kuten joka sunnuntai, nyt kylläkin jo aivan liian varhain. Perskatti, pitää varmaan mennä vielä leikkimään vähän nukkumista. Tähän aikaan (ennen klo 4) ei oikein voi siivota. Tai voi, jos haluaa välttämättä kirjallisia huomautuksia. Täällä äänet eivät niinkään kulje seinien lävitse, varmemmin kyllä ylä- ja alakertaan. Taidan hoitaa kohta kukat juovukkeeseen tai tehdä jotain muuta radikaalia ja säästää imurilla leikkimisen tuonne aamupäivän puolelle. Sunnuntait ovat inhokki-päiviä, ajattelee jo huomista työpäivää, koko pitkää työviikkoa jne. Taksitilauksetkin pitäisi tehdä, siis omasta mielestäni. Teen ne mieluummin vkoksi kerrallaan, koska tiedän, mihin olen menossa. Noin suurinpiirtein ainakin, eli väliä Residenssi-Herjaamo-Residenssi. Lisäksi pitäisi tuota opiskelupuolta vähän kirjata ylös. Viikonloppu tuotti ainakin pari hyvää ideaa, joista kyllä kiitos kuuluu Lokistanialle. Molemmat tulivat mieleen tuossa eilen illalla blogeja lueskellessa, eli antoivat tarpellista inspiraatiota, tosin aivan tahattomasti. Ilmeisesti osa aivoistani (?) pyörittelee tuota asiaa enemmän kuin luulenkaan... Kiitti, alitajunta!
Eilinen päivä meni aika sopuisasti. Paitsi että kuljetuspalvelu oli mokannut vaihteeksi hakuosoitteen. Lievästi tuohtunut kuljettaja tuli vartin myöhässä ja sanoi odottaneensa Prisman edessä, siis torin puolella. Hmph. Minä kerroin, että kun tilaus nyt sattuu olemaan aina radan puolelle, syystä että myös auton olisi helpompi minut löytää, sekä myös siksi, että matkan jatkaminen on myös kuljettajalle siitä paljon helpompaa. Prisman etupihalla voi bongata parhaimmillaan useampia kuljetuspalvelun autoja odottamassa asiakkaita ,> Joten siksi(kin) olen pyytänyt kuljetuksen toiselle puolelle. No, selitin jälleen, että varauskeskus on antanut väärät tiedot. Onneksi minulla on tallennettuna kaikki varaukseni sekä niiden vahvistukset, se hyöty ainakin näistä meilitilauksista on, että voi todistaa, mitä on tilannut ja minne, sekä saanut tilausvahvistuksen.
Ahhh, kirjastosta kaappasin mukaan varaukseni ja muita kirjoja, joten viikko on siltä osin turvattu. Lisäksi käytin häikäilemättä hyväkseni Belgarionia, joka sai roudata karmean määrän purkkia & purnukkaa. Myös kissanruokaa sekä itselleni ns. vararuokaa. Pakko pitää jotakin jömmassa, jos tulee taas tilanne, etten saa ketään kiinni ja kotona ei ole syötävää ollessani liikuntakyvytön. Kerran kävi niin... toisaalta, tekisi varmasti ihan hyvää olla 1.5 vrk vaikkapa kerran vkossa näkkileipä-kahvi -dieetillä! Lisäksi Belgarion kiristeli ruuveja, ei sentään päästäni, mutta kaikkien ovien ruuvit olivat ällistyttävän höllässä, ulko-oven vedin lähes irtoamassa, samoin postiluukun ruuvit. Lisäksi kiinnitti yhden taulun seinälle, joka on hemmetinmoinen kiviseinä, vaikea saada siinä mitään pysymään ilman proppausta. Onneksi se kestää pienet taulukoukut ja kevyet taulut, jos asian tekee ammattitaidolla. Itse en ole siinä onnistunut, mutta Belgarion on kiinnittänyt siihen 9 pikkutaulun sarjan ,D Kivaa! Lisäksi Poika jaksoi vielä viedä ja tuoda pyykit, jota en myöskään pysty tekemään (iso pyykki siis, painaa liikaa, olkavarret ja olkapäät sattuvat simona).
Tässä keskellä ns. touhua (lue Belgarion tekee, minä kerron mitä tehdä) laadin eilisen ruuan, joka oli ennen kokeilematonta hässäkkää. Löysin sekasieniä vielä pakkasesta, samoin fisua. Eli tein sieni-kala-sipuli-porkkana-tomaattipataa ja riisiä. Tuo kuulostaa varmaan omituiselta, mutta maistui molemmille. Etenkin Pojalle. Joka on taas elellyt omien eväidensä varassa viikolla. Jälkkäriksi saimme kaffetta ja Liiteerin Lime-kuivakakkua (suosittelen, ei maistu esanssilta, sisältää oikeita limen paloja)! Ahh. Ja jälleen Poika nukahti vilpittömän rauhallisesti fyssan kirja kädessä, lasit silmillä ja suu auki. Nauratti, näin käy joka kerta ,D
Muutoin ilta meni siinä lukiessa ja lokeja tutkaillessa. Huomasin, että jostain syystä olin vaihteeksi ajastanut suurimman osan Huutiksen myynneistä sulkeutumaan keskellä viikkoa. Ei hyvä. Täytyy seuraavaksi niitä uusiessa vaihtaa ajoitus viikonloppuun. Joskus niitä ei jaksaisi viikolla näpytellä. Vincent tuottaa melkein joka viikko jotain uutta iloa ja luottamusta. Eilen tultiin ensimmäistä kertaa etupuolelle sänkyyn ihan siihen pään ja kirjan väliin. Vincent laski päänsä nenäni viereen, laittoi silmät kiinni, kurisi ja odotti paijausta, minä käskettynä tietysti toimin ja kissi nautti. Kunnes vähän muutin asentoa, jolloin Vincent vaihtoi paikkansa takaisin jalkopäähän - kuitenkin aivan kiinni minuun. Ihan mukava huomata, että Vincentin luottamus minuun ja muihinkin ihmisiin on selkeästi palaamassa, vähitellen. Välillä tulee omituisia puuskia, joita en tiedä aina aiheuttaneeni. Epäilen kyllä, että takana on entisen kodin ilmeisen epävakaat olot ja ainakin puolen vuoden kulkukissan taistelu elämästä.
Ja ei tietysti päivää ilman lyhyttä kipurapoa: Vaikka takso kulkee, joutuu silti tietysti kävelemään. Eilinen maraton aiheutti kiljuvaa puikotusta vasempaan nilkkaan ja muuta yleistä kipua kävelyttimiin. Eli ilta meni myös kipuillessa. Jouduin ottamaan lisälääkkeet, joita en yleensä käytä viikonloppuisin. Eikä vieläkään ole ihan ok olo. Että se Triptylistä, joka sai minut nukkumaan n. 5 h. Persvele. Asiaa on tiedustettava jälleen lääkäriltä. Niin, kiitos kaikille, jotka ovat vinkanneet näistä kipuasioista! Minulla on nyt painavaa asiaa fysiarille erilaisista kivunlievitysmuodoista, kunhan saan sen epelin taas käsiini!
-------------------------------------------------
Terve taas, kaikki kaiffat Mä heti aluks muistutan, et tänää on yks huisin tärkee päivä. Meidän kaikkien kavru - Reeti - pääsee miähen ikään eli Reeti täyttää tänään täydet 10 v. Mä onnittelen nyt jo tässä, ja voin viälä myöhempää käydä uudestaan Reetin sivuilla kylässä. Niin ett onnee vaan kauheesti, paljon heekkuja ja lahjoja, toivotaan mä ja mamiska! Ja heekuist tuli tiätty miälee, ett kyll toi mami kaikkee vaa muisti. Se toi isoja puukkeja kissinruakaa, pienii heekkupurkkei ja sitt fisuu, suikalelihaa ja jotain viälä, nii joo kalkonii ja roipentelisuikalei. Ett ei oo paha ollenkaa. Mull on sitt kaa niinku ruakajömma. Ja sitt mä eilen sain sitä fisuu, mist mami teki Pojall ruakaa. Ai jummi, se oli hurrrrrrrrrrjan heekkuu. Mä oisin syäny taas lisää ja huusinki oikee, mutt en mä saanu *möks*, taas se sama selitys, ett tulee paha oksuolo... Joo, joo - mutt sain mä sitt pikkupuukist semmos riistahösselöö ja maitonapikoita. Ja ihan vähä vaan kiusin poikaaki. Tota, nii, eilen mä päivän melkee nukuinki sitte toss päiväpeiton alla. Noi väitti, että kuorsatapirisin. Siis pirisin, höh! Mä kuarsaan kollimaisen miähekkäästi, vaiks mami muka väittää, ett se on semmost pihinää ja pirinää.... ja södee, pöh....
Mä tsekkasin just, ett tää foto ei oo viälä ollu täälä. Täss mä pirtsakkana vahdin mamii ja kuuntelen, mitä se duunaa tsögess. Ett tarteeks lähtee jeesaa sitä keittiöhommis. Vai ymmärtääks se pyytää mua heti mukaa ;D No, se on kuiteski sitt nii, ett mä meen takasi goisaa ja toivottelen kaikille kissinkoille tosi kliffaa ja heekkupitosta söndaagia vaa! Huamisee!
------------------------------------------------
Taidan lähteä jatkamaa lukemista ja ottaa pienet torkut ennen oikeaa heräämistä. Jotkut näkyvät tulevan kotiin näihin aikoihin... kyllä sitä itsekin silloin joskus....
Päivän slogan: Tämä on vain tällaista demokraattista rahan diktatuuria!
Päivän biisi: Take This Job And Shove It
Luettua: Tuula T. Matintupa - Piippo ja häpeän kasvot, saisikin hävetä, taas pikasuollettua kotimaista dekkaria Kustannus-Mäkelästä... Sitten onneksi löytyi Tony Parsons - Onnen kiertotie eli taidokasta kerrontaa, ei liian imelää, erittäin onnistunut käännöskin, tätä voipi melkein suositella - ainakin edellisen jälkeen ;D Ja nyt aamulla aloitin J.D. Robb - Kuoleman hurmio, ns. tulevaisuusdekkari, tätä sarjaahan kai on jo kolme ennestään. Toimii yllättävän hyvin, mutta semmoista sunnuntaihömppää, jota mahtuu vielä maailmaan melko paljon ilman mitään suurta innostusta. Perustavaraa, jota lukee muuta puuhaillessaan.
SUJUVAA SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti