Vuodatus tuntuu toimivan, jopa vähän nopeammin. Jostakin syystä monsteri ei näy, vaikka laitoin sen uudestaankin. Välillä se näkyi vähän aikaa, sitten taas ei. Täytynee vielä kerran käydä värkkäämässä sitä. Jos saisi myös koti-monsterin ,D Tai oiiiiiiikein ison, sillä voisi pelotella jo ihmisiä tai kissoja.
Kaikki kertovat olevansa sairaana, jossakin taudissa. No, Welhotar tässä on nukkunut ensin melkein 8 h, melkein ennätys lajissaan. Mutta nyt on alkanut vatsaa kiertää. Se on joko noro, eli noroa pukkaa molemmista päistä tai sitten se on antipiloottien sivuvaikutusta, oireita ei ainakaan tässä vaiheessa voi tarkentaa. Anamneesin perusteella voi olla kumpi tahansa. Juuri ehdinkin ihmetellä, että kaikki työkaverit ja Kummisetä ovat sairastelleet, mutta minä en. Ei olisi pitänyt sanoa sitä ääneen. Eli on vähän kehnohko olo. Sitäpaitsi, kun nukuin noinkin pitkään, säryt ovat aika pahana. Koivet ja olkapäät varsinkin. Riipaisin äsken aamumömmöt ja odottelen taas vaikutusta. Pakko olisi päästä kirjastoon ja kaupoille. Jos olo huononee, Belgarion saa mennä yksikseen. Ainakin 8 opusta (HAA!) odottelee noutovarauksena. Ja Liiterissä näytti olevan sekä kesäkurpitsaa että munakoisoa halvennuksella. Jee, tiedän heti mitä tehdä niillä. Toivottavasti niitä vaan löytyy! Viime vkolla lime-laatikot olivat tyhjillään, kun ehdin kauppaan. Olisin tarvinnut limeä thai-kanaan. No, syötiin sitten fisua (olisi siihenkin lime sopinut).
Ajatukset pyörivät tässä vain päivän tekemisten ympärillä. Kauppa- ja lukulistaa päivittäen. Opiskelujuttuja olen päättänyt miettiä vain sunnuntaisin ja työpäivinä. Keksin jo ensimmäisen näytönkin, olen kiero & kavala, mutta sen on pakko toimia. Toivottavasti esihenkilö on ma paikalla, jotta voin esittää asian hänelle. Onhan tässä jo vähän toimittavakin... jo joulukuussa tämä loppuu. Vai olenko minä muka hätäinen - no, tuota, täytyy myöntää, että teen mielelläni äkkiänopeasti asiat, jotka on pakko tehdä. Perustavanlaatuinen vika tässä pienessä mielessäni siis...
Soitin eilen Belgarionille illalla. Pojan ääni kuulosti jotenkin alavireiseltä, joten kysyin, onko jotain hätänä. Ei kuulemma, olin vain herättänyt hänet. Kun selvitin, että on ilta ja klo on niin-ja-näin-paljon, hän huokaisi tyytyväisenä. Oli ihan pakko kysyä, mitä hän on riipinyt. Vastaus: "Mitä se muuten sulle kuuluu!". Öh, onkohan Poika todella tutustunut siiderien ihmeelliseen maailmaan vai pelannut koko edellisyön. Ainoastaan nämä vaihtoehdot ovat olemassa. Niin ja naiset. Äitinä olin aivan kauhuissani, kun HS kirjoitti, että abit harrastavat seksiä! Ei ainakaan minun poikani *leveä virn*. No juu, en siis ole tosissani. Minusta olisi ihan mukavaa, jos hänellä on tyttö- tai poikaystävä, ihan sama. Belgarion muistuttaa kyllä aika paljon itseäni tuon ikäisenä. Jonkin verran sosiaalisuutta, kyllä. Mieluummin kuitenkin oleskelee itseksenä, lueskelee ja pähkäilee....
Hmph, piti laittaa tähän vähän runova, mutta eipäs käykään. Kotikoneella ei näköjään saa sillä tavalla nätin näköiseksi tuota, minkä haluaisin. EI kiva, nyt en tykkää. En jaksa myöskään pähkiä asiaa sen enempää. Nimittäin tällä koneella on vain käyttis ja kuvankäsittely, ei muuta ,> Unohdin taas senkin. Hölmö minä. Käytin vartin aikaa etsiäkseni tekstin ja kirjoittaakseni pätkän, kunnes tajusin, että se näyttää erinomaisen kehnolta. Olkoon. Palaan viikon alussa asiaan.
-------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta vaa kaikki kavrut, hei! Mä sainki sitt kuiteskii nukkuu mamin viakus, eikä se ollu vihaskana yhtää enää eile illalla. Mä sain ihan täyden palvelun safkat ja sillee. Ja Kummisetäki kävi leikkii vähä mun kaa. Ja Poika ja Pojan Reppu on tänään tulossa käymään. Ei vois oikee olla parempi päivä.... Oonhan mä sanonu, ett se Pojan Reppu on ihana! Se on varpisti tehty ihan kissoi varte, tarranauhaa ja kaikkee oikee paljon. Siihen on hyvä kihnuttaa itteesä. Ja se haisu on sitten hyyyyyyyvä. Vähä niinku Pojan jalatki. Neki haisuu jollekin miälenkiintoiselle (toim.huom. tod.näk. kyseessä on kissan tyrmäävä yhdistelmä vanhoja kenkiä ja pinttynyttä jalkahikeä!). Ja mä tiädän, ett noi on menoss ruakakauppaa. Ja ett mami laittaa jotai heekkui. Se jo penko toista jääjuttua ja otti vissii roipentelii siältä. Ett mäki saan aina heekkuu, ku Poika on täälä. Hmmm... nyt mä oon saanu aamupalan, mutt en viälä napikoita. Mamiiiiiiiiiiiiiih - paa kauppalistalle napikoita. Niit on aikastas vähä. Nii,ett aamunapikat vielä, ni sitt mä voin alkaa piänill nokosill!
Tsiigatkaa, hei kavrut! En oo muute goisiis täss fotos... mä haluun ulos, mutt mami ei hoksannu avata toist partsin ovee. Nii et mä vaan katon, kun toi orja häärii kaameran kaa. Höh. No, pääsin mä sitt partsill. Kävin mä siälä äskenki terottaa mun kynnet! Mutt nyt maitonapikoita ja heti! Kliffaa päivää hei kaikill mun kavruillekki! Tassutellaa taas huamenna....
------------------------------------------
Ok, Vincent, ok. Maitonapikoita kauppalistaan. Herraskolli näyttää jo työntäneen nenänsä peittoihin ja melkein nukkuvan. Kissan elämä on mukavaa, voihan kateus.
Päivän slogan: En minä ole kateellinen, sinä et vain ole ansainnut sitä!
Päivän biisi: Kyykyssä
Luettavana: Aloitin taas varsinaisen tiiliskiven eli Diane Gabaldon - Tuliristi, romanttista hömppää ja skottilaista arkea maustettuna historialla, aikamatkailulla, kivikehillä ja muulla mukavalla - tämä sarja on ihan luettavaa hömppää siis.
LOKOSAA LAUANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti