Eli eilen oli ensimmäinen lähiopetuspäivä welhotar-koulutuksessa. Ihan mukava välillä tosiaan istua koulun penkillä. Koska tämä opetus suoritetaan suurilta osin etäopiskeluna ja näyttöinä, tämä näyttöpuoli laittoikin yllättäen Welhottaren pähkäilemään. Herjaamolla on vähän hankala näyttää hallitsevansa eräitä asioita. Täytyy vain keksiä sitten keinot todentaa olevansa vaativan tason Welhotar muilla keinoilla. Hätätilassa saatan joka käyttää tätä lokia jossain vaiheessa, jos muu ei auta ,> Mutta - ihan mukavaa oli olla vaihteeksi oppilaana. Päivä meni huisin nopeasti. Pää jäi hyvin sekavaksi, tavallista enemmän sekavaksi siis. Vaatii varmaan viikonloppuna pieniä toimia, jotta saisin jotakin järkevää jäsenneltyä paperille. Asia olisi tällöin itselle helpompi hahmottaa, samoin kouluttajille. Welhottaren työ kun ei ole aivan samanlaista kuin muiden. Ja haa - se yksi pakollinen pitsiniska-welhotar löytyi kuin löytyikin. Oikea klassikko. Ei voi muuta kuin naureskella, tiesin, että näin varmasti tulee käymään. Eli hänen esitellessään itseään olin nauraa ääneen. Kohtelias (olenhan minä - olenhan?) minäni kuitenkin vain hymyili sisäänpäin!
Eli tulen varmasti rapoamaan asioiden kehittymisestä aina kun jotakin tapahtuu. Täytyy tänään tahi alkuviikosta keskustella Lähiesimiehen kanssa eräistä asioista, joita aion käyttää hyväkseni täällä Herjaamolla ja samalla huojentaa hänen työtaakkaansa saadakseni koulutuksen suoritettua. Kiero, kavala minäni siis suunnitteli tällaista. Ja ehkäpä Lokistaniaakin saattaisi käyttää jossain vaiheessa jollakin tavoin hyväkseen... Ei, en toki tarkoita, että lukijoita, mutta noin yleisesti ottaen. Jos vaikka perustaisi opiskelublogin. Äh, en minä jaksa pitää pystyssä kahta lokia. Yksikin on ihan riittävästi. Älkää peljätkö, ystävät! Teitä en aio käyttää hyväkseni.
Josta pääsinkin vekkulisti seuraavaan asiaan, eli jos Viivi haluaa tulla Turskalandiasta maalaamaan kirjahyllyni, teretulemas vaan ;D Pääsen harjoittamasta kapitalistista kerskakulutusta ja nekin rahat voi käyttää paljon hyödyllisemmin esim. juomiseen ja syömiseen! Sitäpaitsi - olisihan se aika kreppavaa kehuskella, että palkkasin tuossa Norjasta disaignerin hoitamaan tätä hommaa, kun en lähempää löytänyt. Voih, näen jo kateudesta kuolaavat kanssaihmiseni!
Mutta voi kauhistus ja kaameus - kännikkä jäi ilmeisesti kotio?! Miten minä nyt pärjään? Ei muuta, mutta taksitilausvahvistus tulee tekstarina =( No, menen odottelemaan tuonne vähän aikaisemmin, ehkä se sieltä sitten tulee kuitenkin. Pirskeletto. Aamulla vielä mieli käänteli tuota opintopuolta sen verran tehokkaasti, että myös lompakko ja kissa olivat hukassa. Ne sentään älysin hakea. Mutta se kännikänpirkele jäi! Eli - jos yritätte tavoittaa minua, soittakaa työnumeroon!
------------------------------------------
Purrrrrrrve, kavrut! Mä en tajuu, mamiska on ihan täpinöissää jostai skolesta. Mä en kyll ainaskaa ois. Siis mitä mä oon kuullu, niin kaikki skolet on ihan )("&##&&! enkä mä ainaskaa mihinkää kissaskolee lähtis. Nih! Ett mami meinas eile unohtaa ruakkiikki mut kunnolla. No se söi taas jotai jämii ja mä sain vaan puukkiruakaa ja heekut. Ett ei hyvin mee. Onneks huamenna Poika tulee ja sillo me saada aina jotain tosi hyvää safkaa. Ja siis mä saan kaa osani. Sain mä tänään tiätty aamukalkonit ja maitonapikat. Mutt ett eilen ei sitt niinku mitää ylimääräst... Melkee joka päivä on ollu jotai, ni nyt ei sitte mitää. Se vaan höpis ja nakutteli konetta melkii koko illan. No, toisaalt mä taas goisin siälä päiväpeiton alla melkee koko alkuillan. Mami tais ottaa siitt fotonki. Siis siit piänest kohoumast. Näätte varpisti ens viikolla! Vähä hölmö se välillä on noitte juttujensa kaa. Ku se niinku innostuu jostai, ni sitt se vaan hölisee siitä eikä mitää muuta. Onneks ku se meni goisii kirjan kaa, jäi semmone sopiva tila, ett mä pääsin sen viakkuu etupuolelle, kirjan ja mamin välii. Eihä sen auttanu muuta ku paijattaa mua ihan täpöllä *virn*. Mä en nimittäi lähteny siit mihinkää, hurisin vaa niin kauan, ett paijatus-rapsutus riitti. Sitt mä hyppäsi sinne selän taakse goisii.
Tässä ois sitt kaikill leideill taas oikee perjantaifoto. Tää ei sitt oo se sama, ku oli aikaisemmi. Mull on vaa aika useen tapana tällee kiärii ja sitt ottaa tällane asento. Täss mä taas annan kaikkeni - kliffaa viikendii taas kaikille kissinkoille ympäri Lokistaniaa. Palataa taas huamenna asiaan!
------------------------------------------------------
Ai että, Welhotar on nukkunut äärimmäisen hyvin. Sen aikaa, kun nukkui. Tarvitsisin sammiollisen kaffetta - tulkaa töihin, oi ystävät, tulkaa....
Päivän slogan: En minä rakasta itseäni - en vain löydä mitään huonoja puoliakaan itsestäni!
Päivän biisi: Fixing A Hole ,D
Luettua eilen (opintoaineiston lisäksi): Markku Pääskynen - Vihan päivä, ahdistusta, tragediaa, masennusta - pelottavan todellinen kuva siitä, mitä saattaa tapahtua kaiken pettäessä. Suosittelen, mutta en herkkämielisille. Tämä saattaa saada jonkun ahdistumaan entistä pahemmin. Toisaalta, äärimmäinen kuvaus ahdistuksen ja masennuksen vaikutuksesta ihmismieleen! Lisäksi taas hömppää välillä eli Ilkka Suikkari - Lähes täydellinen muistinmenetys. Ei ihme, että on omakustanne. Aluksi tuntui lähes todelliselta ja mielenkiintoiselta, kunnes pienet mokat alkoivat kasvaa isommiksi. En suosittele, jollet halua kiduttaa itseäsi jostakin syystä. Tämän olisi voinut jättää painamattakin. Ainoa kiitoksen saava asia on Parkinsonin taudin kuvailu... ja sekin jää hieman... miten sen nyt sanoisi, hiinä-ja-hiinä katu-uskottavaksi. Mainittakoon tässä, että Welhottaren hyvä ystävä sairastaa tätä tautia ja on sairastanut jo pitkään, joten uskon tietäväni, mitä puhun.
PERHANANMOISTA PERJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti