Toimiikohan päivitys ja Vuodatus, vaiko eikö? Jännää... ja toivottavasti mitään ei ole hävinnyt tai vaihtanut paikkaansa. Minen kohta jaksa enää. En saa jostakin syystä siirrettyä laatikoita kuten haluaisin. En saanut myöskään Monsteria sellaisena kuin halusin, no ehkä onkin parempi, että se pysyy tuollaisena erittäin welhotarmaisena pelkkänä laatikkona. Sopii tyyliin paremmin ,D Ai että mihin tyyliin? No, kai te sentään olette huomanneet, että minulla ja minussa ON tyyliä. Se pitää säilyttää, vaikka olisi sitten vähän huonompikin.
Eilinen ketutus kaiverteli koko loppupäivän ja sai inhorealistisen huippunsa siinä vaiheessa, kun huomasin Vincentin pyörittäneen sängyn uuteen uskoon. Tämä tapahtuu siis niin, että Vincent ottaa etukäpälillään kiinni mistä tahansa ja kierii ympäriinsä. Nyt oli sitten käynyt ilmeisesti vahinko. Tarkkojen tutkimusten jälkeen: Vincentin kynsi oli tarttunut taas kiinni lujasti päiväpeittoon ja pojalta oli päässyt kakat sänkyyn. No, ei vahingolle mitään voi. Ja kakit olivat kovia, sen kun poistin ne paperilla. Tietty päiväpeitto menee pesuun. Mutta minua tuo närästi, eli sanoin vähän rumasti Vincentille. Loppuillan vietimme eri huoneissa. Vincent sai kyllä pakasteesta munuaisia, vähän lepyttelynä, mutta samalla myös kuullakseen puhuttelun siitä, että antaisi joko minun hoidella kynsiä tai kävisi teroittelemassa niitä paremmin parvekkeella.
Muuten olen saanut opiskelun osalta (taas erittäin subjektiivinen mielipide) aikaan jotain järkevääkin, myös tuonne näyttösuunnitelman puolelle - se minua ehkä eniten tässä kaihertaakin. Welhottaren Herjaamo-työssä on todella vaikea näyttää, mitä ihan oikeasti on tehnyt ja pystyy tekemään. No, sain ainakin muutaman asian nyt kirjattua, joita voin käyttää hyväkseni loppupeleissä. Lisäksi sain laadittua jonkunlaisen pohjan henk.koht. opintosuunnitelmaankin. Hyvä minä! *taputtaa itseään päähän*
Ja täytyyhän tässä nyt rapota vielä siitäkin, että Monsteri tuli eilen uuteen kotoonsa. Monsteri on ihan monsterin näköinen ,D Vihreä-oranssi-keltainen hirvitys, oikein söpö. Hän ei suinkaan asetu Welhottaren residenssiin, vaan otti juuri äsken paikkansa Herjaamon virallisena hirviönä. Siellä on jo ennestään elättinä vihreä kulahtanut pupu ja punainen puukissa, jotka nyt siis saivat uuden kaverin. Ensi vkolla seuraa siis kuvallinen rapo Herjaamosta, mikäli mahdollista. Leffaliputkin tulivat siinä samassa. En vielä tiedä, käyttäisinkö itse, vai saako Belgarion ne. Belgarion taitaa käydä enemmän leffoissa kuin minä. Mietin asiaa. Tuntuu, että ei jaksaisi edes lähteä leffaan. Pitäisi ainakin olla taatusti hyvä leffa, että lähtisin... ja mihin tai kenen arvosteluihin sitä luottaisi.... No, kiittelen tässä vielä Tuomasta, ziitosta vaan. On aina kiva voittaa!
Lisäksi kotona aamukaffella aloin kehitellä yhtä aivan uutta ajatusta. Tai on se aiemminkin käynyt päässäni. Tunnistin sen erääksi vanhaksi ideaksi, joka on nyt jossakin alitajunnassa järjestäytynyt vähän paremmin ja tulee luultavasti poikimaan ainakin jotakin mukavaa. Alan toteuttaa sitä välittömästi tänään, etten taas tule turhan itsekriittiseksi. Mitään ei saa, jos ei mitään pyydäkään! Nyt tätä päivitystä siistiessäni idea tuntuukin joutavan typerältä! Pidetään kuitenkin mielessä. Miksi idea aamulla, sateenkaarilapsena syötyäni päivän mömmöt, tuntui niin mahtavan hyvältä ja oikealta? Se minulle nyt kertokaa! Idea ei enää nimittäin tunnu yhtään hyvältä, ei niin pätkääkään... =(
Josta tuli mieleen uneni: Entisen työpaikkani toiminnanjohtaja halusi seurustella kanssani. Jostakin syystä asia piti kuitenkin salata osalta työntekijöitä, ei kuitenkaan kaikilta. Meillä oli ollut suhde jo pidemmän aikaa. Jossakin järjestämässäni isommassa tapahtumassa meidät kuitenkin nähtiin yhdessä ja A:lta tultiin tivaamaan asiasta. Hän ei suoraan kieltänyt sitä, mutta antoi ymmärtää minun olevan hänen henk.koht. sihteerinsä kaikissa asioissa ja siksi kulkevan myös jatkuvasti mukana. Mielenkiintoinen uni! Ensiksikin siksi, että en ole koskaan ajatellut A:ta, en varsinkaan miehenä. Tavannut toki ja useinkin työssä. Johtuikohan uni siitä, että kaverini, joka edelleen on töissä em. paikassa soitti uteliaana minulle jokunen päivä sitten, kun olin pyytänyt opintoja varten sitä julkaisumateriaalia. Vai onko tämä pelkkää miehen puutetta? No, muut saa silittää tämänkin. Minä vain juon ja pissaan! Ai niin, miten tähän muuten liittyy sitten älyttömän kamalan hirvittävä suonenvetokohtaus jalassa - heräsin nimittäin sellaiseen?!
------------------------------------------
Purrrrve, kavrut! Joo, mami toss jo ehtiki kertoo, ett meitsi vähä töppäs. Mä jäin mun kynsistä tosissaa kiinni siihe peittoo enkä mä millää ehtiny laatikolle. Kyll muaki nolotti. Siis ei mull oo ikinä käyny noi. Enkä mä sitä tahaltee tehny, kyll mamiki sen tajus. Mutt kyll se piti mulle puhuttelun. Ja mä vähä loukkaannuin. Ja mamikii. Ett mä menin basee ja mökötin siälä. Ja mami meni makkarii siivoo sitä ja jäi sinne. Mutt sitt se tuli ja anto mulle ison lastin munuaisii. En mä heti niitkää menny syämää, ku mua harmitti ihan hivveesti! Mutt pakkoha se sitt oli, ku ne tuaksu niiiiiiiin hyvälle... mä söin kaikki! Ja sitt mä menin sanoo mamille nätisti purrrrr ja sänkyy ottaa piänet tirsat. Se ei kyll sanonu mitää, katto vaa mua *nolo virn*. Mutt mä silti tulin yällä sen viakkuu, ku se jo goisi. Mä en uskaltanu ihan siihe kiinni, mä jäin jalkopäähä. Siit se näki mut heti ku se heräs. Ja sain kalkonii ja napikoita ja uutta kissinruakaa. Ja mami oli kyll ihan kiltti, mutt kuitenki vähä hiljane... Ei kai se voi antaa mua mihkää pois, eihä???
Täss piti olla mun foto, mutt toi fotopuali ei toimi....sano toi yks!
Mua kyll vähä pelottaa. Mutt ku se ei oikeestaa ollu mun vika. Kun mä olin niin kaukana siälä peiton alla ja siältä on vaikee tulla muuteki pois ja sitte se kynsi tarttu ja mull oli hirvee hätä ja kaikkee...*noloakin nolompi katse*. Kai kavrut hei, te sentää varmaa tajuutte, ett tällast sattuu joskus! Eikä sille vaa voi mitää. Mä jään nyt odottaa mamii, ihan nätisti, siis ainaski yritän olla. Mutt kaikill kissinkoille - kliffaa viikendii, heekkuja, rapsutuksii ja muuta mukavaa!
------------------------------------------
Vincentin asia on anteeksiannettu, selvähän se. Minä odotan, että saan tämän päivityksen ujutettua sivulleni. Öh, tuota, tuli mieleen, että tuolla welhotar-koulutuksessa muiden tietojen lisäksi pyydettiin tietysti myös kotisivujen tai blogin osoitetta. Olin jo kirjoittamassa, kunnes tajusin, että ei nyt sentään! Hitsi, mutta kun se oli hyvin samantapainen kommentiloota, mitä muuallakin näkee... Olisi se nyt sitten kivaa kaikkien lukea tämäkin suollos, stna! No, ei kun töihin. Jos niitä on. *leveä virn*
Päivän slogan: Ei ihme, että täällä käy niin vähän lukijoita - täällähän on täyttä!
Päivän lekurimoka (tai tämä on oikeastaan potilasmoka) suoraan sairaskertomuksesta: Nyt vastaanotolla väsymyksen takia. Lukenut lääkkeittensä sivuvaikutuksista ja kaikissa niissä sivuvaikutuksena väsymys, joten ajatellut lopettaa kaikki lääkkeet kokeeksi ja katsoa virkistyykö siitä!
Päivän biisi: All The Young Dudes
Nyt luettavana Ristomatti Ratia: Paha poika, minä pidän tästä, kovasti. Ehkäpä siksi, että pidän marimekosta, Decembrestä jne. Ja tämä ei luo Armi Ratiasta sitä glamour-kuvaa, mikä hänestä on helposti tehty. Erinomaista luettavaa kaikille marista kiinnostuneille, sisältää myös muuta muotoilua ja ajankuvaa 60-luvulta alkaen. Tahtoisin tämän itselleni, tämä on juuri niitä kirjoja, joihin voisin palata uudestaan! Ei varpisti oo SS-marketissa tähän linkin hintaan enää...
Mietin juuri, mitä vikaa on ihmisessä, jolla on suosikeissa lista lokeja ja outoja sivustoja, mutta työhön liittyviä sivuja vain alle 10... Pitäisi varmaan vaihtaa työpaikkaa, mutta kuka minut palkkaisi? ;D
PETOMAISTA PERJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti