Tiistai ja aamuyö eli viikko on vasta alussa. Elokuu on mukava kuukausi, syksy alkaa. Welhotar pitää syksystä, ei niin kuumaa, ei liikaa inhaa aurinkoa, mahdollisesti sieniä ja muuta eli sadonkorjuuaika. Kesäkurmitsaa näkyykin jo, ei vielä säilöntään, mutta ruuanlaittoon. Odottelen tässä, milloin Papu alkaa lahjoa meitä palstansa ylijäämätuotteilla. Tahtoo piklessiä, se oli viime vuonna ehdoton suosikki kaikkien mielestä. Eilen muuten avasin viimeisen purkin kurpitsasosetta... hirmu hyvää se vaan on vieläkin. Nyt vetelin sitä sinällään leivän päälle. Ja niin, BTW, edelleen haluan tähdentää, että joku viettää toista lomapäiväänsä!
Eilen sain aikaiseksi jopa kaksi asiallista asiaa: hoidettua kukkaset sekä hinkattua keittiön kaakelit ja työtasot. Tuossa hinkkaamisessa on yllättävän iso homma. Pieni keittiöpuoli, valkoiset kaakelit - ei hyvä yhdistelmä, jos laittaa ruokaa jatkuvasti, ruokaroiskeita löytyy ympäriinsä vaikka kuinka joka päivä muistaa pyyhkäistä hellaa ja sen taustaa. Eli Tolua meni, mutta siistiä tuli. Itse asiassa, en olisi varmaan saanut aikaiseksi mitään, mutta kun Kummisetä tuli vaahtoamaan fatta-asioistaan, en jaksanut enää selittää, miten ne lasketaan (siis laskutapa oli oikein, vika oli siinä, että hänelle oli tietyn ajan kuluessa tullut liikaa rahaa, siis laskennallisesti liikaa!). Selittelyn sijasta aloitin sijaistoiminnot eli hinkkaamisen kertaan ja toiseenkin. Phuh, hikihän siinä tuli.
Tänään ajattelin, siis vain ajattelin, keskittyä edes kosmeettiseen siivoukseen. Saattaa myös olla, että nukun. Minulla on varaa valita. Huomenna matkaamme Hakikseen, ihan ainakin pariksi tunniksi. Oikein ajan kanssa siis *virn*. Onhan ne tuliaiset hankittava, minun pitää käydä normipaikkojen lisäksi mahd. myös Uffaffaassa ja maustekaupassa. Divariin mennessä pitää muistaa, että rahat on syytä olla silloin melkein lopussa. Muuten poistun taas kassillinen kirjoja mukanani. Iiik.
Hörhökin poikkesi ja oli lähes kunto-kunnossa eli pystyi jopa juttelemaan. Jätin tilauksen eräästä asiasta Malmin Valintaan, toivottavasti sekin hoituu pikapuoliin. Hän, vaihteeksi, haki avaralainaa ja minä kilttinä ja mukavana ihmisenä (kuulenko ivallista naurua jostain kaukaa?) tietty lainasin. Toki tähdensin, että rahalla EI ehdottomasti saa ostaa ruokaa, vaan se on käytettävä täysin ja kokonansa viinaan, mieluummin vielä kirkkaaseen viinaan. Hörhö oli yllättäen samaa mieltä ja lupasi noudattaa ohjeita tarkasti ja huolella.
Kissin kanssa keskityimme eilen nauttimaan broiskusuikaleita ja sekovihanneksia eli kukka- ja parsakaalia sekä porkkanoita, sipuleita ja kesäkurmitsaa. Kera tavisriisin, ikävä kyllä. En muistanut ostaa ohra-tumma riisi -sekoitusta, joka on aikastas hyvän makuista. Kissille kelpasi broisku sekä kissinruoka erinomaisen hyvin. Nyt kun karvanlähtö on lähes ohi ja ilma viileämpi, alkaa ruoka maistua. Purkillinen lohipalaa menee melkein päivässä. Eikä kissi liho. Eläintohtorin mielestä Vincent on sen mallinen, että tuleekin pysymään hoikkana poikana. Pitkä ja hoikka, komea mies - minulla on siis sellainen residenssissäni! Käykö kateeksi, ystävät, kysyn vaan?
Hmph - Welhotar on sortunut sitten taas. Juu, peljätkää vaan, eilen yllätin itseni katsomasta TV:ta, Uutiset ja Salkkarit, ähh, hävettää...
--------------------------------------------------
Muaaaaaaaah, huamenta kaiffarit! On se sitt kliffaa, ett mami on himass. Mä ihan varmuuden vuaks kuljen sen mukana ja nukun sen viakus. Ja joka päivä saa taas hyvää ruakaa. Muutaki ku kissinmuanaa, niinku. Ja sitt se pesi kauheest pyykkii, nii ni nyt on taas se mun lemppari sänkypeitto tossa. Sen alle on kiva pönkii ja mennä päikkäreill. Mä aina huijin mamii, se ei ikinä voi olla ihan varma, miss mä oon. Ku mä saan sen peiton vähä sekasin, mä osaan mennä ihan plittanaks sen alle. No, ehti se kerran jo heittäytyy mun päälle ja mä vaan goisin. Se hualestu, ku mitää ei kuulunu, mutt ku mä nukkusin jo. Mä sitt vaa vähä vaihdon asentoo *virn*. Ja Kummisetä ja Hörhö käy melkee joka päivä. Poikaa ja Stifloi on vähä ikävä, mutt mami sano, ett kyll se taas tulee. Parin viikon pääst. Mutt siihe on kamalan pitkä aika. Nih! Mami jaksu leikkiiki mun kaa ja mäki jaksoin leikkii, ku ei oo ihan nii hirmu kuumaa. Ja mull on jo monta punast mylpyrää. Mutt kyll mä niinku mialuummi lepää aikastas paljo. Ett mä jaksan taas syädä ja vahtii mamin touhui.
Höh, mun kuvat loppu taas, joku Pojan kuva on, mutt mä laitan ne vaiks myähemmi. Tämmösen kissitaksin mä löysin, hih, mullekki kelpais. Mutt nyt mä otan piänet aamu-unkot toss sänkypeitoll, mamikii varpisti tulee viälä viakkuu. Huamisee taas.
----------------------------------------------
Tulen viereen tai jatkan lukemista, katsotaan nyt...
Päivän slogan: Urani muistuttaa vartaloani; lyhyt, pullea sieltä ja kapea täältä sekä omituinen ja erilainen muutoinkin!
Päivän biisi: Kaljalaulu
Luettua: Josefine Adolfsson - Ketä kiinnostaa?, rankka kuvaus nuorista, jotka popsivat mömelöitä, sekoavat huumeisiin ja muuhunkin rankempaan. Lopulta edessä on koulukoti, katko, mielenterveystoimisto, mielisairaala - tyypillistä kyllä, että Ruotsin kansankodissa(kin) hoidon saaminen on vaikeaa... Hyvää, mutta rajua kerrontaa. Suosittelen kaikille, älä kuitenkaan tyrkkää kirjaa mielikuvitusrikkaalle teinarillesi, joka ehkä haluaisi kokea jotain huippuhetkiä, tästä voi saada kipinän "elää kuten kirjoissa". Eli, Welhotar piti tästä. Juntta Kuulasvuo - Dorkaselli, lyhyitä tarinoita siitä, miksi dorkasellissä tai Agnesissa ollaan... Selkeää, lyhyttä, karmaisevan hullua tarinaa. Welhotar ei erityisemmin pitänyt, taustat jäävät usein pois. Muoto ei oikein miellyttänyt. Ja kun tietää totuuden osasta näistäkin asioista, ei halua välttämättä lukea niitä. Sorry, Juntta! Ja heti perään saman kirjailijan Leka, joka on jo vähän parempi vankila- ja rikosromaani. Asiaa, eli tätä voisi jo sanoa dokumentaatioksi, vaikka fiktiotahan tämä tietysti... Näin malmilaisittain, erittäin uskottava, kulkeva tarina. Hiukan tuntuu, että jotakin on jätetty (tai jäänyt) pois ;> Kunnon linkkiä ei valitettavasti löydy. Jo Nesbo - Pelastaja, taas erilaista Nesbota... Pelastusarmeijassakaan ei voi olla nuhteeton, Harry Hole selvittää jälleen asioita omalla tavallaan, kroatilaisiakin on mukana - ja mitä ja kuka onkaan omalaatuisilta tuntuvien murhien takana? Welhotar piti jälleen tästäkin. Nesbolla on erityinen tapa kirjoittaa, josta kaikki eivät pidä. Suosittelen siis vilpittömästi itse, kuten tiedätte, Welhotar pitää näistä pohjoismaalaisista dekkareista, Nesbo on Turskalan lahja Juuroopalle *virn*.
TIIVISTAHTISTA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti