Herjaamolta taas, huomenta! Rikosrekisteriote ja Kaupunkikortti, kiitos ,D Eli herttimaleijjaa, heräsin vasta herättäminen alkuräpsähdykseen, joka on toki tavatonta. Taksi tuli hetken odotettuani, haa, kuulin sen seikkailevan muilla pihoilla ensin(ehheeehhhheh). Olen yrittänyt tolkuttaa aina taksille ja myös jätin viestiä sinne tilauskeskukseen, että osoitteeni on erittäin hämäävä eli residenssiin on tosi vaikea löytää. Lisäksi annoin mielestäni hyvin seikkaperäiset ohjeet. Lienevät antaneet vain ensimmäisen kirjaimen kuljettajalle, joka etsi invaliitia asiakastaan ensin naapuripihasta ja sitten meidän toiselta puolelta. Olin asettautunut hyvin näkyville heijastimieni kanssa, joten minut löydettiin tuota pikaa. Erittäin ystävällistä jälleen...Welhotar arvostaa. Eivät kyllä tienneet, että Herjaamokaan on olemassa. Me olemme täällä kutveikossa lähes piilossa. No, pääsin kuitenkin reppavasti portaiden edestä portaiden eteen. Mukavaa ja tarpeellista, olen siis täydessä iskussa päivän töitä varten. Mitä - no, saa kai sitä nyt vähän liiotella?!
Muuten sunnuntai-angst ei iskenyt kovin pahana. Ei ollut mitään tärkeää tekemistä, kunhan kävin Kummisedän luona pyykillä ja jorisemassa. Ruuan laittoa ja vain yhdet päikkärit. Koneen ääressä istumista riittikin sitten vähän suositeltua enemmän. Jämähdin taas koneelle huomaamattani... Ähh. Hoitelin Huutis-asioista ja lueskelin lokeja. Josta heti tulikin mieleeni, että ehdottomasti kannattaa on tutustua Suusannen kilpailijattaren lokiin, joka löytyy täältä "Minäkin olin Matin kanssa!"... vahva kilpailija siis! ;D
Belgarion, poikani, Kiven kantaja, on muistanut käydä sekä 1. kirjoituksissa että harjoituskuuntelussa, huomenna on varsinainen. Sen jälkeen onkin ns. "lukutauko", arvaan tietäväni, mitä lapseni lukee *huoh*... Kysyin vielä, tarvitseeko hän muistutusta siitä, minä päivinä kirjoitukset ovat? Väitti kyllä muistavansa tietyt asiat, vaikka muut ovatkin yleensä unohduksissa. Luotan siis siihen, että hän on oikeina päivinä oikeissa kirjoituksissa ,D Eikä todellakaan tunnu ihmeemmin hötkyilevän asiasta. Hyvä. En sitten minäkään. Taidamme molemmat paneutua tahoillamme hyviin kirjoihin...
Tällä viikolla alkaa myös welhotar-koulutus, torstaina. No, siihen ei voi mitenkään valmistautua muuten, kuin olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Taas taksi kuljee ja Welhotar vinguttaa korttiansa.
--------------------------------------------
Huaaaaaaaaaahmenta, kaikki kissinkat! Winde, ett mä oon goisinu taas hyvin! Eilen mä goisin, tai siis me mamin kaa goisittii päikkärit sillee, ett mä goisin sen kyljen päällä koko ajan. Mami valitti, ett se näki tosi outoi unii. Miks mä oisin menny pois, lämpöstä ja pehmosta *virn*. Nii ja sitt illalkii ku mä kävin rapsutettavana, nii mull tuliki semmone tarve, ett oli vähästäs galsa. Ekaks mä menin mamin pään viakkuu tyynylle, mutt sitt ku se laitto valot kiinni, mä ryämin päiväpeiton alle siihe sen selän taakse. Siäll kyll oliki hyvä nukuskella. Mamikaa ku ei öisin oikee pyäri, ettei tarvii pelätä, ett mä liiskaannun. Mut sitä mä ihmettelen, ett mami ei eilen mitenkää hirveesti mulle suuttunu. Kattokaas, mä tein sen taas. Mä puretin-raapitin mamiskaa! *nolo virn* Kun mä kuulin, ett mami nous päikkäreilt ja meni kylppärii, ni mä menin heti perään, ett jos se vaiks laittais mulle jotai heekkuu. Se vaan työnsi mua nätisti jalalla ja sano, ett siin on viälä kissinmuanaa. Mä olin vissii viäl vähä pualiunessa, nii ku se teki sen toisen kerran, mä hyäkitin sen jalkaa ja kunnoll puretin ja raapasin - ja äkkii pakoon. Se vaan sano #/)!&¤T&½!)&"#%¤?>¤¤¤! ja mä menin baseen pakoon. Mutt ei se sitte mitää sen kummempaa, meni vaan suaraa ruiskuu. Joku ois voinu vaiks suuttuu, mami vaan sano, ett nii ei sais tehdä, ett ku mami ei mitää potkinu vaan tyänsi jalall niinku se tyäntää joskus kädelkii. No, voi olla, ett mua on joku joskus jossai potkassu tai sillee, en mä tiädä. Mutt kyll me silti ollaa mamin kaa kavrui! Sain mä kaikkee taas, maitonapikoita ja muuta. Ja taas uutta peltikissinmuanaa, se oli niin heekkuu, ett aamulki meni koko annos, ennen mamin lähtöö. Päiväll mä syänki pelkkii naksui. Kivempi syädä sitt, ku mamikii on kotona!
Täss mä oon vaihteeks pualiunessa pummauspallilla. Melkee tuli uni silmää jo, mutt mä ootan täss mun iltamaitonapiskoja! Ett siit tuliki miälee, tarttee mennä ottaa aamu-unet, kun mamiki on nyt hoidettu töihin ja mä oon saanu mun aamupalan. Tassutellaa taas huamena!
--------------------------------------
Jeps, oikea jalkani on kissan raatelema, no ei siinä ole kuin pari reikää ja yksi raapaisu. Eli älä tee mitään, jos puoliuninen kissa yrittää pummata jotain, sitä jotain ei ole ja yrität ohjata kissan ruokakupille. Kannattaa odottaa kissan heräämistä - siis suositusluontoisesti! Haa, minä tahdon kaffetta, tulkaa jo muutkin töihin?!
Päivän slogan: Elämä on kuin täynnä lahjapaketteja, mutta miksi ihmeessä ne on pakattu niin tympeästi!
Päivän biisi: Houses of the Holy
Ja luettua: Aino Kantola - Ei eläinkokeita - käyttäkää mopoja! välillä hauskaakin, mutta kuitenkin lapsuuden lopun surullinen tarina nykyajassa. Maria Lager - Tiina Jylhä: Polte veressä, suru sydämessä, että pitikin ottaa tämä viikon laina... kuvitelkaa seiskan juoruja yksissä kansissa, eli iskin käteni paskaan! Ja vielä Anna-Liisa Haakana - Huutomerkkejä taivaalle, aika ahdistavaa lapsuuden ja avioliiton(kin) kuvausta - näistä ehkä kuitenkin se paras.
MIELETÖNTÄ MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti