Pääsimme siis eilen Hakaniemeen. Ilo ja onni, oli tuttu kuski! Yrjöltä hain hiustarpeita ja dödöä, lahjuksina seurasi (huh) kosteusvoidetta iso pullo, käsivoidetta, huulirasvaa, joku rannekoru... eli olen ostanut vuoden aikana taas sen verran tavallista käyttötavaraa, että tuli ilmaiseksi ihan tarvitsemiani tuotteita. Ei paha, Yrjö on kiva. Siis jos sieltä löytää sopivia tuotteita, kuten minä, niin kannatan ehdottomasti tätä puotia. Tässä välissä Kummisetä oli käynyt kietaisemassa äkkiänopean ja tavattiin Hallissa. Näytin sedälle oikeat paikat asioida ja ostin kahdesta paikasta roiskeita, hyviä tuli. Lisäksi nuuskuteltiin herkkuja. Lopuksi ostin aivan järjettömän hyvän omenapiirakan; sellainen suljettu versio, jonka sisällä oli hirmuisen paljon omenaa, rusinoita, kanelia ja - ihmettelin ensin mitä - aivan häivähdys marsipaania! Jössus mitä herkkua, ikinä syönyt niin hyvää piirasta. Hassua, en nimittäin pidä rusinoista enkä marsipaanista, mutta tuohon ne istuivat tod. hyvin! Juu, siis erittäin ohuita viipsaleita vaan. Onneksi se ei leviä vaan sitä tod. voi viipaloida ;D Ai niin, tietty se oli päivän vanhaa eli 50 % alennushalvennuksella, ei sitä muuten...
Kun astuimme ulos Hallissa tarkoituksena kävellä divariin, oli ulkona pimeää, hurjan pimeää. Muutaman metrin jälkeen alkoi tippua isoja pisaroita ja myrsky alkoi. Olipa melkoista menoa; ryskis, räiskis, kabuum, uaaa-uaaa-uaaa, jatkuvaa salamointia, kuin valokuvia olisi otettu. Päästiin juuri toisen divarin suojiin sisärappusille istumaan ja katselemaan. Melkoinen melske. Kävin rauhallisemmassa välissä ostamassa pari kauhuopusta, jotka puuttuvat kokoelmasta, maksoivat yhteensä n. 8 juuroa ,D Hyvä kauppa tämä, lisäksi sain lahjaksi ilmaisen rivin jotakin kimppaveikkauspeliä. En minä tiedä mikä se on, täytyy viedä kiskalle tarkistettavaksi. En minä harrasta mitään veikkausta, perrrkele! Kun myrsky vähän hellitti, käveltiin toiseen divariin, josta ostin yhden kirjan itselleni ja löysin kaverille opuksen, jota hän on etsinyt kai vuoden ajan. Soitin, haluaako hän sen vielä. T. kiljui ihastuksesta, joten ostin hänelle sen. Tosin kovakantisena ja vähän kalliimmalla, esillä ollut versio oli pehmeäkantinen ja viallinen eli viimeiset sivut oli leikattu painossa väärin. Harmi, jos se olisi takertunut mukaan! Eli selvisin ihan kohtuudella divarista - olisi kyllä tehnyt mieli muitakin kirjoja, mutta hillitsin itseni, väkisin!
Käytiin vielä Alepassa hakemassa kissanruokaa, Vincent oli syönyt viimeiset murut aamulla. Taksia odotellessa meni taas aikaa, vaikka siinä pörräsi autoa mennen tullen. Se siitä Iisalmen keskittämisestä, hemmetti soikoon. No, kyllä se takso tuli ja taas kiva, tuttu kuski. Pyysin, voisiko hän ottaa mukaan erään vanhemman leidin, joka ei ollut saanut yhteyttä taksiin. Kiva kaveri, lupasi, menomatkan varrella veimme leidin kotiinsa. Rouva oli tosi tyytyväinen, ei ollut päässyt mihinkään taksikeskukseen soittamalla läpi vaan joutunut odottamaan hallin oviaukossa melkein tunnin, seisten, jalat kipeänä - hän ei kuulema suostu käyttämään keppiä, kun se vanhentaa (ikää oli varpisti yli 80 v. ;D).
Matka vastasi siis tarkoitustaan, bonuksena oli tuo kunnon myrsky *virn*! Kotona jaettiin roiskeet, siten tietysti, että Kummisetä sai rasvaisimmat sikaläskit ja minulle jäi metvursti, paahtopaisti, poro jne. Kummisetä kun jo syö kolesterolilääkkeitä, mutta minä en. Retki tuntui koivissa, juili ja särki täpöllä. Loppuilta meni melkein makoillessa ja lukiessa, välillä tarkistin netistä pari asiaa ja jatkoin taas. Särkee nytkin. Pitäisi pyykille, mutta ehkä jätän huomiseen tai ensi vkolle. En taida pystyä kävelemään pesutuvalle asti! On tämä yhtä perkelettä, ja töissä pitäisi pystyä käymään. Siis jos ei kestä edes noin lyhyttä kävelyä. Kuka kirjoittaisi minut eläkkeelle? Minä en ihan oikeasti jaksa tätä!
----------------------------------------------
Terrrrrrrrve, kavrut! Mäpä sainki tuliaisii, sitä kala-liha-puukkiruakaa, se oli njamskista. Ja sitt mamiska anto roiskeita, semmosii hyvejä... Ja sitt me mentii taas päikkäreill. Tiätteks te, mä taidan nyt vasta alkaa ihan oikeesti luattaa siihen aina vaa enemmä ja enemmä. Mä nukun nyt jatkuvasti sen pään viakus kerällä ja mami saa laittaa käden mun ympärill, ett mä oon niinku turvas. Ei mun päälle, mutt sillee, ett sen kädet kulkee mun ympäri. Siin on sitt hyvä ja mä ainaski nukun tooooooooosi hyvin *virn*. Ja mamiki tykkää. Ja sitt se saa jo siirtää mun häntyliiki, jos se vaiks eksyy sen nenää tai jotai. Se tajuu, ett nyt mä luatan siihen jo ihan eri tavall ku sillon, ku mä tulin taloon. Kyll me välill riidellää ja tapellaa, mutt se on semmost tavallist. Molemmat tiätää, mist on kyse. Ja mä tiädän, ett vaiks mami joskus uhkailee kaikkee hölmöi, ei se sitä oikeesti tarkota kuiteskaa! Eihä? Nytki mä oon täss sänkyss keräll ja kattelen tota nakutusta. Ja mull on hyvä olla. Kohta me mennää uudestaa vähä päikkäreill. Ei toi jaksa varmaa ulos, sen koivet on ihan sohjona. Ei meinannu päästä aamull liikkeelle. Mä huamasin. Sillo me ollaa aika hissuksee himass tää päivä! Ja meill on tulos viaras - se mamin kaveri T. tulee hakee sen kirjan. Se on kiva ihmine, seki tykkää musta ja aina kehuu mua, ihan niinku pitääki, tiätty! Mmmm, ja meill on heekkuu koko päiväks. Ja huamenna tulee lisää!
Ku ei oo omii kuveja taaskaa, nii tämmöst sitte - eli kunnon relaa, hei! Mutt me mennää kans relaa, nii ett huamisee taas!
---------------------------------------------------
Uh, huomenna on kauppa-kirjasto-apteekki -roudauspäivä. Täytyy taas jaksaa. Siis en tee tänään mitään, en.
Päivän slogan: Kauas on pitkä matka - ja yhtä pitkä on myös sieltä takaisin!
Päivän biisi: Suomi-ilmiö
Luettua: William S. Burroughs - Punaisen kaupungin yöt, aivan mieletöntä sekoilua, anarkiaa, merirosvotarinaa, scifiä - homoerotiikkaa, outoja seksisuhteita omituisiin olentoihin, mielettömiä trippejä milloin mihinkin ja ties millä kamalla. Tavallisia huumeita nyt tietysti on saatavissa. Yksityisetsivä, joka sekoaa kulttuuritutkimukseen ja aikamatkailuun. Huh!. Sammakko on taas tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla tämän suomeksi, ziitosta. Welhotar suosittaa kaikille, joita ei yökötä ,D Burroughs ei välttämättä ole kiva kaveri, mutta jössus tuota tekstiä.... Sitten lukaisin nuo pari ostamaani kauhukirjaa eli Kauhujen kirja, se ensimmäinen, numeroimaton osa. Hyviä kauhunovelleja, enää puuttuu osa 7. ;D Welhotar edelleen suosittaa perinteisen kauhunovellin ystäville, tämä on sitä itseään! Ja sitten Dean Koontz - Kaiken keskellä yksin. Yhden vuorokauden kauhunhetket... ja paljon pahaa. Tyypillistä Koontzia, minä vain satun kokoamaan näitä itselleni - suositeltavaa kepoista psykokauhua näin rajuilmojen välissä. Kammottavaa iltaa siis kaikille!
TOISENLAISTA TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti