Minä, siis MINÄ voitin Rosettan kilpailusta kirjan! Ihan itselleni, ihan oman. Kirjalijan upealla omistuskirjoituksella. Tämä on siis se iso ylläri; tahdoin tietysti voittaa, mutta yleensä en koskaan voita missään mitään. Kylläpä oli päheää eilen lähettää Kummisetä postiin hakemaan kirja ja sitten kotona avata paketti. Ziitosta vaan taas sinnepäin! Kaiken huippu on se, että kotona pakatessani tavaroita kaappeihin Kummisetä vähän selasi kirjaa ja vannotti minua ehdottomasti lainaamaan sen hänelle mahd. nopeasti *virn*. Ja pari muutakin lainauspyyntöä on jo (lisää tulee, kun palaan töihin)! Rosetta hyvä, sinulla on kova kysyntä Malmilla... Kummisetä pitää minua lähikirjastonaan muutenkin, joten tämä oli kyllä aika huippua. Hän selaili kirjaa, lukaisi pätkiä - ja alkoi hekotella. Mainiota! ;D
Muuten eilinen oli erittäin hauska työpäivä eli tämä on tuo ilova-puoli otsikosta! Jaksoin muistutella lomastani, jolle vähän murahdeltiin. Osa kavereista oli iloisia puolestani, koska tietävät näistä vaivoista ja vängertämisistä sekä työhulluudestani kesän aikana. Lisäksi juhlimme sitä, että kesäsijaisemme S., N:n tytär, pääsi opiskelemaan juuri haluamaansa tiedekuntaan - tämä oli tytölle hirmuisen iso asia. Hän sai siis lahjukset ja isot onnittelut kaikilta. Mukavaa, että hän pääsee aloittamaan juuri siellä, minne halusi. Hän ehti jo pari vuotta kokeilla muitakin aloja, joista mikään ei tuntunut niin oikealta. Lisäksi meillä oli vaatteidenvaihtopäivä, N. & N., molemmilla oli tulossa juhlat - eikä mitään sopivaa vaatetta. Lisäksi H. kaipaili uusia työkamppeita. No, minä välikätenä roudasin paikalle pari kassillista tavaraa, samoin pari muuta työkaveria toi omiaan. Huoneeni toimi ilmaiskirpparina aamupäivän ajan. Koko kasa katosi - ja kas, kaikki olivat iloisia ja tyytyväisiä! Molemmat N:t saivat juhlaromppeet itsellensä sekä käyttövaatetta, H. löysi puolestaan ison pinon paitoja. Tämä se on kierrätystä parhaimmillaan, näin köyhien kesken nimittäin!
Iltapäivän roudauskeikkakin meni sutjakasti. Kirjasto tarjosi riittävästi kelvokasta luettavaa, ziitosta taas sinnekin. Prisma kunnostautui orasseilla etiketeillään eli hamstrasin broiskusuikaleita ja pari piffin tapaista. Liiteristä tuli taas ostettua vähän herkkua(kin), hmph. Siis tulista juustokastiketta, joka oli alennushalvennuksessa ja johon olen syvästi kiintynyt. En kylläkään käytä sitä dippaamiseen ,D Taksokin kulki nätisti, minut jopa ryöstettiin työstä koneen äärestä ennen aikojaan ja haettiin myös varttia aikataulusta edellä kotiinpäin.
Kummisetä jaksoi pitää ryypinvälit sopivina ja istuskeli pari tuntia meillä jorisemassa. Minä puolestani herkuttelin uusilla perunoilla, raejuustolla ja parilla lusikallisella juustodippiä, unohtamatta valkosipulia ja isoa kourallista krassia. Kuulostaa oudolta, maistuu hyvältä! Vincentkin oli oikein hyvällä tuulella ja sai lohipurkista emmettä, siis kissanruokaa, toki. Koko iltapäivä ja ilta voitanee laskea tuollaiseen lähes onneva-osastoon ;D
Ai niin, tiedättehän, olen nyt muuten lomalla! Mielessä tosin pyörii pyykkäys, siivous ja kaikki muu, joka on siirtynyt viikko viikolta eteenpäin *huoh*.
-----------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Orja on lomalla, hei nyt se on. Se on mun kaa vaa himass. Se lupas jo. Tai ainaski ison osan aikaa. Kyll se sano, ett sill on tekemist ja menemist, mutt silti. Ahh, me saadaa nukkuu kimppapäikkäreit ja kaikkee. Tiätteks, mä nukun nyt ihan mamin tyyny viäress! Kyll siihe vähä aikaa on menny, ett mä oon luattanu nii paljo. Mutt nyt mä tykkään. Ainaski, jos orja ei kesken yän kömmi mun yli. Mutt se on oppinu jo, se kiärtää toiselt pualelt sänkyy, ettei unine kissi herää. Kyll mä välill viäläki pelästyn, jos se äkkii tekee jotai. Mä voin pomppaa ylös ja sillee. Mutt sitt mä tuun takasin. Ja käännän pyllyn mamin nassuu vaste. Se väitti ett mä kuarsaan ja *köh* piäreksin. No juu, mä paljastan: nii se tekee itekki, turha mua on vaa syyttää! Eilen meill oli kans ihan kiva ilta. Mä sain hyvää puukkiruakaa ja Kummisetä kiusi mua sillee kivasti ja mamiskaki vähä jakso leikki mylpyröill. Ja sitt me tosiaa mentii sänkyy, mami luki ja mä nukuin. Sitt seki nukku ja herättii vast yhtä aikaa aamull. Oli tosi kliffaa. Nyt mä vahdin täss, ett toi skrivaa taas kaikki yös oikeen.
Täss mä oon taas ihan repona, äh toss ei näy, mutt mä yritän tassuill ottaa mylpyrän kii, mutt en jaksa nousta. Mä nyt toivon, ett meill on kivaa tää kaks viikkoo! Pitäkää teki kivaa, huamisee taas...
-------------------------------------------------
Taidan lähteä lukemaan uusia kirjoja, siis lainakirjoja. Rosettan kirjaa tulen kohtelemaan silkkihansikkain, nyt se on näytillä keskellä olkkarin pöytää ja tulee myöhemmin saamaan hyvin valitun paikan hyllystöstä.
Päivän slogan: Vilpittömyyden keksi henkilö, joka halusi katkeroittaa muiden elämän!
Päivän biisi: Pieniä sieviä sieniä
Luettua: Lionel Shriver - Poikani Kevin, melkoisen kammottava kirja, jossa miellyttävän ydinperheen kulissit revitään riekaleiksi. Kirja koostuu Evan kirjeistä miehelleen sen jälkeen, kun Kevin on syyllistynyt joukkomurhaan, surmannut joukon koulutovereitaan ja opettajan. Kirjeissä käydään läpi äidin syyllisyydentuntoja, mietitään pahan ja julmuuden perusolemusta, pohditaan sitä, voiko lapsi todella olla paha jo syntyessään. Isä ei halua nähdä pojassaan mitään vikaa, hän on Aito Amerikkalainen joka tavalla ja haluaa myös näyttää sen. Eva taas on erilainen, seikkailija, kirjoittaja, pohtija. Kirjassa käydään läpi myös muita koulusurmia, joiden määrä on ollut hämmentävän iso, ainakin Suomesta katsottuna. Kirja asettaa lukijansa melkoisten mietteiden eteen. Mitä omasta lapsesta tulee? Voiko lasta olla rakastamatta jo alusta lähtien? Olisiko pitänyt olla ns. parempi äiti ja kuinka se olisi ollut mahdollista? Miksi? Miksi tämä kaikki? Suosittelen, mutta teksti voi kyllä järkyttää herkempiä lukijoita... Ensimmäisestä linkistä löytyy kirjailijan haastattelu aiheesta, kannattaa lukea.
LOKOISAA LAUANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti