Aamuyötä taas, kivun ja säryn keskeltä. Lupaan, etten vänise enempää. Tämän saman jutun voi lukea lähes jokaisen päivityksen yhteydestä. Mainittakoon vielä, että tämä liittyy myös siihen, että lääkäreillä on sellainen hauska tapa pyytää pitämään tietty aika kipu- ja unipäiväkirjaa, joten loki toimii toki tässäkin ,D Jotakin hyötyä pitää saada irti typeristä omista jutuistaan...
Eilen innostuin lukemisen välissä sitten taas leikkimään tällä koneella. Tuli todistettua, että TV toimiikin yllättävän hyvin ;D Kuvan laatu oli minusta hyvä, lähetys ei pätkinyt tms. Eli kyllä tämä ainakin meikäläisen vähäisessä käytössä ajaa selkeästi asiansa. Welhotar katseli uutisia ja Salkkareita, ehhh... Sitten into loppui. Mutta voin katsella tätä kepoisasti keinustuolista tai ihan sängystä lotkottaen miten päin tahansa. Eli ei paha. Vei vain aikaa tajuta, miten sitä TV-puolta säädellään. Ei, en usko olevani kovin tyhmä, minulla ei vaan ole aikaisempaa kokemusta tällaisesta. Sitten päivemmällä skannailin huvikseni erilaisia kuvia, joita tulen käyttämään myöhemmin muissa yhteyksissä – ai että, olipa sekin hauskaa. Olenhan kertonut, että Herjaamossa ei ole skanneria. Vain Päätalossa on skanneri (1 kpl) ja se on käytössä vain virka-aikana, lisäksi sitä vahditaan huomattavan tarkasti! Oli niin ylellinen olo. Hetken aikaa. Siihen asti, kun kävin käsiksi näihin pariin ohjelmaan, jotka pitäisi palauttaa pikaisesti muistiin. Olen käynyt ne kurssit, jep-jep. Silloin oli vain käytössä vanhemmat versiot ja koska en käytä em. ohjelmia edes viikottain, ovat tiedot kyllä häipyneet huitsin viteliin. Laskeskelin, että jos tällä viikolla kävisin ne läpi... Kummisetä lupasi avittaa kuitenkin!
Kummisetä oli muuten huomattavan pirteää poikaa, kun ei ole lipitellyt muutamaan päivään. Kävi kirjastossa ja postissa puolestani illemmalla. Lisäksi haki Liiteristä porkkanoita ja päärynöitä. Ja nyt on pakko mainostaa: tehän muistatte, että syön tod. vähän hedelmiä, koska osa niistä ristireagoi allergioihini. Mutta nyt on Se Aika Vuodesta, jolloin on myynnissä mahtavan upeita päärynöitä, isoja, ei liian kypsiä eikä liian makeita! Jee – Liiteri tarjoaa niitä juuri nyt hintaan 1.49 juuroa/kg. Onhan se lähiruokaa, jos Liiteristä hakee. Ja melkein-luomua, koska päällä on verkko eikä muovi *virn*. Kummisetä siis palasi ostoksilta ja syötiin, olinhan luvannut ruokkia hänetkin tässä jonkun aikaa. Jälkkäriksi vedin päärynän. Sillä tavalla kun pienenä niitä totuin syömään. Kuvitelkaa Welhotarta illan pimetessä: Welhotar pesee hyvin ison päärynän ja tarttuu siihen kuin nuijaan siitä kantapuolesta ja alkaa mässyttää pohjasta. Silmät kierossa, kuola valuen Welhotar rouskuttaa läpi päärynän. Kaikki syödään, jäljelle jää vain tikku, se mistä päärynä on ollut kiinni puussa. Welhotar lipoo huuliaan ja menee pesemään nassunsa ja röyhtäisee tyytyväisenä. Hetken päästä tuntuu hinku, että voisi syödä toisenkin. Welhotar kuitenkin voittaa hingun. Sangen tyytyväisenä mutta edelleen ahnaana tämä lahjoo Kummisedän huomiseksi päiväksi tunkien Sedän mukaan iltaevääksi donaria, kaksi isoa päärynää sekä luumutomaatin. Täten tämä varmistaa, että huomiseksi tulee lisää päärynöitä. Sitten tämä alkaa suunnitella jo toisen herkun eli rakuuna-valkosipuliporkkanoiden laatimista täksi päiväksi. Hei, just, Liiteristä sai porkkanoitakin 49 sentillä tsilo! Kiva, että on varaa ostaa vihannesta ja hedelmää. Hitsi, yleensä ne ovat turhan kalliita ja pitää aika paljon elellä pakasteiden ja kotimaisten juuresten varjossa. Ei, niissä ei ole mitään vikaa, mutta välillä ei tahdo keksiä uusia tapoja valmistaa niitä – se on ongelma. Josta tulikin mieleen, että Setä saa tuoda myös pussilliset punajuuria ja lanttua. Ne näyttivät olevan Rismassa alennushalvennuksessa. Ai miten niin ahne ja näin – ruoka nyt on aika tärkeä asia, varsinkin kun muita iloja puuttuu!
Ja sitten vastaus Celian haasteeseen:
Eli tässä näkymä makkarin ikkunasta, kuvattu parvekkeelta. Eli lokitan kotona, jos olen sairiksella sekä viikonloppuisin. Normaaliaikana kuvaa ei ole otettu; se olisi vain pimeyttä ja pari katulamppua. Siksi kuva on varhaisaamusta. Jos olen töissä, päivitys tehdään ennen työajan alkamista. Ympäristönä silloin karuhko tstorotan huone. Ikkunasta näkyy pieni nurmikaista ja seuraavan rakennuksen seinää. Asian pelastaa upea, tiuha, pieni pihlaja, joka asustaa suoraan ikkunan edessä. Paljon marjoja ja taliputoja yms. lentäviä elukoita. Haastan edelleen mukaan Mörkösen (jospa tulisi suoraan rapoa Suolakaivokselta?!), Zimbon, Sisar Hento Valkoisen sekä Osastovakoilija Lihvosen. Toivoakseni he eivät ole haastetta vielä saaneet. Tämäkin haaste näkyy jo kovasti levinneen Lokistaniassa ,D
Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta,
tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva
blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä,
kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa
kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan
haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta
heidän kommenttilaatikkoihinsa.
Puuuuuurmenta, kaiffat! No nyt toi orja nukku ees vähä pidempää, huh, hyvä. Ja mä sain eilen goisii taas päiväll sen viakuss, mutt päiväpeiton alla. Juu nou, sillee möykkynä. Siälä on sitt kans kliffa goisii ja sitt mä kuiteski hiffaan, ku orja välill kömpii siihe viakkuu pitkällee. Mä vaihdan asentoo ja mami sanoo, ett sitt mä alan aina kuarsaan ja pihiseen. No, puhukoon mitä puhuu, höh! Kissan pitää nukkuu paljo, kai se nyt sen tiätää. Eilen mä sain tiätteks kalkonijauhista – njammmmmmmmmmmm. Pidin vähä huutojolinaaki sitte, ku oisin syäny lisääki. Ei tullu, mami sano, ett sitä oli nii vähä! No, se lupas täks päiväks jotai muuta kissinmuanan lisäks. Jee, mä odotan. Kyll se jotai keksii, jos se Kummisedänki meinaa ruakkii kerta. Muuten mä toss eilen miätin just sitä, ett mitä noi orjat tekee tollasill kirjamäärill. Mamiki ihan hyppii seinill, jos niitä ei tuu lisää ja sitt se kaivelee noit hyllyi. Ja ku se lukee, se välill nauraa tai itkunauraa ja manailee – iha sama jutska tän konee kanss. Ett kyll noill orjill on omituiset tavat ja hullut huvit. Mutt ei haittaa, ainaskaa nii kauan, ku mä saan pitää mun huvit. Mä taas diggaan jolinast ja juaksemisest, mun mylpyröist ja hiiruloist. Ja sitt pään pökkimisleikist. Ja sitt semmosest, ku mami muka pelottelee mua ja mä saan muka juasta sitä piiloo ja sitt leikisti hyäkkii. Ja sitt tost peittoleikist. Ja siit ku mä meen mamin ja sen kirjan välii illall. Eikä se tiädä, mite mä pystyn peittää koko kirjan ja samall se yrittää lukee ja paijattaa mua. Kato, toss tuli mun harrastuksetki samalla, hei! Mutt nyt mä meinaan mennä aamu-unkoill. Mamiska anto mull kalkonileikettä, neljä maitonapikkaa (se tajus heitellä ne sille pitkäll, ett mä sain metsästää ne!), kissinmuanaa ja puhdast vodaa.
Täss mä otan vähä relaa sill aikaa, ku mami funtsaa päivän ruakalistaa! Se on hei taas huamisee...>o<
Päivän slogan: Toivottomuus on ennakkoon tilattu tappio!
Päivän biisi: Palvelemaan konetta
Luettua: Kjell Eriksson – Burundin prinsessa, jälleen hyvä, vähäeleinen ruotsalaisdekkari. Kirja antaa kyllä huomattavasti enemmän kuin linkki antaa olettaa. Welhotar piti ja suosittaa! Eira Stenberg – Oven takana, erilainen, mystinen, outo ja uhkaavakin tarina ihmissuhteista ja niiden syntymisestä ja loppumisesta. Jotakin jäin kaipaamaan, en tiedä - ehkä vika on minussa. En hirveästi pidä tästä kerrontatyylistä. Hanna-Riikka Kuisma – Käärmeenpesä,, rajuja tunteita, tapahtumia ja paljastuksia. Tavallaan pidin, hiukkasen epäröiden suositankin... Tenho Pimiä – Sotasaalista Itä-Karjalasta: suomalaistutkijat miehitetyillä alueilla 1941 – 1944, kansalaisromantiikkaa, suurta Suomea rakentamassa, pelastamassa "kulttuuria Iivanoilta". Odotin jonkinlaista objektiivisuutta ja kuvauksia, en lähes pelkästään otteita kirjeistä tms. En voi suositella, tämä vain niille, jotka välttämättä opiskeluihinsa sitä tarvitsevat ,>
TARPEETONTA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti