keskiviikko 29. marraskuuta 2006

HYVÄ VALVOJIEN VALVOJA, KIRJOITAN SINULLE NYT ENSIMMÄISTÄ KERTAA,


toivottavasti sinä olet nukkunut valvoessasi minua yhtä huonosti kuin minä itse. Jos kerran joudut valvomaan minun valvomistani, olisiko mahdollista kuitenkin järjestää jokin hetki nukahtamista varten? Vaikka vaan pariksi tunniksi. Tai sitten siirryn kohta takaisin entiseen lyhytaikaiseen tajuttomuuteeni, jonka sentään saavuttaa Sirdaludilla. Kiitos, hei ja loppu. Piste.


Mielipuolimömelöt eivät vaikuta - ei paranna unta, ei nosta kipukynnystä, olen nostanut annoksen maksimiin. Siirryin entiseen kipulääkitykseen eli Panacodiin, kohtuuannoksella kuitenkin. Eli eilen nukuin tunnin aamupäikkärit. Yö meni kahden peiton ja kuuden tyynyn kanssa taistellessa. Onneksi pidän isosta sängystä ja siinä on tilaa taistella niiden kaikkien kanssa. Toinen peitto yritti kuristaa minut, vapauduttuani siitä toinen puolestaan kietoutui jalkoihini boakäärmeen lailla. Tyynyt vuorostaan yrittivät tukahduttaa minut. Huh - selvisin taistelusta ja kun Vincent tuli purisemaan, koko sänky rauhoittui ja lupasin nousta ylös. Eli nyt on jo kaffiteltu, otettu aamumömelöt, annettu Vincentille aamuherkut ja putsattu kissiastiat. Kello on n. 4. Hienoa. Pirle. Tämä muistuttaa jo aivan kesäpostauksia, jolloin päivitin lokiani usein 2 - 3 tienoilla ja menin sitten nukkumaan. Nyt ei nukuta, edes.


Kiitos Salka, nyrkin puinnista ja tsemppauksesta. Mutta kun en osaa olla tekemättäkään mitään ,> Jos en ole kovin kipeä, en jaksa makoilla koko päivää. Makoilin su ja ma, se riitti jo. Eilen aloin teeskennellä pikkuasioita, kun on pieni residenssikin. Tänään aion jatkaa teeskentelemistä. Huomenna tapaan aamulla yhden nettailukaverin ja luultavasti iltapäivällä Entisen Työkaverin. Se ainakin tuntuu nyt mukavalta ajatukselta. Kummisetäkin on sairastellut vatsaansa, ei ole jaksanut käydä edes täällä. Siis järjestin hänelle ne tropit ja uhkausohjeet hoidosta. Kuulosti eilen jo pirteämmältä onneksi. Sen verran vielä sain uhkailtua, että hän varasi soittoajan lääkärilleen. Kyseessä on selvästi nimittäin lääkityksen yhteinen sivuvaikutus. Kenelläpä niitä ei siis olisi... Hörhö kävi kylässä, 5 min. Se riitti 20 egen pikavippiin ja tuliaisiin. Sain tuliaisiksi Malmin Valinnasta 2 hienoa joulusilliä, siis semmoista oikeaa, perkaamatonta. Mukavaa, että ihmiset muistavat minua ,D Harva Welhotar osaa laittaa hyvää silliä, mutta minä osaan. Ja kunhan nyljen ja perkaan ne, avot, pilppuan sipulia ja porkkanaa ja teen liemet, on ns. jouluksi silliäkin tarjolla. Näin sitä saa kaikkea kivaa, kun on hörhökavereita. BTW, aikaisemmin hän ilmaantui lihakimpaleen kanssa, joka nyt makoilee pakkasessa odottelemassa myös juhlavampaa aikaa. ;D


Muutoin olen sitä mieltä, että ei tässä töitä kaipaisi. Kun saisi nämä kivut lieventymään ja mömelöt tehoamaan. Siinä olisi aivan tarpeeksi töitä. Kiitos vaan. Aloin jo miettiä, josko hakea toinen viikko sairista. Ei ole tuo skarppius päivällä ihan kohdallaan, nimittäin. Väsyttää, mutta ei nukuta. Aikamoinen noidankehä, tuttu varmaan useimmille, joten turhahan minun on vänistä. Pääseehän sitä ottamaan päikkärit, jotka tietysti taas huonontavat iltanukkumista ja jopa yleensä nukahtamista. Arghhh. Ja niin, eilen tuli sen verran touhuttua, että kyllä, jalat ovat kipeät, kiitos kysymästä. Samoin hartioihin joku harjoittelee lähitaistelua jollakin tylsällä aseella. Kaipa tämän nyt kestää, kun ei tarvitse olla työssä. Kauhulla ajattelen siis ensi viikkoa. Onneksi se sentään on lyhyt viikko.


--------------------------------------



Purrrrrrrrmenta, kissinkat! Mä olen sentää goisinu tooooosi hyvin. Vähä toi mamiska on häiriköiny taas. Nukkuis seki. Se on nimittäin tosi helppoo. Ottais vaa oppii musta. Ei orjat kai sitte osaa. Mä pystyn nukkuu millon ja missä vaan, ei mull ainaskaa oo uniongelmii. Ja silti mä oon skarppina. Jos jääkaappi avautuu, oon heti paikalla, ettei mami vaan syä mitää mun ruakia. Tai semmosta, mitä mä voisin ees haluta. YHHH - hei tiätteks te, eile se söi donarii, joo sain mä osani, mutt sitt se sotki donarii kurria ja sipulia ja sitt semmosii vihrei viipalei, semmost ku vihree japl... ei ku jalapeno. Hyi ku se dunkkaski jo pahalle. Ja toi veti sitä ja sitt viälä valkosta sipuliiki. Hirvee dunkkis tuli siit hyväst donarist. Mä en tajuu, miten noi orjat tunkee niit aivastusmausteit ja kilii ja valkost sipulii ja mami tota jalapenoo pilaan hyvää fisuu *puistelee päätään*. Karmeeta toi orjien ruokakulttuuri, jos nill ees semmost on! Lihanki ne laittaa uunii tai käristää, vaiks kaikki tiätää, ett se on  parast raakana tai sitt jotku justkat keitettynä  naturell. Ei mitää soossei eikä semmosii. Höh.


Mä oon täss vähä miätiskelly sitä kissi-TES:ssiä ja alkanu vähä kokoilee ajatuksii. Jahka mä viälä kerään muutamii asioi yhtee, mä voin kohta julkasta jo vähän sitä alkuu sitte. Lähinnä se tiätysti koskee orjien velvollisuuksii olla kissin käytettävissä ja kissin elämistä ja elättämistä koskevii asioita. Orjien käytettävissä olemisen määrittelyy, minimiherkkukiintiöö ja sellasta. Mutt mä palaan tähän jutskaa viälä sitt myähemmin! Kollikalenteri on hei aika kova sana... Mä sain eilen viästii, ett kaikki, ku on nähny sen niinku mamin kautta, on ihan sairaan heikkona ja haluu sen kaa ;D Me ollaan kuulkaas hei julkkiksii!!!



Mamiiih - ei oo Poika viäläkää laittanu kuvei, vaiks mamiska pyysi. Nii ett tämmöne virnu tällä kertaa. Mä painun nyt ottaa aamu-unkot ku mamiki on jo kerta pystys. Ni se voi alkaa vaiks sulatella mulle fisuu, jollei se muuta keksi...Se on moips taas huamisee!


-----------------------------------------


Vincent - kyllä minä keksin erilaista tekemistä, mutta en tähän aikaan aamusta voi alkaa tehdä mitään kovin äänekästä. Tai meitä on kohta kaksi koditonta rääpälettä (toinen on siis Minä) etsimässä yösijaa! Että ollaan nyt hiljakseen tuonne 8 - 9 kähmeille asti...


Päivän slogan: Paha saa palkkansa, hyvä jos päätyy omilleen!


Päivän biisi: Esko veti ison Geen


Luettua illalla ja yöllä aloitettua: Christopher Paolini - Esikoinen (Perillinen-trilogian 2. osa), perinteistä miekka ja kivi -tarinaa, mutta viihdyttävää sellaista ,> Nyt vielä kesken George Hagen - Lamentin perhe; kunnon linkkiä ei löydy. Omalaatuisen ja aina asuinpaikkaansa tahtomattaan sopeutumattoman tavallisen erilaisen perheen tarina. Suosittelen, erilaisuus kunniaan!


                                                     


KÄLYISTÄ KESKIVIIKKOA LOKISTANIALAISILLE!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti