Heräsin tunti sitten, ei nukuttanut, särki, ajattelutti. Nousin ylös, keittelin kaffet ja riivin pari Panacodia ja muita mömelöitä tilannetta helpottamaan. Kissi oli kummissaan. Hän nukkuu nykyisin koko yön vieressäni ja herääkin siitä - samaan aikaan kuin minä, joka on todella poikkeuksellista. Kun herätessä katsastin ikkunasta, muualla valvottiin vielä täpöllä. Tapansa kullakin. Minun vuorokausirytmini on ollut aika sekaisin jo pari vuotta, lähinnä fibrosta johtuen, väittäisin. Kun särky herättää, ei yleensä pysty enää nukahtamaan uudelleen. Silloin on hyvää aikaa vaikka päivittää lokia ,D
Eilenkin heräsin niin aikaisin, että olin heti aamulla täynnä puhtia. Tosin vain jonkun tunnin, mutta silti. Keräsin tärkeimmät pyykit mukaani ja pungersin pesutupaan. Ketut, kortissa oli jäljellä vain 2 juuroa. Sain pestyä siis vain kaksi koneellista. No, ne todellakin olivat ne tärkeimmät eli vuodevaatteet, jotka haisivat, todella haisivat, kissinkakalta ja pissalta. Minusta ne haisivat läpi pyykkikaapinkin, tai sitten olen vain herkkänenäinen. Roudasin puhtaat pyykit vielä takaisinkin, vaikka myönnän nyt, että se otti jo vähän koville. Ikävä mainita, kuivaushuone oli saastainen! Pyykkiä oli satunnaisesti siellä täällä, lattia kuin pissattu lätäköille, pölyä, parittomia sukkia lattialla. Argh. Suututtaa yhteisten tilojen siivottomuus. Eikä siellä ole tietenkään siivousvälineitä, että olisi voinut vaikka lakaista lattian. Poimin lattialla lojuvat pyykit kuitenkin pois ja pinoon. No, oli siellä sen verran tilaa, että sain omat kamppeeni naruille siististi ja esimerkillisesti (juu, tyypillinen neitsyt, joka ei siedä epäjärjestystä).
Tuon jälkeen iskikin herpaannus. Lueskelin ja torkuin. Tein lounasta eli samaa kuin edellispäivänä. Tiskit likoamaan ja uudestaan pariksi tunniksi kunnon unille. Lupa nukkua on mukava asia. Heräsin Hörhön soittoon, hän oli lähdössä bilettämään ja halusi lainaa. Samaa lainaa, jonka juuri maksoi takaisin. No, minä tietty lainasin - hän pitää kuitenkin aina sanansa ja maksaa takaisin. Sitten huomattavan vähän kotitöitä ja lisää lukemista, nettailua ja vähän kirjoittamisharjoituksia... *heh*
Kun aamuyö ehtii ihan aamuksi asti, menen pyykkäämään arkivaatteita Kummisedälle sekä maistamaan siskonsa tekemää kolesterolipiirakkaa. Siis tosi hyvää kasvispiirakkaa, jota sisko pitää kevyenä. Se on kuitenkin täynnä öljyä, margariinia, täyskermaviiliä, kananmunia ja pekonia (joka onkin siis kasvis!) antamassa makua. Ja sitten sisko ihmettelee, kun miehensä ei laihdu, vaikka he syövät niin kovin terveellisesti. No, piirakka on hyvää ja kuka käskee syödä sitä isoja viipsaleita! Lisäksi täytyy suunnitella Kummisedän kanssa viikon etelänmatkaa. Eikö matkoja aina ole hyvä suunnitella huolella? Kyllä Hakaniemi on sen verran kaukana, että siihen on syytä panostaa huolella. Varsinkin aikataulutukseen, mahdolliseen syömiseen ja etenkin juomiseen, ostoksiin ja tuliaisiin!
Tämä täällä muuten muistuttaa, että joku on nyt lomalla! =D Ah, ihanat elokuun yöt ja viileämmät päivät.
----------------------------------------
Huamenta, kaikki kissinkat Lokistaniassa! Mä en tajuu tota orjaa. Nyt se sitte alko taas. Se hyppää ylös ja goisiin ihan mite sitä huvittaa. No niin mäki tiätty teen, mutt mä oonki kissa. Orja on ihmine, sen pitäis elää kans niinku ihmiset. Höh. No, nyt me just otettii vähä aamupalaa ja mä tsiigaan täss, ett se skrivaa oikeen taas. Juu, eile se hössötti aamust ja sitte se alko goisailee, ihan ku mäki. Onneks se huali mutt viakkuusa, me nukuttii päikkäreitki sitte kimpassa. Sitt se vaihto puhtaat lakanat, ihan siistit. Mun piti tiätty heti koklaa niitä. Mä en kyll tajuu mite siin kävi, jotenki mä onnistuin sotkeutuu sinne pussilakana sisää, sillee ett mamikaa löytäny mua heti. Se nimittäi tuli sisälle ja oli ihan poikki. Heittäyty sänkyy eikä huamannu, että mä lötköti jo siälä. Siis siälä jossai. Ihmetteli vaa, ett miss mä oon. Sitt alko lakana liikkuu, enkä mä päässy pois. Mutt sitt mami ei enää painanu mun päällä, nii ni mäki jatkon goisimist. Mitä siältä nyt lähtee pois, ku on hyvän mestan löytäny? Mutt vähänks kesti oikeesti päästä sitten vegs, ku piti herää asioille... olin niinku kaksinkertasesti viikatun peiton ja pussilakanan väliss, siälä pussilakana sisällä =O
Täss on teill arvotus - ettikää Poika tost sakist! Mull kesti vähäks kaua, mutt kyll mä löysin. Mull on vähä ikävä sitä, nii on mamillakii... vissii se on vähä hualissaanki. Mutt sill on kuiteski mut - mä oon parasta! Se on huamisee taas...
------------------------------------------------
Minä taidan jatkaa lukemista, kunhan luen pari blogia ensin, ihan pari vaan...
Päivän slogan: Mielen jyrkänteillä on vaarallista roikkua.
Päivän biisi: Jos sä tahdot niin
Luettua: Joan Didion - Maagisen ajattelun aika, mies kuolee ilta-ateriaa odotellessa, tytär häilyy kuoleman rajalla sairaalassa useampaan kertaan. Perhettä koetellaan kaikin tavoin. Rankkaa tekstiä siitä, mitä ihmismielessä tapahtuu surun saapuessa lopulta. Millaisia ovat ensituntemukset, mitä fysiologisesti tapahtuu ja mitä tapahtuu todella? Didion itse kuvaa todellisia tapahtumia, omaa surutyötään ja reaktioitaan. Welhotar suosittelee kaikille, jotka ovat tämän kokeneet tai tietävät jo tulevansa pian kohtaamaan. Kuoleman ja vakavan sairastumisen kohtaamiseen ei voi eikä ehkä kannata valmistautua, mutta tästä voi olla apua. Inger Frimansson - Varjo vedessä, selvittämätön murha vainoaa edelleen sekä tekijäänsä että erästä poliisia, myös sukulaisia asia kiinnostaa. Tapaukseen liittyy myös paljon muuta. Jälleen erinomaista pohjoismaista uutta rikoskirjallisuutta, josta Welhotar kovasti pitää ja suosittaa. Eikä kerro sen enempää, jotta halukkaille jää ilo lukea koko kirja ,D
SELKEÄÄ SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti