Ei sillä, että tekemistä puuttuisi. Ei todellakaan. Lähinnä mitä minä tekisin ensin? Täällä on siivottava vain parista kohtaa, sisältä ja päältä. Ei sen kummempaa. Ja yksi, vain yksi, kaappi olisi vielä järjestettävä. Ja pestävä paljon pyykkiä, mutta se jää nyt odottamaan kortin latausta (kestää 2 - 3 pvää). Valinnanvaraa siis on. Ja jotakin hyvää ruokaakin olisi nyt kiva laittaa, muhitella vaikka uunissa. En vaan ajatellut asiaa kaupoilla käydessä. No, on pakkasessa jotakin, täytyy katsastaa kohta.
Eilen nukuin ruhtinaalliset 3 h päikkärit, oikeaa kunnon unta. Ja näin mahtavia unia, kuten aina päivisin nukkuessani. Nyt armeija punkeaa esiin, hah, olin nimittäin kadettikoulussa. Minä, Welhotar! Ja naapurina oli tosi tumma, jostain etelän maista oleva hyyyyvin nuori kaveri ;D Uni oli mukava ja täysin kahjo muutenkin. Herätessäni olin ihan sekaisin, kaikesta. Piristyin iltaa myöten ja menin tavallista myöhemmin nukkumaan. Kohtuuhyvin unta, heräsin vain kerran.
Kyllä minulla on fiksu kissa *nauraa ääneen*. Tuossa alkuyöstä nukuin päiväpeiton päällä, ylläni pitkä, nilkkoihin ulottuva yökkäri. Heräsin johonkin ja vähän käännähdin, pian kissa pomppasi äänettömän sulavasti masun puolelle. Luulin hänen asettuvan hiljaa nukkumaan siihen. Ei, ei nyt sentään. Hyvin varovasti silkkitassu kävi kääntämään yökkärin helmaa nilkoista polviin päin kunnes se muodosti riittävän makuualustan kissan herkälle hipiälle. Auuuuuuts, aloin nauraa melkein ääneen. Niin hipihiljaa, niin pehmoisen varovasti... en olisi taatusti herännyt! Oli sääli lähteä siitä pissille ja heittämään pami unen jatkumisen varmistamiseksi. No, tullessa kuitenkin varoin ja jätin kissille riittävästi nukkumatilaa *virn*.
Koipia riipoo, vasen lapa on taas kipeä, jumissa, tunnoton. Mietin, pitäisikö lähteä arvauskeskukseen. En mene, vasta loman jälkeen. Ei tilanne tästä miksikään kuitenkaan parane, sehän jo tiedetään. Missä hemmetissä se KELAn päätöskin nyt oikein viipyy? Ei tässä oikein ennen sen tuloa viitsi ryhtyä järeämpiin toimenpiteisiin, joita olen suunnitellut.
-----------------------------------------------------
Huaaaaaaamenta, kaiffat! Hei, arvatkaas oliks mull taas kliffa päivä eile. Orja laitto nimittäi kaks kertaa fisuu. Ensin päiväruuaks se teki jääfisust jotai siänihässäkkää. Mä pidin hurjaa mouruumista ja sain ison biitin sitä fisuu. Söin tosi nopeesti, mmm, se on sitt hyvää. Sitt me nukuttii oikeen isot päikkärit, mä ihan mamin viäress tiätty. No sitt orjall tuli illalla viälä vissii nälkä. Nii, se kärtsäs taas niit mustii leipii ja avas donaripurki. No, siitki mä sain osani. Vaiks olin jo siinä väliss ehtiny pummii tavallistaki kissiruakaa, fisuu seki. Oikee fisupäivä, kyll joskus käy tsäkä! Ja sitt me taas nukuttii. Äh, mami toss jo kirjottiki, mä luulin, ett se mitää huamaa, jos mä vähä käännän jotai siihen mun masun alle. Ku se on pehmost ja lämmint, ku sen vaate on mun alla. Eikä se pääse salaa sitte pakoo. Hmph - se oliki hereill, höh! Mutt sitt se tuli takas ja taas me goisittii. Nyt se ei vissii meekkää töihi. Mä unohdin, ett sill on loma. Ett se pysyyki kotona mun-mun-mun kaa ja hellii tiätty mua. Mitä jostai siivoomisist tai semmosist. Parasta, että hoitelis mua, ku kerranki on aikaa. Nih!
Ihan varpisti toss haisuu fisu, varpisti!!! Mami ottanu haisukädell kiinni tai jotai, mä oon tarkka poika nimittäi. Nuuskuttaa tarttee. Ai, mä kuarsaan vai. No joo, tota, toss välill vähä otin tirsat. Ei sitä nyt tartte kaikill kertoo! Nyt mä luen tän tekstin, joo, ihan ok. Nyt mä käännyn ja jatkan unii. Se on taas huamisee!
-------------------------------------
Minä menen myös nukkumaan vähän lisää tai jatkan lukemista.
Päivän slogan: Aivojen tallennuskapasiteetti on hyvä, mutta hakutoiminto kehno - olisikohan Mikrosoftilla sormet pelissä...
Päivän biisi: Only The Lonely
Luettua: Arturo Perez Reverte - Taistelumaalari, erittäin omintakeinen, puhutteleva, omalaatuinenkin kirja. Entinen sotavalokuvaaja on linnoittautunut torniin, jossa maalaa näkemystään sodasta. Hänet yllättää mies, josta hän aikanaan on ottanut palkitun valokuvan. Kroaatin tarkoituksena on murhata maalari, maalarin taas saada työnsä valmiiksi. Tänä aikana käydään äärimilleen ladattua keskustelua sodan olemuksesta, tuhosta, kidutuksista, tapahtumista. Suosittelen... en herkkähermoisille. Charles White - Tutti Frutti, Little Richardin ihmeellinen elämä, todella täydellinen, tarkistettu ja korjattu elämänkerta, vieläpä suomalaiset huomautuksetkin mukana ;D Kaikille kiinnostuneille lähes pakollista luettavaa, koska hänen esimerkkiään on seurannut koko sukupolvi bändejä! Erittäin sujuvaa tekstiä, monelta eri haastatellulta kerättyä faktaa sekä, tietysti, Little Richardin omat kannanotot. Satu Hassi - Tukka hattuhyllyllä, erinomaisen hyvä päiväkirja, jossa käydään läpi rintasyövän toteaminen ja hoito, poliitikon arkea, Natura-ohjelmaa, Kioton sopimusta, viidettä ydinvoimalaa sekä tiedotusvälineiden kaksinaismoralismia ja tahallisia väärinkäsityksiä. Lisäksi Hassin normiarkea, elämää Tampereella, Helsingissä sekä mökillä. Mukana myös pari riivatun herkullista ruokareseptiä. Olen aina pitänyt Hassista ja hänen kirjoistaan, joten Welhotar suosittaa, ihan kaikille... luin tämän kertaalleen hätäisesti pikalainana jo aikaisemmin, nyt vähän tarkemmin ,D
MEHUKASTA MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti