Nyt tämä täällä ei ala, ei! Raatio Soomesta tulee urheilua, samoin töllöstä. Ei tuo TV ole ihan hirveän paha, kun katselen sitä niin vähän. Mutta että aamuraatiostakin, jonka parissa olen viihtynyt aina niin hemmetin hyvin yöllä ja aamulla. Alas urheilu - tilalle vaikka pornoa ja väkivaltaa, pikkukakkosta ja uutisia! Helvetti, että osaavat tehdä ihmisen lomasta epämiellyttävän... jäks!
Ja sitten eiliseen taksirapoon eli tapahtui sellaista paskaa, mitä aikaisemmin ei olekaan sattunut. Takson saapumisilmoitus tuli tekstarina, saapuu klo 9.43 (olimme olleet rapun edessä jo n. 10 min.). Ei kuulu ei näy. Puhelin soi, nuori taksokuski ilmoittaa olevansa Hikimutukujan luiskalla eikä meitä näy! Sanon, että eihän kukaan poka nyt sentään parkkihallissa odottele. Että ajaisi ylös ja Hikimutukujan kääntöpaikalle, että kyllä minä, perkele sentään sinne voin känkätä ja vaikka heilutella käsiä, jos hän ei muuten löydä. Takso lyö luurin korvaan. Odotamme. Sitten Kummisetä lähtee katsomaan, näkyykö kujalla taksoa ja minä yritän soittaa takson numeroon (hölmö, iso hölmö, soitti omalla kännikällään ,>). Ei vastaa eikä taksia näy. No, sitten soittamaan Iisalameen, josta vastaa "Matti". Matti sanoo, että taksi on käynyt, mutta kuitannut itsensä lähteneeksi kun meitä ei ole näkynyt. Minä sanon, että taksi puhuu paskaa. Matti hermostuu: "Minä en puhu paskaa, taksi on käynyt ja kuitannut!". Minä hermostun totaalisesti, kerron etten puhu itsekään paskaa, että paskan taksiakaan ei ole täällä näkynyt. Matti HMPK:sta lyö luurin korvaan. Odottelemme, luulin, että Matti on tehnyt uuden tilauksen. Ei mitään. Ai niin, ja koko ajan sataa yhä rätväkämmin! Soitan uudelleen Iisalameen. Leena on vuorossa ja kerron koko jutun, lisäksi akku on melkein loppu. Leena lupaa selvittää asian ja soittaa minulle takaisin. Hetken päästä puhelin soi, selvä, uusi taksi tulee n. 15 min. päästä. Kerron aikovani negata asiasta. Leena sanoo, että tottakai. Kysyi, kauanko olemme odottaneet. No juu - melkein tasan tunnin, sateessa. Rapun kattolippa on vajaat puoli metriä. Lopulta takso tulee, kunnon koppitakso, minulle tuttu kaveri. Kummisetä hörähtää, kaveri on myös hänen tuttunsa, vanhasta työpaikasta. Juttu alkaa sujua ja kerromme edellisen kaverin tempusta. Kuski ihmettelee ja sanoo ihan omatoimisesti, että jos ohjeet lukee ruudusta ja ajaa niiden mukaan, kääntöpaikalla on selvät ohjeet rapun sijainnista ja miten sinne ajaa! Ehhh... no, kiitos, pääsimme siis perille oikein mukavasti höpötellen ja myöhemmin sitten takaisinkin. Oli vielä mukava ja erittäin kohtelias maahanmuuttajakaveri tullessa, osasi ajaa suoraan perille.
Arvatkaas huviksenne, teinkö melko vidhumais-kuldurellin hienovaraista sarkasmia ja lievää uhkailua sisältävän valituksen HMPK:n. Ja kiitin sitten näitä varsinaisia ajajia, joiden kyytiin pääsimme ,D Piru vie. Ai niin, pahiten nypytti se, että ensimmäinen normitakso oli kuitannut todellakin meidät... siis millä veetun valtuuksilla ja ilveellä. Vieläkin ärtsyää! Onneksi on Kummisetä todistajana, naapurin leidi sekä naapuritalon alakerran pariskunta, joka istui parvekkeella tuolloin, kun odottelimme kyytiä, näkivät tapauksen. Pyysin kirjallista vastausta asiasta. Lisäksi minulla on tämän ensimmäisen taksokaverin puhelinnumero. Jos tietäisin isännän numeron, soittaisin välittömästi ja kertoisin, mitä renkinsä puuhailee. Sen verran vitutti seistä tönkkömärkänä odottamassa yhtä veetun taksia. Kävelykunnossa odotteluaikana olisi ehtinyt jo jalkaisin kirjastolle! Että siinä teille palvelua. Luulevatko ne, että jos koivet eivät toimi, samalla lakkaa myös pää toimimasta. Erehtyvät, perkeleet! Minähän taistelen...
Se taksoista, tällä kertaa. Palaan asiaan kun ja jos vastaus saapuu. Aivan varmasti. Muutoin sain kirjastosta reilut puoli metriä lukematonta materiaalia. Aika hyvä. Prisma kunnostautui tarjoamalla oranssina mm. juustokäpälöitä, piffisuikaleita ja sekosalaattia, kaikki miinus 50 %. Kyllä siis kannatti. Sitten Liiteristä pakolliset ja sieltä alennuksella tosi hyvejä ruissämpylöitä, semmoisia isoja, pehmeitä ja lime-kakkua varastoon, jospa Poika jo kohta pääsisi lomille. On vähän ikävä! Nyt oli tullut myös kissaheekkua ja omia vitamiineja. Ostin kaikkea varastoon. Olikin aika paljon tavaraa, mutta en saanut aivan ylettömästi rahaa kuitenkaan menemään. Hyvä minä, lomalla on runsaasti aikaa värkkäillä ruokia rauhassa. Ja täyttää hiukka pakkasta. Ai niin, ostin ekat avomaan kurkut, ihan sellaisenaan syötäväksi. Tuli oikein himo, eivätkä olleet kalliita. Nyt odottelen, milloin Papu alkaa tyhjätä palstaansa ja tuo meille ne epämuodostuneet yksilöt mm. kurkuista ja kesäkurmitsasta!
Koska eilinenkin päivä oli kostea ja ilmastonmuutos on tosiasia, tässä teille kesän ja syksyn uusinta pintamuotia. Elma-täti jo postasi crockseista, mutta nämä vievät vielä voiton niistäkin, eikö?
Nämä ovat varmaan niin tyylikästä plaatua, ettei niitä tuunata *virn*. Juu, ei tässä siis muuta hauskaa. Eilinen ilta taksivitutuksen jälkeen koostui sitten kivuista, säryistä jne. tavalliseen tapaan. Älkää siis kertoko minulle, minä kerron teille. Ei mitään uutta, makoilua ja lukemista. Täydellinen sulku jopa nettiin - eli mikään ei kiinnostanut!
----------------------------------------------
Mä näin, hei kavrut, mä näin ett mulle tuatii puukkiruakaa, pussiheekkui, kissinpurui, lihaa, mitä kaikkee ne oikee ehtikää. Ai nii anteeks, huamenta. Alko niin tekee miäli kaikkee. Ekaks mä sain jotai uutta puukkiruakaa. Tota, en oikee tiädä. Ei vissii maistu. Tai sitt, hei, meill tunki kaks kääpästä sisälle. Toisen mä sain kiinni ja söin sen. Se jäi vähä kurkkuu jotenki kutisee. Ett voi olla, ett sen takii ei niinku maistunu. Mutt jos nyt aamull kummiskii. Eile illalla tota mamii meinannu saada mitenkää goisii. Se vaa puhu siihe puhelimeesa. Joku soitti. Ja sitt mami soitti. Ja sitt joku soitti. Ja sitt mami nakutti puhelimella, hei, tiätteks te. Silläki voi nakuttaa =O No, ensin mä pistin vähä hanttii ja jolisin, mutt ku sitä jatku ja mami tuli takas sänkyy, mä aloin tyynesti goisii viäress. Mikä hätä mull, vaiks se puhuuki ku se kerta on viakus kummiski. Ett tosi myähää seki kälätti taas. Emmä vaa! Mä herätin sen neljält. Oha siin jo neljä tuntii. Orjall iha tarpeeks. Mä tarviin mun aamunapikat ja heekut just-ja-heti, nih!
Toooosi kumma foto, en nyt parempaa löytäny. Grrrr, ku ei oo omii kuvei. Menee kai ainaski viikko, ennenku Poika tulee lomille siältä tappeluksest! Odotellaa nyt sitte, mutt huamenna taas. Mä painun nyt goisii vähä lisää...
--------------------------------------------------
Niin minäkin, sitten jatkan lukemista ;D
Päivän slogan: Oma suu on helpoin tukkia!
Päivän biisi: Likaiset legendat
Luettua: Heleena Lönnroth - Kuoleman portti, melkoisen mitäänsanomaton jännäri. Kyllä se nyt meni, siinä ruokaa laittaessa, lukuvälipalana. Ei mitään sanottavat arvoista, ei edes arvosteltavaa. Täysin nollattu juttu siis. Lukekaa, jos huvittaa. Welhotarta ei huvita. Olli Lindholm - Ilpo Rantanen - Yhden Yön tarina, Yön tarina Ollin kertomana, kohtuuhyvä jopa. Riittävästi mielenkiintoa ja oikeaa asiaa eli ei mitään kaunistelua vaan raadollista bändielämää, sekoilua, dokaamista. Biisien taustatietoa ja muuta kiinnostavaa. Welhotar suosittaa, jos Yö yhtään kiinnostaa, ihan vaikka muistelumielessä ;D Michal Witkowski - Hutsula, mielettömän hyvä, traaginen, huvittava, hauska ja säälittäväkin opus. Tarinoita homoista Puolassa, neideistä, jotka eivät välitä enää ajaa partaansa vaan tekevät mitä tahansa saadakseen miestä. Osa halajaa takaisin vanhaa kunnon Puolaa ja kiroaa länsimaisen hapatuksen alas helvettiin. Toisaalla taas käydään Wienissä ja nähdään nälkää, rahaa ei ole ja köyhän persekään ei käy kaupaksi. Sedät ja/tai tädit kertovat ja muistelevat kokonaista armeijaa ;D Rivo ja räävitön, mutta äärimmäisen koskettava kirja! Welhotar suosittaa lämpimästi ihan kaikille! Jos kävelee vastaan, hankin omaan hyllyyni, tottakai...
LATTEAA LAUANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti