Otsikossa tämän päivän vitutuksen aiheet, noin niinkuin kerrallansa kaikki! Antipatia on tällä kertaa se vitutus, mitä eräs ihminen saa minussa aikaan. Allergisia reaktioita. Meillä on nimittäin sijaisena, toivottavasti vain ja ainoastaan hyvin lyhytaikaisena, perkele, leidi, jota ei voi muuta kuin inhota. Ihminen, joka luulee tietävänsä, mutta ei tiedä. Joka suositteli Welhottaren nukkuongelmiin ja kipuihin kalaöljykapseleita ja jotain muuta paashkaa - tietämättä mistä on kyse. Ei sitä perkele sairauksiaan tarvitse kaikille sentään levitellä. Tämä ihminen, hyvin pienellä i:llä, on myös pirtsakka, aikaansaava (siivoaa taukotilan ja tiskaa) eli kerää jotain veetun pisteitä ja mainostaa, miten IHANAA täällä on olla töissä. Ja muistaa mainita, että tämä on niin helppoa, vain istua täällä ja sillä tavalla. Että monet tekevät pienemmälläkin palkalla töitä. No juu, tekevät, kyllä. Mutta Päätalossa samaa hommaa tekevät saavat reilut parisataa juuroa enemmän, ilmeisesti se on sitten eri asia. Mutta hänkin huutelee tuolta apuja vähän väliä, kun ei hallitse eikä ymmärrä. Eikä osaa kirjoittaa selkeää suomea. Voihan nuppi, jos jotakuta tekisi mieli vetää lättyyn, niin tätä leidiä. Ei, en ole väkivaltainen, mutta kuitenkin. Karvani nousevat pystyy, kun kuulenkin äänen. Argh! Ja suvaitsevaisuus vittuun, työkavereitaan ei voi valita, ikävä kyllä!
Hitaus, eilisestä lähtien verkko on jumittanut. Kaikki pyörii hyvin, hyvin hiiitaaaasti. Eikö ne perkele Tsadilla osaa edes tätä. Hommat kusee, ohjelmat tökkivät. Ziitosta vaan. Kiva istua perseellään ja odottaa, varsinkin kun muut odottelevat valmiita tuotoksia ja tämä paska vain jumittaa!
Kirjattomuuskin haittaa, kirjaston kirjat loppuivat eilen. Onneksi on omia eli tyydyin hyllyjeni tarjontaan. Ahdistavaa. Onneksi kirjasto täksi päiväksi on järjestänyt jotakin uutta, korkkaamatonta luettavaa, ihan vain minua varten. Mikäli, siis mikäli, Kummisetä muistaa tulla vastaan. Jos ei, käyn vain hakemassa kirjat ja ruoka saa jäädä kauppaan. Tärkeintä on saada kirjoja!
Julkimoista postasikin jo eilen eräs henkilö, tai oikeastaan enempi wannabe-julkimoista. Tähän liittyy myös eräs ärsytys - jumalauta, täällä jotkut viettävät kaffe- ja ruokatuntinsa pähkäillen joidenkin julkimoiden asioita! Mitä vittua, eivät he niitä tunne, eivät kai?! Mitä helvettiä siinä on pähkimistä. Hoitaisivat vaikka omat jännittävät asiansa ja typerät ongelmansa. Puhuvat vielä kuin tutuistaan, dropping names -tyyliin eli kenet näinkään kadun toisella puolella eilen, siitä lähtien paras kaveri jo monta vuotta. Minä kun en edes tiedä, keistä puhutaan tai minkä kilpailun kolmanneksi sijoittunut on raskaana ja näyttää kamalalta. EVVK. Todella. Aikaisemmassa duunissa otin joskus kirjan mukaan ja lueskelin sitä näillä tauoilla. Jostakin syystä se olikin paheksuttavaa - juoruilu julkimoista ei. Kertokaa, oi Lokistanialaiset, mistä tämä johtuu?
Onneksi huomenna ei tarvitse tulla tänne. Ja onneksi osa näistä ihmisistä on aivan siedettäviä, pieni osa jopa mukavia. Tiedän, että minä en ole mukava enkä haluakaan olla. Johan nyt, maine menisi!
Ja ettei tarvitsisi sen enempää kuluttaa aikaansa vitutuksien miettimiseen, joku on jo tehnyt sen puolestasi täällä - suosittelen lämpimästi!
----------------------------------------------
Purrrrrrmenta kavrut! Hei, mä kyll voisin olla mukava ja oonki, eiks? Ainaski, jos mulle ollaa kiltejä, mäki oon sitt kilti. Eilenki olin ihan kilti, ku kerta mamiska laitto taas donarii. Siis ihan heekkuu. Mä sain vaan pualet. Hitsi, se jätti sen puukin tsögeen ja meni koneell. Sitt se hiffas, ett mä olin jo menoss tyhjentää sitä puukkii niinku loppuu. Tuli muute orjaan liikettä. Ei kai muute, mutt se oli mein viimene donaripuukki! Ett jäi orjalki sitt vähä evästä. Onneks se menee tänää kaupoille, mun tartti jo illall jolista sille vähä listaa, ett mitä mä niinku tarvii. Menee taas aikaa, ennenku se ehtii käydä missää ostaas mitää. Ett mull pitää olla ainaski täys varustus jääkkäris, napikoita ja kissipuruja. Ja sitt se puhu siitt jostai hajust joka ei oo hajuu - katotaa ny, muistaaks se. Toivottavast ei! Ja mamiiiiiiiih, voisit kyll ostaa jauhist vaiks joskus ees, siis niinku vaiks nyt - ei oo ollut tosi pitkää aikaa? Ja roipentelii, vaikk mä luulen, ett sitä on siälä tosi kylmäll pualell jömiksess. Hitsi, mä tajuu kuin voi olla näin lämmintä. Mä lojuin eilen kyll partsill, mutt siäll vilposell lattiall. Ku orjall on siälä bambumatto ja sitt se lattia on niinku... joo, betonii, nii se on aika mukava. Ja viälä varjos....mmm...
Tsiigatkaa, hei, siisti kissi on siälläki siisti *virn*. No, mä en ihan noin siisti sentäs oo, vaiks yritän ollaki muute >o< Mä painun nyt partsill. Huamisee, hei kavrut, huamisee...
---------------------------------------------
Ehkäpä Leidi Täydellinen saapuu kohta viettämään aikaa kaffettimen ääressä. Ehkä voin juoda sitä kaffetta saavillisen. Ehkä.
Päivän slogan: Byrokratia kasvaa vastatakseen kasvavan byrokratian tarpeita!
Päivän biisi: Viha ja ikuinen vitutus
Luettua: Kauhujen kirja 5, omasta hyllystä siis =/ Sopivia kauhuvälipaloja ahdistuneelle mielelle, vittuuntuneelle ja kyllästyneelle Welhottarelle - helpotusta järsiviin kipuihin. Suositan kauhusta pitäville, kaikki ei tosin ole ns. perinteistä kauhua eikä aina edes kauhua. Eikä välttämättä kovin hyviä novelleja. Mutta aivan luettavaa kirjallisuutta kuitenkin. Welhotar itse pitää näistä kokoelmista!
TOISTUVAA TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti