torstai 30. marraskuuta 2006

AJOITUS ON TÄRKEÄ ASIA....


eli se, mitä mömelöitä ottaa ja mihin aikaan! Jonkinlaisen toimivan yhdistelmän sain eilen aikaiseksi ja jopa muutaman tunnin kehnohkoa unta. Ei sellaista lepuuttavaa, mutta unta kuitenkin  4 - 5 h. Ja jos tänään yrittäisi olla vain väsynyt koko päivän eikä ottaisi päikkäreitä, voisi saada paremmatkin unet. Mielipuolimömelöt täytyy ottaa hyvin alkuillasta ja sen jälkeen mielellään lievä rauhoike. Sen jälkeen TV:tä ja lukemista, niin tuntui jo vähäsen toimivan. Teen tänäänkin niin, katsotaan sitten huomenna!


Ajattelin jättää päivityksenkin väliin, olin eilen niin kudhuuntunut taas kaikkeen. Lähinnä ihmisiin. No, kaipa se menee ohitse. Kävin jopa eilen viemässä roskat *jippii-huutoja*. Tänään pitäisi jaksaa keskustaan, ihan 300 m. No, kaipa se siitä, jos ei huippaus iske päälle... Ikävää vetää turvalleen tuohon kivimurskaan ja saada kauniit kasvonsa (huom!!!) ruvelle.


Kaveri Eestistä viestitti kommentin Pensas-Ykän vierailusta Tallinnassa. Oli ollut mukana mielenosoituksessa, joita oli järjestetty useampia. Ei kuitenkaan niin, että presidentit olisivat ne nähneet. Poliisit olivat häirinneet kuulemma näiden rauhallistenkin miekkarien järjestämistä ja kokoontumista. Ja tietysti, kuten aina, osanottajia oli kuvattu. Osa olikin esiintynyt huppupäisinä, koska eivät halunneet tulla tunnistetuiksi... Ja niistä oli uutisoitukin kehnosti, täälläkin oli vain (tai siis itse näin) vain yhden lyhyen pätkän. Karmeinta kaverini mielestä oli se, että Ykä-boy oli kiitellyt Eestin demokratiaa, uutta kilpailukykyä, syvää liittolaisuuden osoittamista USA:lle jne. Krääh! Minä olen aina pitänyt Eestistä maana ja reissaillut siellä paljon ja pahempaan suuntaan nähnyt asioiden menevän. Nyt myös siellä on A, B, C ja jopa D-luokan kansalaisia. Mummot myyvät edelleen paria valkosipulia ja lasillista mustikoita kadulla torien lähellä, koska eläke on niin pirun pieni, että sillä ei tule toimeen. Edelleen pienipalkkaisilla on joko oma pieni kotitalo tai palsta Keski-Eestissä tai muualla, jossa viljellään vihannekset ja perunat talveksi. Kuten myös kaverin perhe tekee. Isoäiti on vielä elossa ja asustelee kotitaloa lähellä Viljandia, onneksi on. Eli sieltä tuodaan lähes kaikki elintarvikkeet Tallinnaan. Ystäväni itse on työttömänä jo 3:tta vuotta, on sen verran erikoinen koulutus, ettei työpaikkoja juuri ole sen jälkeen kun Ars Tallinn lopetti varsinaisen toimintansa. Mutta hänellä ei ole mitään hinkua muuttaa muualle, vaikka ehkä Suomestakin töitä saisi. Perhe haluaa pysyä kotomaassa, mutta saada myös sieltä töitä. Hankalalta näyttää eikä todellakaan leveästi eletä. Että se siitä Eestin usalaistamisesta. Osa väestöstä kahmii rahaa ja elää leveästi sikäläisellä Kultarannikolla (jossa muuten kerran käytiin ajelulla). Ziis, sellaisia torppia ei taida löytyä edes Westendistä, Kuusisaaresta tai Kuliksesta....


Tekisi mieli lähteä sielläkin käymään, kun on lomaa pitämättä. Ei vain taida koivet kestää, kävelyä siinä saakelin laivaputkessa (joka on muuten yllättävän pitkä). Satamassa kyllä olisi hakija varmaan vastassa, jos poikansa sattuisi olemaan vapaana. Täytyypä harkita asiaa....


---------------------------------------------



Purrrrrrrrrrrve, mä en kyllä tykkää, jos mamiska lähtee reissuun. On se kerran jättäny mut ainaki päiväks ja yäks. Sillon kyll Kummisetä oli tääll aika paljo. Ja kävi Poikaki. Ja sain mä sitt heekkuja, ku mamiska tuli. Mutt ei se kyll sais mennä. Eikä se onneks varpisti pääse kävelee, sen verran se manaili taas aamulla. Hei, mä jouduin purisee sen hereille... se nimittäin nukku *kissavirn*, vaiks kyll se yällä taas pyäri ympäri-ympäri-ympäri. Makais hiljaa ja lokottais, niinku me kissit. Ei kai sitä saa nukuttuu, jos pyärii-pyärii-pyärii. Höh - omituisii noi orjat kaikkiin niitte vaivoje kaa! Mä oon vaan goisinnu ja eilenki mä sain taas fisuu mamiskan safkast, tai siis ennen ku se ehti laittaa siihe mitää ihmeörvellyksii sekaa. Ja kalkonii ja maitonapiskoi. Mutt aikastas vähä mä vedän noit pehmoruakii. Sillee ehkä lusikallisen tai kaks päiväss. Mami sitä vähä ihmettelee, mutt sitt mä kyll rouskin nappuloita ja kaikkee mamin heekkuja. Ettei tarvii ihmetellä, mä en oo mikää plösö katti, vaan tosi timmiss kondiksess, niinku täss iäs pitääki! Ei kattokaas se sovi, ett tänn ikäne kolli on plösö, pitää olla mitä näyttää varsinki leideille. Nih!



Ei tullu kuvii, vaiks mami postas jo Pojalle niistä. Se Poika ei muista, se on hajatusmiäline semmone. Nih! Ett tämmöne sitt taas löyty. Mä meen goisiin, heti siis ku saan MUN maitonapit. Mua vähä ottaa kaa päähä nyt! Mutt kliffaa päivää muille kissinkoille Lokistaniassa....


------------------------------------------------------


Yes, Vincent saa kohta nappinsa. Ja kyllä, Vincent, olet timmissä kunnossa! Et ole plösö, kyllä Poika kohta laittaa uusia kuvia sinusta, että muutkin sen uskovat, varsinkin upeat kissileidit! Minä alan jo valmistautua päivän koettelemuksiin....


Päivän slogan: Pessimisti on realisti, joka ei halua myöntää sitä, sanoo kyynikko!


Päivän saneluista poimittua: Tasapaino pahentunut viime aikoina, kävelee kepillä... (no ilmankos on vähän vaikeaa - tämä poimittu työkaverin meilistä!)


Päivän biisi: Fläsän sukeltajan itkuvirsi


Luettu lähes loppuun: Jean-Christophe Grangé - Purppuravirrat. Erilaista dekkarikirjallisuutta, jos sitä nyt siksi voi edes nimittää. Tätä en aikaisemmin saanut käsiini, vaikka on 1. suomennettu ao. kirjailijalta. Kannattaa tutustua, kirjasta on tietysti myös kuulemma ihan hyvä elokuvaversio. En ota kantaa - katson tosi vähän leffoja.


                             


TORJUNTAPITOISTA TORSTAITA LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti