Lupasin nimittäin tänään mennä tekemään yhden iltakeikan. Ei, en tietenkään rahan takia. Siksi vaan, että sen jälkeen voisi vielä leikkiä vähän lomaa. Ihan sama, olenko illan kotona vai töissä. Täällä siivotaankin seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Minulla on vain runsaasti luettavaa, ei sen tärkeämpää. Samalla, jos vain aikaa jää, ehdin työkoneella tehdä pari asiaa, joita en tällä matolaatikolla pysty vängertämään. Joten miksi ei, ja ne ns. ylimääräiset juurot menevät Uusi läppäri -rojektiin, ihan oikeasti! *selittää touhukkaasti*
Eilen käytiin roudausretkellä - kaikin puolin hyvin tuloksin. Ihana kirjasto tarjosi runsaasti luettavaa ja pääsin taas tsekkaamaan lisälistaa varauksiinkin. Risma ja Liiteri olivat molemmat oranssilla tuulella, joten pakastin sai hyvin täydennystä erilaisilla halvennusemmeillä. Niillä on käyttöä taas kun virkatyö alkaa. Tai kun Belgarion tulee käymään... kunhan nyt pääsee! Taksotkin kulkivat aivan asiallisesti. Ai niin, taksoista. Sain vastauksen siihen valitukseeni, tässä sanatarkka vastaus:
Vastaus palautteeseen
Matkanne 24.8.2007: Operaattorin selvityksestä käy ilmi että HMP 32 oli käynyt osoitteessa, mutta kuittasi ns. jullikan. Tämän jälkeen teitä haki HMP 26. Olemme lähettäneet selvityspyynnön ensimmäisen auton liikennöitsijälle.
Ystävällisin terveisin
Stefan Krokfors
kuljetuspalveluyksikkö
Niin, ihan ensiksi, laitoin taas vastineen, että eihän se auto tod. edes käynyt oikeassa osoitteessa, ei. Vaikka neuvoin, ei näkynyt, ei kuulunut ja todistajiakin on. Selvittäkööt nyt, nimittäin jullikka kuitataan silloin, kun oikeasti käydään oikeassa osoitteessa eikä asiakasta ole! Kyllä me olimme, 1 tunnin, koko ajan. Ja olisimme nähneet kyllä, jos auto olisi ajanut edes kääntöpaikalle. Että tällaista asiaa... olipa vastine, prle! Hoitaisivat asiansa, tai antaisivat vaikka meikäläisten hoitaa, jotka jotakin tietävät. Siirtäkää keskus Helsinkiin ja palkatkaa töihin henkilöitä, jotka ovat käyttäneet tai käyttävät matkapalvelua - eiköhän alkaisi tahti muuttua? Ainakin uskoisin! Nih!
Muuta mainittavaa - juu, jonkinmoinen lunssanpoikanen hätistelee. Eilen oli nimittäin aika hemmetin kylmää, sekä sisällä että ulkona. Yritin pysytellä peittojen alla uskollisesti. Ei ihan onnistunut, piti sitä olla ylhäälläkin ja palella. Muuten kiva keli. Pitänee hakea vähän lämpimämpää vermettä päälle täksi päiväksi.
Ja Vuodatus jaksoi takuta, ainakin täällä, koko eilisen päivän... jäks! Toivottavasti nyt pelaa paremmin, ai pahus, olen kyllä taas huonoon aikaan päivittämässä. No, katsotaan...
-----------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat Lokistaniassa! Hei, ette kyll arvaa, orja ostanu eilen taas hirmu määrän safkaa. Ja sitt melkee kaikki sinne kylmään jäähän, joo. No sain mä semmost lihapiffii, niinku, joo. Yhen palasen. Ja liika kuumaaki se oli, ja maustettuu. Höh. Kaivais sitä jauhista siältä. Mutt se vaa jömmaa! No, sain mä kissinmuanaa, mutt napikat oli unohtunu. On siälä kyllä niit viälä jälellä. Ett jos toi viälä käy kaupass täll viikolla. Parasta ois. Mutt donarii se toi kummiski lisää. Mä tiän, se taas joku ilta saa semmose näkkäri-donari -himon ja sitt me syödää yks puukki. Varpisti, jooha, hei mamiiiiiiiiiiih, joohan? (toim. huom. tod.näk. se päivä on tänään, kun tulen myöhään kotiin) Nii, ja sitt orja vähä suuttu mulle! Roikottiki. Juu. Mä nimittäi siin mamin nassu viäress vedin ykät, ku se oli jossai. Eikä se heti huamannu. Ja ku se huamas, se luuli ekaks, ett mä oo merkannu. Ku se oli ihan sen näköst. Sitt myähemmi löyty karvapallukka. Nii vähäks se suuttu ja repi taas koko sänkyn tyhjäks ja vaihto lakana. Ja siin sivus mäki lähdin sitt baseen pakoon. No, ku se hiffas, ett se oliki oksuu, se pyys multa anteeks ja mä sain mennä viakkuu taas. Ett ei hätii! Vähä se oli nolo ja kyll se sitä mulle selitti. Ett ku se oksu oli viälä ihan pissin väristä! No juu, kyll se oliki, en mä sitä... Mä yritän kyll olla merkkaamatta ja oikeestaa oksumattaki. Mutt mami kyll tiätää, ett oksull ei voi mitää... sen mä saan ihan aina anteeks. Ett kyll me sitt taas oltii kavrui ja nyt aamull ainaskii. Juu, sain jo aamuheekutki kaikki!
Ehh - meill on semmone iiiso köysi, mutt se on jotai taitetta. Siin ei saa roikkuu, en oo kyll ees kokeillu. Mutt toi näyttäis kliffalt? Eiks? Mutt nyt mä melkee taas goisin, mamiiiiiiiiiiih, tuu tänne! Se on taas huamisee, hei! >o<
-------------------------------------------------
Vincent, aivan kohta kömmin takaisin peittojen alle - aivan kohta....
Päivän slogan: Miksi yksin olemista paheksutaan, tämä on ihan viihdyttävää - nykyään tulee enää harvoin riitojakaan! ;D
Päivän biisi: Ei tänään
Luettua: Susanna Alakoski - Sikalat, hmph, eräässä lehtijutussa kirjaa kuvattiin ensimmäiseksi todelliseksi siirtolaiskuvaukseksi. No ei, sitä se ei ole! Kohtuuhyvä tarina siirtolaisperheen lähiöelämästä Ruotsissa, kliseisen suomalaisesti. Mielenterveys- ja alkoholiongelmaa, lapsilla menee huonosti, vaikka he eivät sitä itse tunnista. Sossutädit käyvät, mutta eivät ymmärrä jne. Eli, vankka kuvaus ja ihan luettava kirja. En kyllä ymmärrä, miksi tätä on Sveduissa hehkutettu niinkin kovasti - ei, en halua aliarvioida kirjailijaa mitenkään. Kunhan ihmettelen kansankodin yleistä mielipidettä... Kukaan ei taida muistaa, ei kirjailija itsekään, Finn-kirjan vanhempaa tuotantoa, josta löytyy mainioita kuvauksia 60- ja 70-lukujen siirtolaisuudesta raadollisimmillaan, ehkä kömpelömmin kirjoitettuna, mutta aidommin! Valitettavasti en löydä näihin juuri nyt linkkiä, lukeneet varmasti muistavat. Samoin pitäisin mielessä Antti Jalavan ja hänen teoksensa... Eli ei niin suurta haloota, please! Kirjaa Welhotar kyllä suosittaa! Kreetta Onkeli - Luulotieteen kandidaatti, kolumneja, erinomaisen suositeltava ja luettava, hyvin kirjoitettu ja koottu kirja. Lyhyitä, teräviä juttuja lähes kaikille tutuista asioista. Lisäksi kirjan muoto viekoittelee, pieni, ison kalenterin kokoinen, sopiva olkaväskyyn bussilukemiseksi, mukaan kaffelle tms. Welhotar pitää tästä kovasti ja suosittelee muillekin, saattaa jopa hankkia itsellensä. Omituista, koska aikaisemmin en ole - tunnustan - ollut niiiiiiin hirveän innostunut Onkelin tuotannosta. Eli tässä oli iloinen ylläri Welhottarelle, ziitosta vaan!
KESKITTYMISKYKYISTÄ KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti