yskin rätväkästi. Ajatelkaas nyt, paljonko minä ehdin tartuttaa ihmisiä tässä tämänkin viikon aikana? Arvelisin, että kymmeniä! Riippuu siitä, miten kauan basiliskot kirjekuorissa jaksavat elostella ;) *kiero wirn* Ei ole minun vikani, jos puolikuntoisana joutuu töissä olemaan.
Jahas, se on viikko puolessa, kun on päästy jo tähän asti. Jospa tänään kävisi Serkuissa täydentämässä vähän muonavarantoja; juustoa, kohuked, adjikaa, kurkkusaladoa, leipää, kuivahetelmiä... jotain tuommoista ainakin. On se kumma, että tämä lunssa ei ihmeemmin vienyt ruokahaluja. Vain niinä parina pahimpana kuumepäivänä ei tehnyt mieli ruokaa. Eilen taas vetäisin pesofatillisen saladoa, kimpun taatelia, iiison päärynän (prhana, se oli viimeinen, kilo on mennyt!) ja palan näkkäriä. Vielä teki mieli jotakin, mutta ei silti ollut mitään oikein semmoista... outoja mielitekoja vaan.
Nyt ei ole enää edes outoja mielitekoja. Koska minulla ei ole mitään radikaalia(kaan) kerrottavaa, poistun keittelemään kaffet – pitää juoda PALJON kaffia - sekä nauttimaan loppukuurin antimia ja normimömelöt. Hrhrh, päivälläkin heitän helttaan neljä kapulaa sekä kaksi piltsua, melkomoista lääkitystä eikä silti tehoja! Räyh!
POLKA, JOKA TOIVOISI VIIKON LOPPUVAN JO TÄNÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti