perjantai 24. marraskuuta 2006

ILMA SUOSII, MUU EI


Kelit suosivat edelleen Welhottaren työmatkoja - yesh! Kiitän myös tarjouksesta, josta tänään oli pakko kieltäytyä, eli matkasta työhön, olin näet jo bussipysäkillä ;D Aamuherätys oli, vaihteeksi, klo 3. Lueskelin, kaffittelin, keskustelin Vincentin kanssa pari tuntia. Ja katselin kun valot sammuivat. Onhan se kiva, että muut menevät nukkumaan. Ne jotka voivat. Onnea heille, toivottavasti on kivaa ja mukavaa. Onneksi edes viikonloppuna pystyn menemään uudestaan nukkumaan tai edes puolihorteeseen päivällä, univelka ei silloin kasva ihan kammottavaksi kuitenkaan.


Tänään on siis armoitetulla fysiatrilla käynti. Suoraan sanoen - vähän pelottaa. Ei siis hän, mies on tumpula. Mutta hänen tapansa toimia on outo ja arvaamaton. Voi kieltäytyä kaikista ehdotuksistani, toisaalta voi tehdä aivan pyyntöjeni mukaan. Koskaan ei tiedä, mitä hänellä on mielessä. Welhotar on pienessä päässään miettinyt, että siinä on mies, joka kompensoi omaa pienuuttaan ja nuoruutensa kokemuksia leikkimällä nyt jesseä. Tulen rapoamaan käynnistä joko erikseen tai editoimalla tähän päivityksen loppuun. Tilanteesta riippuen. Eilen illalla kun mietin, mitä pitäisi sanoa, sain raivokohtauksen. Jos sanoisin kaiken, mitä mielessä pyörii, minut tultaisiin pidättämään väkivaltaisuudesta, uhkailusta, kunnianloukkauksesta jne. Onneksi oli ylimääräinen nappi heittää nassuun, etten alkanut käydä aivan ylikierroksilla. Eli - tahtoo vain sen diagnoosin ja lähetteen Kipupkl:lle. Ja mielellään sairaslomaa, kiitos. Ei muuta tällä kertaa. Ei olisi paljon pyydetty, mutta tietäen hänen puhetapansa ja mistä hän aikoo puhua, grrrrrrrrrrrr, alan taas hermostua *naksuttelee näppejään*. Taidan ottaa ylimääräisen rauhoikkeen ennen lähtöä.


Herjaamolla ei mitään uutta. Kaikki valittavat jossain määrin raihnaisuuttaan... Onkohan tämä tarttuvaa, vai onko tässä torpassa jotakin myrkkyä, joka saa tämän kaiken aikaan? Toisaalta, suurin osa meistä alkaa olla siinä iässä, että ensimmäiset krempat joka tapauksessa alkavat ilmoitella itsestään. Pitäisikin alkaa kartoittaa kokonaistilannetta. Jos jään sairikselle, teen hissukseen muistiinpanot ja julkistan ne sitten. Voipi olla yllätys. Näin sivusta asiaa seuranneena olen kuullut kaiken, mutta en ole kertonut mitään. Paitsi itsestäni. (Tässä seuraa valitusosio, jonka yli voi hypätä: vali-vali-vali-vali-vali-vali-vali-vali.)


--------------------------------


Purrrrrrrrrrve, kaikki kattiskat! Höh - mä mitää fisuu eilen sitt saanu. Mami kyll tarjos, joo. Sitä fisuu, mikä oli siälä kaiken hötskän sisällä. Vaiks se otti ne liämet ja vihannekset pois, nii ei sitä voinu kissi syädä. Nii mami kyll sanoki, mutt enhän mä uskonu tiäteskää. Nii ett mä sain vaan normaalisafkat ja parit maitonapit. Kyll mä kuiteski sen verran möksötin, ett mä olin taas koko illan bases goisimassa. Mamikaa ku ei laittanu ruokaa, mätti vaan sitä vanhaa mössöö itelleen evääks. Vaiks mä kuinka vahdin. Ei tullu jauhista, ei broiskuu - ei edes donarii, vaiks mä tiedän, ett niit on jömmassa. Onneks se lupas, ett tänää me syädää illall donarii. Se meinas jotai leipii. Mutt mä saan donarii naturell (hei huomaatteks te, mull on toi keittiömestarin sanastoki hallinnass). Mami saa syödä sen oman lusikallisensa miten tahtoo. Se tunkee siihe kuiteski jotai aivastuspurveleita ja sipuleita ja vaiks mitä syämäkelvotonta. Ja sitt jotai vihanneksii. Hei, siis mitä tekemist niill on fisun tai siis donarinkaa kans. Ei yhtää mitää... Heh, mä eilen taas kävelin mamin yli ja vähä aika makasin sen kylkimasun päällä. Aika mukavaa, oikeestaa. Mutt en mä kauan. Mutt mamist se on jotenki mukavaa - se sano, ett rauhottavaa. Sitt se kyll välill pyytää mua makkariinki se viakkuu, mutt en mä oikee viälä oo useenkaa menny. Ihan joskus vaa. En mä tiädä, miks. Mä vähä oon kuitenki epäileväine...jos se vaiks heittääki mutt yhtäkkii pois tai jotai. Ei se kyll tee, kyll mä sen hiffaan. Mutt kuiteski. Niin ett joskus mä käyn sen päällä kävelees ja lotkottaas ku se lukee. Mutt harvon. Tarttee kattoo sitte, ku tulee oikee galsa. Jos sitte vaiks alkais harjotella sitäki.



Mikää ei oo niin kliffaa, ku goisii tällee. Pää laitetaa tassunkoje välii ja kierrytää kunnolla kerälle. Mutt sillo mamin pitää olla kotona, ett mä tiijän, ett se on lähellä ja ku kuuluu raps mä oon heti paikalla ,D No, mä meenki jatkaa tätä suasikkiharrastusta! Kliffaa viikendii koko Lokistanian kissinkoille - pitäkää orjat kiireisinä, jookosta!


-----------------------------------


Orja on muutenkin tänään taas vaihteeksi kiireinen. Niin tuntuu olevan joku muukin, kun tuli töihin ja klo on 6.23...hmph. Aamuhetki meni jo pilalle =(


Lukemista on aloitettu pari sivua: Joyce Carol Oates - Putous


Päivän slogan: Ei, ei tämä ole kauhufantasiaa - tämä vain tuntuu siltä!


Päivän biisi: Bohemian Rhapsody siksi, että se on ehdoton ja myös siksi, että tänä päivänä 24.11.1991 Freddie Mercury menehtyi Lontoossa - rauhaa!


                         


PEHMOISTA PERJANTAITA KAIKILLE LOKISTANIALAISILLE!!!    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti