Jippii! Kummisetä sai sen työpaikan, työsopimus allekirjoitetaan maanantaina. Olen tosi iloinen hänen puolestaan. Aluksi sopimus on vain vuoden loppuun, mutta jatkoa on tiedossa ainakin toukokuuhun, mahd. pidempäänkin. Lisäksi organisaatio on niin suuri, että jatkoja saattaa löytyä muutenkin, jos kaikki menee hyvin. Töitä, omalta alalta, oikeaa työtä, oikealla palkalla. Oltiin eilen aika iloisia, mutta emme uskalla vielä hehkuttaa. Vasta sitten, kun allekirjoitettu sopimus on kourassa! Parasta tietysti on vaikutus mielialaan ja riittävä toimeentulo ilman keplotteluja eri tahojen kanssa. Lupasin tietysti ruokkia, evästää ja antaa lyhyen avaralainan siksi ajaksi, että hän saa ensimmäisen palkkansa. Suuret onnittelut siis naapuriin!
Ta-miit Raapimapölkkylästä (on tuossa sivupalkissakin) aikaisemmin tuolla kommenttiloorassa kyseli montako kirjaa olen lukenut... Tuota, erittäin vaikea sanoa. Opin lukemaan 4-vuotiaana, olin komerossa mököttämässä, koska äippä ei jaksanut lukea enää Akkaria ääneen. Äkkiä tajusin osaavani itse lukea. Lastenkirjoja meillä ei ollut, niitä lainasin naapurista eli Grimmin ja Andersenin satuja. Sain sitten muutaman omankin kirjan. Alaluokilla sai lainata vain 3 (!!!!) kirjaa viikossa koulun kirjastosta. Köh, tarkoituksena oli ilmeisesti keskittyä täpöllä koulunkäyntiin – hei, tämä oli 60-luvulla!!! Silloin luin kodin kirjahyllyn kirjat eli kotimaisen perussetin Aleksis Kiveä, Juhani Ahoa, Maila Talviota jne. Tiedättehän. Tuntemattoman ja Pohjantähden. Eivät ne minusta olleet mitenkään kamalaa tai vaikeaa luettavaa. Toki olen myöhemmin aikuisena lukenut kaiken uudelleen ,D Sitten faija otti minut mukaansa pääkirjastoon ja lainasi omalla kortillaan minulle kirjoja. Sain myös oman kortin pääkirjastoon. Ah onnea. Lopultakin tarpeeksi kirjoja! Eli olen aina lukenut paljon. Tilastoista voi nyt katsoa, eli Helmetin seurannan mukaan 25.6.07 alkaen lainattu 249 eri kirjaa (seurantamahdollisuus alkoi pari päivää ennen em. ajankohtaa). Siitä voi laskea tilastollisen keskiarvon. Jos olen reissussa pidempään (mitä en enää koskaan luultavasti ole), en aina ehdi lukea niin paljon. En myöskään juopotellessa (mitä en enää myöskään juuri harrasta lääkityksien takia) lue hirveästi, koska kirjaimet sekoilevat oudosti. Eli keskiarvo on vähintään 1 – 2 kirjaa vuorokaudessa. Viikonloppuisin ja vapaalla enemmän. Älkää ottako tätä kehuna, minulla ei ole sosiaalista elämää! En juurikaan katso TV:ta, en käy ulkona, en käy kylässä jne. Minä luen ja lokitan sekä luen lokeja. Olen kovasti harkinnut sen kirjalokin pistämistä pystyyn, mutta ei oikein innosta. Ihan siksi, että aika ei riitä käsittelemään kaikkia kirjoja niin perusteellisesti kuin haluaisin. Ja toisaalta kirjalokin pitäminen veisi hyvää lukuaikaa. Varsinkin, jos pitää käydä päivätyössä ,D Siksi nykyisin merkitsen vain hyvin lyhyen luonnehdinnan, ellei kyseessä ole jotain erittäin hyvää tai perinjuurin paashaa.
Ja sitten taas päärynöihin! Kummisetä kävi eilen palauttelemassa tyhjiä pulloja saadakseen vähän evästä kotoon. Samalla hän toi minulle jälleen kilon päärynöitä, Liiterissä ei enää kuulemma ollut montaakaan rasiaa jäljellä. Kyllä ne osaavatkin olla hyvejä *virn*. Lisäksi hän toi pussillisen lanttuja, jotka olivat Rismassa alennushalvennuksessa, 3 kg alle 2 juurolla. Fiksuna miehenä nähtyään joskus Evakon (äitee) käsittelevän lanttuja, hän osasi valita sellaisen pussillisen, jossa oli pienehköä tasakokoista tavaraa. No, minä siinä sitten kuorimaan ja pilppomaan. 4 l:n kattila tuli täyteen. Keittelin niitä siinä iltasella hiljakseen ja lopulta sain aikaiseksi kymmenkunta rasiallista pakkaseen. Ai että miksi? No, viime keväänä kututti ostaa ei-suomalaista lanttua moninkertaisen muovin sisällä, josta paljastui lopulta huonokuntoinen yksilö. Kuoriessa ja pilkut poistaen jäljelle jäi vain pieni nokare. Ja se pala yksinänsä maksoi euron... Että nyt on lanttuakin pakkasessa ängettäväksi mukaan mm. patoihin ja kaikkeen kivaan hässäkkään. On yksi erikoisresepti, mutta ei mahdu tämänpäiväiseen lokitukseen, joten ehkä huomenna. Kannattaa odottaa!
Welhottarella on hiukka hamsterin elkeitä. Minusta on mukava katsella jääkaapin piklessi- ja kurpitsapurkkeja, inventoida pakastimen sisältöä (nyt siellä on kokolailla tyhjää, vielä) ja seuraavaksi taidan keskittyä kaalipuoleen eli kaalikääryleiden vääntämiseen pakkasta varten. Se on sen verran suuritöistä hommaa, että sitä ei tehdä kovin usein. Lisäksi tahtoisi sieniä! Ai niin, Setä unohti tuoda myös pussin punajuuria, niitä on myös haettava tänään...
Päivän kipu- ja nukkurapo melkein unohtui: 4.5 h sikeää unta, josta tuo puoli tuntia makoilua ja kevyen kevyttä venyttelyä. Liika venyttely saa aikaan kipukramppeja. Eilinen käpäläsärky jatkuu. Vas. käden IV – V sormien PIP-nivelet ovat kipeät, kosketusarat, turvonneet, eivät kuumota eivätkä punoita. Ikävää jomotusta kuitenkin. Lisäksi normisärkyä koivissa.
Tänään teemme Sedän kanssa Suuren Kiertomatkan Hakikseen eli Yrjölle, halliin ja mahd. divariin (Welhottaren sopisi kyllä pysyä poissa sieltä, ei ole varaa isompaan asuntoon vain kirjoja varten!). Sieltä suuntaamme suoraan kirjastoon ja kaupoille. Eli 3 matkaa menee, mutta myös viikon ruuat, kirjat sekä kuukauden shampoot, nassurasvat yms. tulee hankittua yhdellä kertaa. Huomenna vuorossa pyykkäys. Keskitytään nyt näihin kotipuolen asioihin. Tarkistin nimittäin yhden asian opinnoista ja tilanne onkin parempi kuin luulin. Asiasta lisää mahd. myöhemmin. Eli heti klo 9 jälkeen menemme odottamaan mahdollisesti saapuvaa taksoa... argh!
------------------------------------------
Purrrrve, kaiffat! Tota, multa tais eile jäädä kertomatta taas yks juttu. No juu, mä tiän, ett te arvaatte. Taas semmone juttu, ett mamiska poltti päreesä oikee kunnolla. Ihan snadi merkkaus, ku se ei kerta suastunu herää. Lieväst mä olin epäsuasios koko eilise päivän. Mami teki sitä jääfisuuki, mä sain vaa tosi snadin biitin. En mä kyll uskaltanu just pyytääkkää. Oli se sen verta vihane. Sano tekeväsä must karvahatun sen ovarahäntä-avainperän kaveriks. Jäks! Alko pelottaa melkee. Ja sitt hävettää, ku se kerto tiätty Kummisedälki kaike. Uhh. Mä osaa olla sitä tekemättä, sillo ku mua harmittaa, mä merkkaa, en paljo, mutt vähä. Sitt se levii. Ja mami suuttuu. En mä saanu mennä ees sen tyynyll goisii =( Mutt pääsin kuiteski siihe polvitaipeesee nukkuu. Ja nyt aamust mä oikee uskaltanu sanoo sitt yhtää mitää. Mä kuulin, ett ne on menoss hallii. Mamiska, kilti, jos mä vaiks munuaisii tai maksaa ihan vähäse... tai jotai... et sä voi olla piänell paha, ethä? Mä en vaa aina muista ja mä lupaan taas yrittää olla oikee, oikee kilti, jookosta? Ett ilmasto ei oo nyt ihan paras mahdolline. Ku tuli sitä lisäpyykkiiki mamiskall taas. Mutt mä lupaan hirveesti taas yrittää >O<
Täss mä taas vahdin, ett mitä meill oikee mahtais olla safkana tänää! Mutt nyt mä meen ihan hiljaa goisii enkä sano yhtää ärtsyy sanaa mamiskall. Jos mä sitt saisin jotai kliffaa... Huamisee...
--------------------------------------
Päivän slogan: Sen, jolla on onnea ja menestystä, on täytynyt uneksia jostain!
Päivän biisi: Vaivaistalot
Luettua: Sean Stewart – Matkijalintu, syvän etelän magiikkaa, outo perhe, outo äiti ja outo perimä saavat aikaan myös outoja tapahtumia. Voodoota, lahjoja, joista ei voi kieltäytyä... myös perhepaljastuksia luvassa. Hyvää, taidokasta kerrontaa. Welhotar piti ja suosittaa muillekin. Sopivan outo sekoitus nautittavaksi! Libba Bray - Kauhun ja kauneuden valtakunta, viktoriaanishenkinen tarina sisäoppilaitoksesta, tyttöjen välisistä suhteista, taikuudesta, Valtakunnista ja suuresta salaisuudesta. Erinomaisen hyvin kirjoitettu, kielellisestikin ajankohtaan sopiva opus. Varsin viihdyttävää luettavaa kaikkinensa, sopisiko kategoriaan nuorten naisten kauhu, taikuus ja magiikka. Myös huvittavia yksityiskohtia. Welhotar suosittaa kaikenikäisille, nuorisopuolelle tämä jostain syystä oli luokiteltu, mutta sehän ei minua ainakaan estä mitään lukemasta *virn*.
TORPSOA TORJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti