Tarkoitus olisi tänään käväistä ainakin postissa ja – taas – täydentämässä joitakin varastoja. Kuka hemmetti meillä SYÖ koko ajan (ja juo minun kahvini)? Aina on jokin tavara lopussa, jos ei muu, niin vessapaperi tai kissanhiekka... Pakko siis vääntäytyä kaupoillekin siinä samalla. No, tuleepa haettua pyykinpesuainetta ja muuta tarpeellista samalla. Ei tarvitse kasata kaikkea seuraaville perjantaille, jotka aina ovat kuitenkin ylikuormitettuja.
Huomennakin on vähän menoa, samoin perstaina eli järjestin itselleni sopivasti liikuntaa. Hiukka alkoi eilen ahdistaa, kun en ole käynyt ulkona kuin viemässä roskat. Toisaalta, on ollut aika kiva ottaa ruuan jälkeen horrospäikkärit lämpimän, hurisevan kissan vieressä. Lisäksi olen laittanut sellaista muonaa, jota ei yleensä iltaisin viitsi laittaa. Eli syönyt vain kerran päivässä, mutta vastaavasti paremmin. Eilen tein tosiaan ison pellillisen soijarouhepiffeleitä, tuli aivan jumaleissönin hyviä, btw. Ja hyvä oli, että tein. Päivämäärät alkoivat käydä vähiin rouheessa, nesteeksi käytin kolmen juuston kermaa, parasta ennen –päivä oli jo pari viikkoa sitten. Mutta eihän se suljettu ja jääkaapissa ollut grädä miksikään ollut mennyt eli sitä pohjaksi, lisäksi vettä, hulautus purkista, jossa oli kuivien sienien pölyt, purjoa aivan pieniksi pilpottuna sekä sopivasti mausteita. Njam. Lisukkeena risottoriisin jämät, jotka nekin olivat kovin vähäiset. Vielä kylkeen venäläistä kaalisaladoa, jo taas puhutteli nälkäistä Polkaa koko illan ja jäi vielä täksikin päiväksi.
Kirjoitusinto jotenkin alkaa tyrehtyä, kun ei jaksaisi joistakin opuksista laatia enää mitäkänäs asiallista. Jos nyt jotakin yleispätevää saisi aikaan. On siellä useampi juttu nyt kuitenkin jonossa, pitäisi vielä saman verran saada aikaiseksi. Puolipakolla tässä nyt kyllä jo väännetään. Pari mieluisampaa ylläriä on joukossa, muuten loput ovat semmoista pakkokauraa... Ähhh, sitä ihminen tekee joskus vääriä valintoja vain nimen perusteella – ei kiva! Mutta kun olen luvannut, olen luvannut.
Muutoin lääkitys on edelleen ns. kevennetyllä raskaalla linjalla *wirn* ja toimii kotioloissa ihan hyvin. Huomenna on pakko ottaa codit käyttöön, kun painun keskemmälle kaupunkia pidemmäksi aikaa. Ei pysty eikä jaksa vain näiden voimalla, on tuo työlääkitys järjestettävä päälle. Enkä minä muuten, mutta en jaksa täälläkään nyt ihan koko ajan olla. Ei silti, viihdyn yksin-kaksin kissan kanssa. On vain hoidettava ne pari juttua, jotka tässä ovatkin roikkuneet... Nyt siihen ehkä on aikaa ja kykyjä, saas nähdä. Ehkä samalla reissulla voisi käväistä Serkuissakin. On niin outo olo, jos jää viikko väliin.
Mitään ihmeempää kerrottavaahan tässä ei ole. Joku outo kramppi vaivaa vasemman lapaluun alla, sitä oikeasti särkee ihan hemmetisti lääkityksestä huolimatta. Liikaa konetusta? Nukkunut väärässä asennossa? Muuta en keksi, kun en ole ihmeemmin siivoillut tms. Tuntuu jopa syvään hengittäessä, jäks! Koivet ovat edelleen siposiistit eikä selkäkään svinduile pahemmin. Aamulla on hankalaa, mutta niin se on aina. Voi kun saisikin olla kotona edes ne muutamat päivät viikossa – tahtoon sen osa-aikaisen! Nih kerta!
No, minä kai tässä alan valmistautua hiljalleen lähtemään keskustaan eli katsastamaan hörhöjä. Näin rahapäivän jälkeen siellä onkin varmasti mielenkiintoista nähtävää :D Sieppaisen kyllä myös lisälääkitystä tänäänkin, varmuuden vuoksi – ties kenet siellä näkee, pääsee pelkällä säikähdyksellä kunnolla rauhoitettuna...
POLKA, KOTONA YKSISTENSÄ VIIHTYVÄ KUMMAJAINEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti