Retorisena kysymyksenä: Mihin viikonloppu häviää? Oikeastaan pitäisi valvoa koko ajan ja ottaa tästä kaikki irti, mutta mitä teki Welhotar. No, nukkui tietysti ihanat päikkärit - oikein viimoisen päälle ja muuten vain lotkotti, luki, mupelsi ja oli tekevinään jotakin. Tässä täytyy ryhdistäytyä! No joo, tänään on siis normisunnuntai, vuorossa pyykkäys Kummisedän luona, kosmeettinen siivous, ruokaa ja evästä, yleistä veetutusta ja, niin, tuota, ehkä ihan pienet päikkärit kuitenkin!
Eilinen roudausretki sujui tavanmukaisesti melko ansiokkaasti. Tosin Kummisetä pisti vähän hanttiin kun iskin ostoskärryihin kolme (-> 3) ISOA pallokrysanteemia. Kun lupasin ihan itse hoitaa niiden roudauksen, hän suostui ottamaan ne kärreihin. Meillä kun oli jo kassillinen kirjoja, iso pussukka kissanpuruja sekä ruokaa jo valmiina pakattavana. Mutta kun ne olivat alennushalvennuksessa Rismassa, 10 juurolla sai siis kolme. Näyttävät tosi hyvältä parvekkeen kukkapöydällä, hiinä-ja-hiinä, että edes mahtuvat siihen! Se oli muuten sedänkin pakko myöntää, siis että näyttävältä mukavalta. Ostin yhden kirkkaan keltaisen ja kaksi hyvin tummaa lilaa. Ovat vielä vähän nupulla, tarvittaisiin pari aurinkoista päivää. Oli pakko nauraa hulluna, kun Vincent, tietysti, osoitti mitä suurinta kiinnostusta yrttilöihin. Tiesin, että eivät varmaan maistu, koska krysanteemin tuoksukin on jo melko öklö.... kissa hiiviskeli kukkien reunamilla ja luullessaan olevansa huomaamaton yritti haukata. Jäks, tuhinaa, puhinaa ja poistuminen takaisin sisään. Sen jälkeen meikäläistä katsottiin kuin halpaa makkaraa *kikattelee*! Katse oli todella halveksuva, lähes inhoava.
Muutoin ostin normiruokaa ja muita tarpeita, ei mitään mainittavaa. Paitsi että, on se sitten mukava, että taas tuodaan muualta mm. tomaatteja. Hinnat alkavat olla taas meikäläisen ulottuvilla. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta hollantilaiset tomaatit itse työtasolla loppukypsytettynä ovat tod. hyviä. Viis siitä, lähiruokaa ne ovat minulle, jos ne Rismasta haen. Kuten tonnikalakin. Köyhän ei sovi olla nirso ja puhua luomusta ja lähiruuasta, mikäli aikoo palkallaan elää!
Hah - takso kulki jälleen, ple. Olimme edellä aikataulusta ja soitin HMPK:n, josko joku kimppakyyti kulkisi niin, ettei tarvitse ihan tuntia odotella. Saimme armosta kyydin puolen tunnin päähän. Ja se siis on nopeaa toimintaa. Erinomainen postaus taksiasioista ja HMPK:sta on muuten Jenni-Juulian blogissa, käykääpä lukemassa, mitä matkapalvelusta puhutaan! Tässä paljon asiantuntevampaa kirjoitusta kuin meikäläisen jatkuva väninä asiasta perskohtaisesti.
Belgarion ei ole vieläkään ilmoittautunut. Ei kiva =I
Odotan huomista läppärinostoreissua. Kummisetä uhkuu intoa; hän haluaa testata koneen jo kaupassa, ettei tarvitse lähteä uudestaan asioimaan ao. puotiin, jos jokin ei toimi tai nippeliä puuttuu. Kiihkoissaan eilen melskasi asiasta ainakin tunnin. Täytyy varmaan aamulla soittaa sinne Jumbon Rismaan, että osaavat varautua tähän asiaan... Ei silti, oikeassahan hän on. Ei minulla eikä hänelläkään ole mahdollisuuksia (eikä varaa) "poiketa" noin vaan hakemassa jotain unohtunutta piuhaa tai vaihtamassa konetta/osaa/piuhaa tms., jos jokin ei toimikaan. Joten, pitäkää taas peukkua, että kaikki sujuu huomenna ok ja saan toimivan, ystävällisen yksilön! Kuten jo mainitsin, odotan innolla ja vähän peloissanikin ;D Tämä voi olla pieni asia ihmiskunnalle, mutta erittäin suuri Welhottarelle. Upotan nimittäin hankintaan koko vuoden aikana saadut keikka- sekä kirjoituspalkkiot, eli ei ihan vähän!
------------------------------------------
No juu, aamuyätä taas kaikki yäkissit! Höh, mamiska herätti mut... epistä. Mä olin just hyväss asennoss sen viakus, ku se alko pungertaa itteesä pois tualta toista kautta. Mutt se sotkotti jotenki ittesä peittoihi ja Anskuu ja sillee. Vähäks oli taas vaikeet! No, sain mä sentää mun heekut, kohta mä kyll alan goisii uudestaa. Kuha nyt ekaks sanelen nää jutskat mamiskall. Ja katon viälä, ett se skrivaa ne oikee. Juu, ne kukkelit, mitä orja osti! Juma, mä luulin, ett ne on jotain jättikanervoi ku ne oli nii suurii. Ja aina orja on ostanu kanervoi ja mä olen syäny ne. Kanervot on tosi heekkuu! Nii ni mitä tekee nyt orja - höh - tua semmosii isoi pahanhajusii rehui. Mitää muut ku värei vaa. Ja haisuu ihan oksull tai jolleki. Vähäks mä katoi sitä, ett hei, mitäs tää tämmöne on. Ja ne kehtas Kummisedän kans nauraa. Mä katoin sitt kumpaaki oikee tosi halveksuvast ja käänsin mun nätin takaliston niihi päin. Yritti orja sitt tarjoo ihmisruakaaki, en syäny, oli liikaa purveleit. Sitt se anto puukkiruakaa ja sano, ett tänää voi saada taas jotai muutaki. Parast oiski, noi oli nimittäi melkone loukkaus meikäkatill noi partsikukkelit nimittäi. En ensi meinannu mennä olleskaa mamin kaa goisiin... no menin sitt kuiteski >o< Mami osaa rapsuu nii hyvin ja sen viakus on pehmost ja lämpöst. Ett kyll sitä pitää vähä osata joustaa niinku omistki periaatteist. Ihan vähä vaa. Puhu se jotai siit pussiruaastki, joka on mun melkee ykkösheekkuu, ku kissinruuast puhutaa. No juu, on toi mami kuiteski aika useen aika kiva *nolo virn*. Mutt jättäis kukkeleitte valkkaamise vaiks mulle. Nih!
Vähäks löyty taas mun näköne kattiska! Mamiih, mäki tahon tommose elävän lelun, hei, voisinks mä saada, vaiks sitt ku on mun päivä???? No, huamisee taas, meikä painuu goisii.
---------------------------------------------------
Tämä täällä lähtee lukemaan lisää. Malmin kirjasto tarjosi uutuuksiaan sen 12 kpl ja jokusen muun opuksen. Ah onnea.
Päivän slogan: Askel taaksepäin ei estä etenemistä.
Päivän biisi: Raining On Sunday
Luettua: Louis Sachar - Paahde, merkitty nuorisokirjaksi, mutta erittäin sopiva joka ikään. Erilainen, erikoinen kertomus leiristä, ystävyydestä ja erikoista tapahtumista ja tarinoista erään pojan elämässä ja hänen ympärillään. Rumia asioita upeasti esitettynä - suosittelen kaikille. Melkein-kauhua, psykologisia oivalluksia ja hyvää kerrontaa. Welhotar piti melkoisesti! Martina Haag - Ihana ja todella rakastettu (ja töissä menee myös superhyvin), hömppää, mutta luettavaa sellaista eli harmitonta, jopa hauskaa hetkittäin. Eli hyvin ei mene, mutta menköön =b Käyttökelpoista välipalaluettavaa, jos vakavampi kirjallisuus ei välillä houkuttele. Nimi oli niin mainio, että oli pakko riipoa tämä mukaan. Pirkko Arhippa - Lukinmerkki, tuotteliaalta dekkaristilta jälleen uusi opus eikä pahempi ollenkanas. Väittäisin, että paria viimeistä parempi jopa, tarkemmin mietitty ja kehitelty. Juoni varsin ovela, hämäsi jopa Welhotarta - mutta vain hetken, toki. Suosittelen Arhipan ystäville ja dekkarien kavereille, muut eivät ehkä jaksa tätä tyylilajia kovin pitkään. Erityiskiitokset taas Arhipalle hyvästä Turun ja Naantalin kuvauksista - meikäläistä kovasti lämmittävät nämä sivuvivahteet!
SÖPÖÄ SÖNDAAGIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti