lauantai 4. elokuuta 2007

NUKKUHIEKKAMIES KÄYMÄSSÄ, MUTTA AAMU SAA - MINÄ EN...


Jeee - Welhotar on nukkunut sikiunta 6 h! Oikein sikeää unta. Mutta sitten nukkuhiekkakaveri lähti, sillä oli treffit Aamun kanssa. Perkele! Oli herättävä: kusetti, särki, juili, kolotti ja Vincent halusi aamuherkut. Samalla kun vetäisen aamumömelöt, päivitän tämänkin. Eli äsken kaffettelin ja tämän jälkeen painun takaisin sänkyyn. Ah - tämä on melkein-onnea jo.


Eilinen roudauskeikka meni taas oikein sujuvasti, Malmin kirjasto tarjosi 9 hallinnassaan olevaa opusta, Liiteri ja Risma viikon ruuat. Lime-kakkua ostin tuplat, se säilyy ja Belgarion tarvitsee sitä, kun tulee lomille. Minäkin tarvitsen sitä pari kertaa viikossa, kun hinku makeaan iskee. Muuten eilen iltasella ei siis juuri särkenyt, normisärkyä vain. Tänä aamuna piti taas pungertaa kylppäriin huonekaluista kiinni pitäen, raahaten itseään eteenpäin, seinästä tukea ottaen. Ja sattui. Sattui niin, että teki mieli huutaa. Sattuu vieläkin. Pidän tässä pienen tauon I---- No niin, poltin tupakan, että jaksan istua ja nakuttaa.


Kummisetä oli ns. saattajana eilen, oli ehtinyt hakea jo apteekkituotteet ja avusti kirja- ja ruokakassien kantamisessa. Jumittui sitten meille ujon Leijonansa kanssa ja kälätettiin jokunen tunti. Minä selvin päin, ikävä kyllä. Ei tee mieli viinaa. Säästän tuonne lomalle muutaman siideröintipäivän. Krapula ja kivut yhdessä ovat niin kaamea yhdistelmä, että tapahtuma vaatii ympärilleen jokusen vapaapäivän.


Huomiseksi on säästetty taas toimintapäivä viikon normiaskareille. Huominen pitäköön siis huolen itsestään. Kohta minä menen lepäämään...


--------------------------------------



Huahhhhhhhhhhhmenta, kissinkat! Hei, mä lepään jo! Herätin ton orjan, ku se oli kerta jo melkee hereillä. Tai siis varpisti oli, ku se jotai mumisi ja väänteli. Nii et samall vaivall sitt hoitelee kilttiä kissiä. Eiks? Ett mä sain mitä mä halusin ja sillee. Hei, heiiiiiiiii mä sain eilen taas munuaisii. Njammmm, mitä heekkuu ne onkaa! Kummisetä nauro, ku se kuuli mun äänen. Mä nääs hiffasin, ett mami otti niit sulaan ja ne alko haisuu mun nenää. Mun oli ihan pakko jolista semmost erilaist jolinaa... sellast ku on tarkotettu ett "anna pakosti just heti mulle-mulle-mulle toi kaikki iiiiiiiiiihana ruaka". Sen miälest mä kuulostin ruastuneelta *möks*. No, mutt mähä oonki punane kissa. No, nyt mä ja mami saadaa taas goisii koko päivä ja yhes. Se on kliffaa, tosi kliffaa. Mä meen jo valmiiks tonne mamin pualell oottaa. Ett se varpisti tulee mun viakkuu. Ihan parasta, ku mami lukee tai makoilee ja mä pääsen siihen sen hamee tai yäkkäri helman päälle. Siin on hyvä vahtii, millo se lähtee duunaa meill syätävää. Äske  se kärtsäs leipii ja laitto kalkonii päälle ja mä sain mun biitin. En sitä pahaa leipää, ku siis kalkonii vaa. Ja napikoita. Ja mä sain napikoita kaa tuliaisiks eile, ja sitt semmost kanaa puukis. En tiädä, tykkäänks. Tota en just oo syäny. Mamiiiiiiiiiiih, jos mä koklaisin tänää, hei, hei...



Nii södee, nii nättii... mä oon vähä kade. Mutt kyll mä pärjään yksinki, mull on kuiteski ees ihmisfrendei! Nyt mä melkee jo oon uness, hei, se on huamisee!


-------------------------------------------


Vincent nukahti oikein söpösti minun paikalleni, keskelle, sänkyyn. Menen kohta perässä.


Päivän slogan: Onnen ja surun raja on häilyvä - ne voivat vaihtaa paikkaa silmänräpäyksessä.


Päivän biisi: Jos lukisit kuin kirjaa


Luettua: No, en minä ehtinyt eilen lukea kuin Dan Fante - Korkinimijä, ahh selkeästi Bukowskin henkinen perillinen *virn*. Ja Welhotar pitää kovasti, suorastaan nauttii raadollisesta, paskaisesta, viinahuuruisesta vimmasta. Kamaa, viinaa, vittumaisia asiakkaita, yhtä vittumaisia työkavereita, maailman vittumaisimmassa kaupungissa Los Angelesissa.... Suosittelen lämpimästi, en kuitenkaan taksikuskin hommat vakavasti ottaville ihmisille! Welhotar hankkii tämän hyllyynsä ilman muuta, niin pian kuin mahdollista...


                                         


                                  LOKOSAA LAUANTAITA!


                

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti