miksi tämä idiootti ei ole säilyttänyt kaikkea mahdollista? Eilen laitoin pystyyn pienen suuretsinnän aikaisemmissa työpaikoissa ja erään yhdistyksen arkistossa, jotta saisin welhotar-koulutuksen näyttöön vähän materiaalia. Täältä Herjaamolta kun ei sitä materiaalia juuri synny, siis konkreettista, jota voisi esitellä. Varsinkin kun tiedot eivät ole julkistettavia ,> Hmph - vähän ketuillensa meni siis etsintä. Sain yhdistyksestä kiinni edellisen sihteerin, joka löysi muutamia vanhoja papereita ja lupasi postata ne ihan paperiversioina allekirjoituksineen minulle. Tiedän, että uudempiakin on, mutta itsellä ei ole enää valtuuksia rynnätä arkistoon (joka oli ainakin ennen täysin sekaisin, erään iiiison rakennuksen pimeimmässä nurkasssa), enkä tosiaan taida vaivautua niitä uudempia etsimäänkään. Lisäksi entisestä työpaikasta tuttavani lupautui etsimään pari julkaisua, joita voin käyttää hyväkseni. Mietin, miten ihmeessä olenkaan joskus ollut niin fiksu, että ne jopa löytyvät kuukkelihaulla. Haa, melkein-kuuluisa-minä! Eli näin hiihtolomaviikolla on huisin hyvä laittaa asioita ainakin vähän alulle...
Josta mahtava aasinsilta eiliseen melko kevyeen työpäivään. Päivä sinänsä alkoi äärimmäisen mukavasti. Ystävämme T. eli Minnin äitee oli tuonut pakastepullia, kermaa ja hilloa mukanaan ja alkoi paistella laskiaispullia aamukaffelle. Oikein mukavaa, ziitos T. Tuoksujen leijaillessa Herjaamon käytävällä olikin kiva aloittaa työt. Ihmettelin jo aamulla, miksi oli niin hiljaista, kunnes tajusin sen johtuvan sekä Laskiaisesta että hiihtolomasta. Tänään on siis odotettavissa varsinainen ruuhka... tuo päivän kestävä rauhallinen työrupeama poikii yleensä jälkeensä mahdottoman ruljanssin. Odotellaan siis vielä rauhassa, aamukaffen jälkeen alkaa taatusti tapahtua ,D
On muuten mukava uusi taksikuski nyt aamuajossa, oli jo eilenkin. Uusi kuljettaja, joka on vasta aloittanut työnsä. Erittäin mukava, ei vielä leipääntynyt eikä mitenkään yliystävällinen. Sosiaalinen, herjaa heittävä kaveri. Kiva tavata tällainen ihminen heti aamuaikaiseen - ja hän on joka kerta odottanut jo valmiina eli pari minuuttia ennen varsinaista ilmoitettua saapumisaikaa. On niin mukava ottaa pari askelta kylmässä ulkoilmassa ja päätyä lämpimään autoon. Lisäksi olen saanut myös aamun kylmälukemat samalla ja kelitiedot. Welhottarella kun ei ole ulkopakkasmittaria, kun joku sen vahingossa särki ikkunoita pestessä. En minä sitä kyllä tarvitsekaan. Kun päästän Vincentin aamulla parvekkeelle, pakkaslukemat voi päätellä. Jos Vincent tulee pikapikaa takaisin karvat pörhöllänsä, on pakkasta ainakin 15 tai alle. Jos Vincent ei halua sisälle, ollaan nollassa. Tuoksusta voi myös päätellä, onko matalapainetta vaiko eikö. Eli kävelevä pakkasmittari on ihan ok, väliäkö jokusella asteella on. Sitäpaitsi, karhuturkki oli kyllä Vuoden Ostos, ei tule kylmä, ei todellakaan!
------------------------------------------------------------
Purrrrrrrrrve taas, kavrut! Hah, me nukuuttii taas mamin kaa toooosi hyvin. Mä muuten aloin goisii illalla, mä goisin ekaks mamiskan päällä. Ett vähäks oli lämpöstä, mutt kiikkerää. Sitt mä menin ja ryämin peiton alle ihan sen viakkuu. Mmmmm.. Mami ei tajuu, mihin mä saan uppoo kaiken sen safkan, mitä se mulle antaa. Mä kuulemma syän ku hevone. Höh, mä mikää hevoinen oo, mä oon kunnon kolli. Mä haluun viälä kollimmaks! Nii, ett tarttee syädä sillon ku on nälkä. Eilen mamiska anto kissinruuan ja napikoide lisäks valittui paloi niist roiskeist. Mä sain piänii biittei savukinkust, semmosist erilaisist leikkeleist ja semmosest hassust erisekovärisest makkarast (mami sano, ett siin oli oviilia ja paprikaa ja jotai samass hössäkäs). Oli muute hyvää, hei. Nii ja iltanapikat tiätty. Me mentiinki goisii taas hurjan aikasi. Molempii väsytti kauheesti. Me vaa syätii ja goisittii. Tai teki toi mami jotain muutaki, ainaski se kävi ruiskus ja duunas jotai kylppäris. Mä en tykkää, ku se käy ruiskus, ku sitt sitä vodaa on joka pualella. Vaiks mä käynki siälä vähä leikkiis, nii silti ei oo kiva. Ja mamiki on ihan märkä sitt, sen noi pitkät kaavat on kaa ihan litsläts, niist tippuu sitt vettä mun hianolle tuukille ja mä joudun siivottaa sitä koko illan. Jäks.
Poika oli laittanut kuvat eile! Täss oon mä, kattokaa vaa tarkast - tää on se mun lempparimesta. No voin mä paljastaa - mä oon toi vissii suurin kohouma peitoss ;D Mä meenki nyt heti sinne takasin - se on moi taas huamisee!
-----------------------------------------------
Vincent oli eilenkin järjestänyt puuhaa: sänky oli myllätty, samoin makuuhuoneen matot, tullessani kotiin keittiön matto oli juuri saamassa kunnon käsittelyä. On se sitten kiva, etteivät kotityöt lopu, kun on kissa talossa.
Päivän slogan: On köyhälläkin kahisevaa - mm. tuulipuku!
Päivän biisi: N.S.U.
Luettua ja luettavana: Kuten eilen jo sanoin, James Ellroy on mahdottoman hyvä, kuten todella olikin. Suosittelen tätä eilen mainittua opusta. No, pääsin sitten aloittelemaan uutta valintaa (kirjaston hätähyllystä, ei varattua aineistoa) Terri Blackstock - Kesytön joki. Tuota, uskonnollista jännäriä on vaikea arvostella. Juoni ei ole kovinkaan kummoinen, luen kuitenkin tämän loppuun. Suosittelen vaikkapa uskovalle, jonka mielestä tavalliset dekkarit eivät ole lukukelpoisia ,D
KESYTÖNTÄ KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti