No niin – taas tämä saatana meni bittien taivaaseen! Siinä jo yksi aihe valittaa. Elma-tädin eiliseen postaukseen liittyen, ei tässä ongelmia ole. Mitä nyt pieniä blogipoliittisia ongelman aihioita. Kunhan nyt vain päivitän omia pikkuisia ongelmiani taas tänäkin aamuna.
Tällä kertaa odotin taas taksia, nyt sentään olen jo lämpimässä Herjaamossa. Lopultakin. On se sitten perkele, että osoitettani ei oteta oikein ylös. Siis tämä meidän tilauspalvelukeskus, josta nämä invakyydit (!) tilataan, ottaa osoitteeni muistiin oikein, koska olen siitä huomautellut jo pariin otteeseen. Eli meille ajo-ohjeena on ZZZZZZZZZZZZ pieni Ö iso L, ajo Hikimudun kujan kautta. Mutta kun kyyti meneekin välitettäväksi muualle (Taxi Helsinki?) osoitteeksi ruudulle tuleekin tavalliselle taksille ZZZZZZZZZZZZZZ Ö. Eli siinä osoitteessa kuljettaja odotteli kylmissään tänä aamuna melkein vartin. Welhotar puolestaan paleli osoitteessa pieni Ö iso L, Hikimudun kujan puoli. Että jotenkin tämä nyt ei mene perille, ei sitten millään. Taksin tulosta tulee viesti tekstarina, jossa on myös kuljettajan puhelinnumero. Mutta millä siinä näin arktisena aamuna soittaa. Kädet on kohmeessa, kynä jossain kassin pohjalla, paperia ehkä taskussa. Tekstari on nähkääs automaattitekstari, johon ei voi vastata. On, juu, on siinä kuskin numero, mutta ei se minun hatarassa päässäni pysy niin pitkään. No, kuski älysi soittaa ja kysyä tarvitsenko kuljetusta. KYLLÄ JA ODOTAN täällä osoitteessa jne. Ei, toki minun pitäisi varmasti olla iloinen ja kiitollinen tästä palvelusta. Kyllä minä olenkin tyytyväinen. Odotan kyllä myös, että koska maksan omavastuun (isompi kuin bussikortin hinta) minun myös pitäisi saada palvelua. Vai olenko väärässä ja pitääkö tyytyä siihen, mitä ylhäältä annetaan?
Mitäs vielä rapottaisin. Suoli toimii, ziitosta vaan, kuten pitääkin. Kissa on hoidettu. Eilen etsin Kummisedälle pari sopivaa työpaikkaa. Samoin arvoisalle Juhlakävijälle nro 10 000 pakkasin kuoren, jonka sisältöä en tässä kerro ;D Lisäksi leikin ruuanlaittoa ja syömistä. Eli jotakin jätteitä evääksi ja osa jätteiden jätteistä nassuun. Lisäksi nautin ehdottomasti vain lääkärin määräämät mömmöt oikeaan aikaan. Ja sitten nukkumaan kissan kanssa. Tai ei ihan, jäin miettimään erästä asiaa, ihan toisen henkilön asiaa. Olen vähän huolissani.
Ja ajankohtaiset asiat, tietysti. Olisin oikein tyytyväinen, jos poliisi ei saisi kiinni näitä Turun raharosvoja. Niin ammattitaitoinen ja ketään fyysisesti loukkaamaton toiminta ansaitsee jo lähes kunnioitusta. Toisaalta, olen iloinen myös siitä, että Mattendahlin exän kirja myy Akateemisen mukaan aika huonosti *jippii*! Paha saa palkkansa ja ahne löytää mandariinin kukkarostaan. Lisäksi Kummisetä raportoi jostain hiihdinkilpailuista jossain. Lupasi toimittaa minulle myös aikataulun, että osaan olla katsomatta kuvalaatikkoa ja kuuntelematta radiota niinä aikoina ja voin viihdyttää itseäni esim. nukkumalla. Ziitos, se on oikein. Alas liikunta ja terveet elämäntavat!
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta taas kavrut! Mä en nyt kyll tajuu, hei. Me goisitaa ton mamiskan kaa ihan vaa jatkuvasti hirvee paljo. Tai siis ainaski mä goisin. Ja goisii toi mamiskaki tavallista enemmä. Nyt se yöllä kyllä pyäri hirveesti. Aamull se sano, ett sen käsii ja jalkoi särkee. Siltä se näyttiki. Se irvisteli, mutt se sano, ett se ei oo mulle tarkotettu ne irvimiset vaa sille itellee. No kyll se pääsi lähtee duunii, ett mä saan taas olla iha rauhass. Ja mä tiän ett se otti mulle munuaisii sulamaa, ett mull on njamskista safkaaki tiadossa illalla. Ett aika hyvin. Mutt tost galsast ulkoilmast mä en kyll diggaa. Siis ku mä kävin aamull partsill ja yritin terottaa mun kynsii, nii eihä sielä tarkentunu olla ees niin pitkää. Ett ois niinku ehtinyt terottaa ne. Piti päästä äkkii pois. Mä meninki sitt suaraa sänkyy. Mä luulen, ett mä meen uudestaan kohta goisii ja odottelee mamiskan tuloo. Ehkä mä vähä voisin vaiks järjestellä taas mattoi tai jotai semmost kliffaa sitä varten. Nii, ja sitt mä pääsen yäks sen peiton alle goisii. Mä meen ekaks se niskan taa ja hivuttaudun siit peiton kolost niskaa pitkin tonne mamiskan polvitaipeen kohdall - siihe just sopii mun selkä! Mmmmmmmmmmmmmm, ja on kuulkaas lämpöst goisii!
Tässä mä taas oon. Ja kumma kyllä – taas goisimass. On se kumma, ett toll ei oo sellasii fotoi, miss mä en goisi. Tai kyll sill oikeesti on. Huamanna laitetaa semmone, miss mä varpisti oon hereillä. Muuten kaikki luulee, ett mä vaan goisin aina. En mä semmone oo. Mutt nyt mä kyllä meen taas goisii *virn*. Se on moi taas huamisee!
Vincent on aito nukkuja. Voi kun saisi noin hyvät unet. Viime yö meni tapellessa olkapää-, olkavarsi- ja koipisärkyjen parissa. Ei kiva, ei mukava! Paskat, mömelöt auta mihinkään. Veetuttaa ja näin loppuviikosta aina pahemmin, pakkasella kaksinkertaisesti!
Päivän slogan: Parempi haima helvettiin ja maksa manalaan kuin seitsemän vuotta selvin päin!
Päivän biisi: Can't You Hear Me Knocking
Luettua ja kesken: Eilen luin loppuun Philip Beard - Siskoni Zoe, suosittelen, vaikka kirjassa pääosassa onkin kuolema... kuulasta, eleetöntä kerrontaa. Aloitin aamulla taas kotimaisen dekkarin *huoh*, eli Risto Juhani - Virta ottaa omansa... no jaa...
TOIMEKASTA TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti