Lauantai-aamu, ns. vapaapäivä - ja on semmoinen "nyt mulla kyllä alkaa lunssa ihan just kohta" -olo. Voihan pirle. Tyypillistä. Jos siis sairastaa jotain tapotavallista, meikäläisen tuurilla se on sitten just viikonloppuna. On tosissaan sen verran höntti olo, että se lienee tulossa, se lunssa nimittäin. Ja kun on muutenkin kipusärky - vidhu, on se sitten kivaa kun ihmisellä on tosi mukavaa kaikin puolin! Nauti nyt tässä sitten mistään *lähes itkuväninää*...
Täytyy yrittää jotenkin saada itselleen kirjoja ja paljon. Ruokaa, ei kovin paljon, mutta jotakin. Että tässä selviää poistumatta mihinkään ainakin jonkun päivän. Belgarion, poikani, kiven vartija on kyllä luvannut poiketa aamusta. Josko hän osaisi hoitaa asiat - tai siis osaakin kaiken muun, mutta ei valita kirjoja. Viimeksi ei uskaltanut soittaa kirjastosta uutuushyllyn kupeesta, kun kirjastotäti oli kuulema tuijottanut niin pahasti ,D Hyvin noudattaa siis ohjeita, kyllä. Kiiiiiiltti Poika! Saa luvan jotenkin nyt järjestää tänne luettavaa. Minä en pysty varmaan lähtemään mihinkään. Tahdon sänkyyn takaisin. Peittojen alle. Lämpimään. Ihan hiljaa ja yksin.
Eilen Herjaamolla väki jotenkin oli hulvattomalla perstai-tuulella. Kaikki muut, mutta en minä. Räpelsin pirulauta hulluna duunia 14.45 asti ja sitten äkkiä kotiin ja pitkälleen. Tai no pitkälleen, taisi siinä mennä pari tuntia tässä koneellakin. Pääasia on olla kotona. Ja Vincent oli tyytyväinen.
--------------------------------------------------
Joo, purrrrrrr vaan kaikki kavrut! Jesh, mamiska tuliki aikasi duunist. Mutt yks juttu meni taas piälee. Mä nimittäi olin mun tyynyll viälä ihan umpiunessa ku se tuli - ja mun piti flöittää, ett mä oon "yksin jätetty, kärsivä, kaipaava, raukka nälkäinen kissi". Juu ei, ei menny läpi. Mamiskaa nauratti, ku se iski kassisa toisee päähä soffaa. Mä olin kuulemma ihan pöllämystynee näköne. No mitä, kun just heräsin siihe - höh. Pitääks sitä nyt tulla sitte nii aikasi, täh? No mä sain sitt kyll kalkonii ja pari (huom. pari!!!) maitonappii, joist mä hukkasin toise. Mä kyll etin sitä yölläki viälä. Johki se meni. Tarttee kattoo viälä. Eikä mami antanu lisää. Se sano,ett kyll fiksu kissi sen löytää vaiks vaa hajun perusteella. No, haistele nyt tääll sitte kun haisee toi orja ja valkosipuli ja savuttaminen ja kaikki. Nih. Ei siin yks maitonappi paljo sillo tuu huamatuks, jos ei se haluu. Tänää mä tiedän, ett me saadaa jotain heekkuruakaa, ku mami tekee aina jotain semmosta, ku Poika tulee. Sais tehdä vaiks joka päivä, MÄHÄN oon tääll joka päivä. Se yritti kyll selittää jotain, ett miks ei joka päivä muka heekkuu, mutt mä nyt en suastu just ymmärtää. Mä haluun mun maitonapit. Mä sain äsken kalkonii, mutt en viäl maitonappei. Mulle, mulle, mulle!!!
Täss mä tuijotan mamiskaa, ett mulle just nyt heti ne maitonapit! Huomatkaa tiukka ja hieman epäilevä katse - se on mun luanto. No, kyll mami just lopettaa ton nakuttamise, nii sitt mä saan ne napit ja se voiki sitt taas vähä lotkottaa. Se on kliffaa viikonloppuu sitte kaikille Lokistanian kissinkoille - toivottavasti kaikki saa jotain heekkuja!!!
----------------------------------------
Pakko tässä on muutenkin lopetella, kun pää ei toimi. Tyhjänpäiväistä jorinaa vaan. Särkee ja kolottaa, myös päätä siis.
Päivän slogan: Olen lukenut niin paljon juopottelun ja tupakoinnin haitoista, että olen päättänyt lopettaa niistä lukemisen!
Juuri loppuun luettu kirja: Maria Eriksson - Mian salaisuus
Päivän biisi: Okie From Muskogee :D, vaikka Freukkareiden versio onkin hjuva, on alkuperäisessä jotain vetoavaa...
Ja sitten - jotakin jota ei pitäisi julkaista, mutta tiedoksi:
LOKOSAA LAUVANTAITA LOKISTANIAN LENTÄVILLE KISSOILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti