Päivällä saimme hieman maistiaisia pienestä ukkosenpirahduksesta ja vedenlirahduksesta. Liian vähän. Sen jälkeen oli vielä kuivempaa ja kuumempaa. Kunnes hokemani lopultakin tehosi eli aamuyöstä kunnon ukonilma, paljon salamoita ja vettä ihan reippaasti! Olipa mukava herätä siihen. Nukkua uudestaan ja aamulla tuoksutella raitista ja viileää ilmaa. Mmmm, oikein mukavaa.
Oikein mukavaa on myös se, että on jo keskiviikko. Huomenna on lähiopetuspäivä. Sitten on perjantai; jollakin alkaa loma. Joku lähtee mahdollisimman aikaisin töistä. Joku aikoo nauttia!
Kettu, lähiopetuspäivään liittyvät tehtävät tulivat myös. Hitto, miksi oletetaan, että jokaisella on käytössään kone, johon käy muistitikku! Prle, Tsadilla näitä on erinomaisen harvassa - meillä on yksi, siis yksi kone, joka on vähän uudempi. Kotona ei taas ole koneeseen aikeita asentaakaan Office-pakettia, se raato ei tule kestämään sitä. Vettu, lähetin heti noottia. Palautuspäiväkin nimittäin olisi osunut lomani ajaksi. Ei, ei käy! Onneksi sain heti sovittua tehtävien palautuksen myöhemmäksi. Eikä muistitikkuakaan ole pakko olla. Onhan se kiva, että koulutuksen järjestäjällä on vermeet viimoisen päälle. Mutta olen aivan varma, että kaikilla osallistujilla ei ole sellaisia käytössään eli sinänsä vähän epäreilua. No, ehkä tässä selvitään parin päivän ylimääräisellä istumisella töissä... argh ,> Joka tapauksessa on mukava tavata kurssilaisia taas.
Kummisetä oli taas eilen käymässä, nyt jo hyvin asiallisena. Hän oli hukannut MINUN avaimeni. Onneksi se löytyi, klaffisoffan kaikkien tyynyjen ja peittojen välistä. Hieman jo huolestutti. Sain myös jonkinasteisen anteeksipyynnön sekä tarjouksen siitä, että hän taas auttaa kaikissa mahdollisissa asioissa jos ja kun vaan voi. Kävimme ystävällismielisen ja asiallisen keskustelun. Eli väleissä ollaan, joskin hieman varovaisissa. Hän myös aikoo ryhtyä hieman säännöstelemään lipittelyään, erittäin aiheellista, kyllä. Kunhan ei koske kirkkaisiin, mies pysyy aivan mukavana ja keskustelukykyisenä... Lisäksi Hörhö poikkesi illalla hakemassa loput omista rahoistaan. Hörhökin on viettänyt kesää melko railakkaasti, kunto oli kehnohko, melkein huono. Lisää piti saada, jotakin jolla pään saa taatusti sekaisin. No, omatpahan ovat rahansa enkä minä jaksa jatkuvasti aikuiselle miehelle tolkuttaa, mitä voisi ja ehkä kannattaisi tehdä. Häädin hänetkin ulos melko pikaisesti.
Molempien miesten poistuttua meillä vallitsikin oikein miellyttävä rauha ja hiljaisuus. Siitä Welhotar pitää!
--------------------------------------
Terrrrrrrrrrrve taas kaikki frendit! Ehhh, mamin piti eile laittaa fisuruakaa mulle, mutt ei se jaksunu heti mitää ku se tuli himaa. Se oli taas ihan reporaks. Höh. Mutt sitt se kaiveli kaappii. Se oli ostanu jotain uutta puukkimuanaa mulle ja tarjoili sitt sitä. Juma, se oli sitä punast fisuu, semmosina biitteinä eikä paljokaa soossii. Ett muuten maistuki hyvält. Mä nualin lautasenki, ja tassut ja kaikki. Taas löyty semmone puukkiruaka, jota mä voin syädä ja joka on vähä erilaist. Me oltii tyytyväisii molemmat. Ku mull on ollu noi puukit vähä samoi koko ajan. Välill sitt pussiruakaa, mutt viimeks sitäkää ei kaupas ollu. Ja tiätty mä saan niinku lihaa, broiskuu, kalkonii, fisuu ja munuaisii välill, mutt en jatkuvasti. Ett kyll safka on ihan monipualist ollu. Mutt silti oli tosi kliffa löytö, toi safka meinaa! Kilti mami, niiiin kilti! Ja sitt mä pystysin eilen jo nukkuu sen tyynyll ihan koko yän. Sillon yälä vaan ku rytis ja leisku, mä vähä virittäydyin niinku sen sylii sillai paremmi jömmaa. Mutt ihan koko yän jakson olla siinä ja mami jakso pitää mua siinä. Kyll mä sitt nukuinki hyvin. Ja mamiki vissii... En kyll eilenkää viälä jaksanu hirveesti juasta tai mitää. Lötkötin vaan päivän melkee partsill. Ei oo kiva, ku kissilkii on liian kuuma, nih!
Laitetaa nyt tämmöne kilti kuva, ett kukaa ei pahastu *virn*, niinku eile. Täss mä nuuskutan, ett mitä kummaa toss soffall oikee on ollu, ku joku haisu siin on. Oiskoha Pojan hikijalat ollu siinä? >0< Huamisee...
------------------------------------------
Minä odotan niin paljon, aivan ensimmäiseksi kaffetta...
Päivän slogan: Kivu häipyy huutamalla alastomana lattialla!
Päivän biisi: Riidankylväjä
Luettua: Työkaveri T. yllätti minut eilen, iso ziitos vaan ,D Hän oli käynyt Malmin kirjakaupassa ostamassa pari kirjaa ja sanoi, että ei ehdi niitä nyt lukea. Toisen toi minulle upouutena ja korkkaamattomana eli Leena Lehtolainen - Luonas en ollutkaan. Tästä on ollut vähän ristiriitaisia arvosteluja, mutta minä pidin. Kyseessä ei siis ole Maria Kallio -sarja. Kirjassa kerrotaan osin päiväkirjojen keinoin, osin muutoin erään perheen tarinaa ja perheeseen liittyviä ja sitä koskettavia tapahtumia. Aluksi kaikki näyttää kovinkin selkeältä ja yksinkertaiselta, jää vain kysymys miksi? Ajan mittaan alkavat epäilyt herätä. Voiko läheisimpäänkään ihmiseen luottaa? Kuka on ystävä, kuka vihollinen? Millaisia ihmissuhteita perheen jäsenet sen ulkopuolella oikein pyörittävätkään? Kuka ja ketkä ovat petollisia - ehkä tahtomattaan? Monitahoinen, ihmissuhteiden outoja kiemuroita ja elämän ympyröitä paljastava kirja, jota Welhotar suosittaa niillekin, jotka eivät Lehtolaista ole lukeneet tai eivät ole kovin pitäneet! Lisäksi tuli luettua aamulla loppuun Taru Väyrynen - Miehen malli, taas pidin, no en nyt aivan hirveästi, mutta näkökulma oli erilainen ja toimiva. Kirja ihmissuhteista ja niiden monimutkaisuudesta, erilaisista perhehelveteistä ja ihmiskohtaloista, avioerosta, kiusaamisesta, homoista, nuorten tunteista avioeron keskellä, kuolemasta ja raadollisuudesta. Oikeastaan tässä oli vähän kaikkea eli hiukkasen liikaakin tematiikkaa samaan kirjaan. Eli luin mielelläni, mutta aineksia olisi ollut laajempaankin opukseen tai kahteen kirjaan. Suosittelen kuitenkin...
KEHITTÄVÄÄ KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti