Tässä tullut lievästi makoiltua ja päikkäröityä noin vuorokauden verran. Välillä noustu ihan vain pakosti eli pissalle, syömään ja juomaan. Ja riipimään jotain mömelöitä. Vaihtamaan kirjaa. Hoitamaan välttämättömät kissa-asiat. Muu aika on mennyt tasaisesti maaten ja nukkuen. Katsellen erittäin eloisia ja vaihtelevia unia; näen sellaisia aina, jos nukun pätkittäin. Välillä ne kyllä ovat ikävän ahdistavia ja jäävät painamaan mieltä. Mistäköhän tuo johtuu, tahtoisi kovasti tietää? Illalla alkoi tylsistyttää vielä pahemmin. Otin nukkunapin, heräsin puoliltaöin. Olisikohan nyt nukuttu tarpeeksi?
On aika hömelö olo. Täytyy tänään tosiaan tehdä jotakin, että saa tämän saamattomuuden ja äärimmäisen velttouden karistettua yltänsä. Tämä ei ole aivan tyypillistä Welhotarta nimittäin. Siivous voisi tehdä terää, samoin jonkinlainen ensi viikon toimintojen alustava suunnittelu. Vielä on viikko lomaa. Minulla nyt vaan on tässä aamyöllä vähän tylsää, jopa niin tylsää, että voisin tehdä töitä, jos pystyisin ;D Juu, hulluhan minä. Mutta jos olisi etätyömahdollisuus, nyt olisi hyvä aika tehdä jotain kivaa päivitystä...
Kummisetä ylitti itsensä eilen. Tuli käymään aikomuksenaan lainata WC- ja talouspaperia, oli unohtanut ostaa. Huomasin kyllä, että hän oli lievästi kännissä. Sanoi vain polttavansa tupakan ja häipyvänsä saman tien, kun tietää mielipiteeni tästä asiasta. Eli ei liikaa kännissä meillekään kylään. Hain varastosta paperit. Hän kiitti, nousi ja veti samantien rähmällensä keskelle lattiaa, suoraan turvalleen. Nousi uudestaan, jätti paperit ja lähti sanoen vain moi. Sen jälkeen ei ole miehestä mitään kuulunut... Aika tehokasta ja omaperäistä toimintaa.
Niin, että tämä tästä. Ei, kukaan ei ole soittanut, eikä kukaan muu käynytkään. Hiljaista. Vincentkin on nukkunut, aivan vieressä. Heräsin ihan hikisenä, kissa vieressä, peitto päällä. Jäks - täällä on taas melko lämmintä eikä ilma liiku. Perskeles, tuon nelijalkaisen karvahatun takia en voi avata kaikkia parvekkeen seiniä levällensä, en edes hetkeksi! Se tekisi nyt terää. Ilmakin tuntuu kostelta ja nihkeältä. Olisi kiva saada petivaatteet roikkumaan oikein ulos. Mutta taatusti joku soittaisi jonkun auton, jos veisin nyt sänkyvaatteet yms. ulos tuulettumaan, siis tuonne pihalle asti *virn*.
Taidan tyytyä tässä nyt vain nettailemaan ja siirryn sitten lukemaan ja/tai torkkumaan. Aamupäivällä voisi alkaa puuhastella jotain järkevämpää. Vaihteeksi.
----------------------------------------------------
Moi vaa, kavrut! On tää sitt kumma huusholli =O Välill ei nukuta yhtää, sitt taas nukutaa kaiket päivät. No juu, eile goisittii mamin kaa. Mite orja voi nukkuu niinku kissa? Mä en tajuu, mä nukuin aluks peiton alla ja se peiton päällä. Sitt seki tuli peiton alle. Ja me goisittii. Käytii syämäss ja taas goisittii. Ei tullu ainaskaa riitaa, ei. Mitä nyt vähä jolistii molemmat ja paijatettii. Hei, mäki salaa paijatin vähä mamii. Oikee tosi vähä. En mä oo ennen yrittänykkää ku yks kerta. Tää oli toinen *hih*, kyll se huamas, mutt oli ihan hiljaa. Juu, mä vasta totuttelen tämmösee. Ett onks se edes sopivaa ja sillee. Ku mä en oikee tiädä. Mutt mua saa paijattaa, mamiska ainaski ja sillonki ku mä nukun. Ja nyt se saa jo paijatella mun häntyliiki ja siirrellä sitä pois, jos se on vaiks kirjan väliss ku se lukittaa. Ja sitt ihan vähä me leikittii päiväll syämise jälkee. Niinku jälkkäriks. Mutt sitt me mentii taas goisii. Hyvä, ett mamiska nytki tajuu, ett se voi leikkii kissii. Pahempi vaa, ett se ei syä kissan muanaa. Sen tarttee tekee oma ruaka ja siihe menee aikaa. Ihan turhaa, ku vois syädä suaraa puukist! Mutt ei se taho. Katotaa, mitä se tänää meinaa, jos mäki saisi jotai välill sen eväksist.
Taaskaa löytäny parempii kuvei, mutt on täll pikkuselkii makuu *virn*. No, mä meen oottaa mamii - jos me viäläki nukuttais... Ai ei vai? Mutt mä nukun ainaski! Nih - huamisee taas.
--------------------------------------------------
Eipä taida uni ihan heti tulla, jospa lukisi vaihteeksi!
Päivän slogan: Parempi pää täynnä kuin kymmenen siideriä kaupan hyllyllä!
Päivän biisi: Joutsenlaulu
Luettua: Jussi Siirilä - Hannele Laurin hampaat, muka-hauskaa irroittelua lööppien tapaan. En pitänyt, en suosittele. Viekää pois, älkääkä koskeko kuin hanskat kädessä! Curtis Sittenfeld - Unelmieni mies, nimen perusteella olisi odottanut paaaljon pahempaa. Itseasiassa suht. luettavaa kasvukertomusta, jossa nuori nainen käy läpi erilaisia mies- ja ystävyyssuhteita. Ei paha, mutta ei nyt mitään suurta ajatusta herättävää kirjallisuutta. Jeff Lindsay - Dexterin pimeät unet, sympaattinen sarjamurhaaja herättää erilaisia ajatuksia ,> Menneisyys ja nykyisyys käyvät taistelua Dexterin mielessä, unetkin alkavat olla outoja! Miksi joku matkisi hänen OMIA murhiaan? Vastaus on yhtä odottamaton kuin koko kirjan muukin kulku. Welhotar pitää ja suosittaa kaikille, huomautettakoon, että tämä ei ole kovinkaan sairasta viihdettä *käkätystä*!
SIISTIÄ SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti