eikä ketään muutakaan kaveria. Missä te olette - huhuu??? Olisi käyttöä, ainakin jonkun verran. Jos satutte näkemään, käskekää poiketa juttusilla, olisi tod. asiaa! Painavaa asiaa! Welhotar on nukkunut yönsä erittäin huonosti, kipu ja kissa herättivät klo 3 tienoilla. Tänään on soittoaika arvauskeskukseen, yritän saada sieltä lähetteen jonnekin. En vielä tiedä minne, mutta jonnekin järkevälle ihmiselle. Tuo fysiatri on... tuota .... oikea sana lienee välinpitämätön. Hän ei selvästikään kuule (tai halua kuulla), mitä minä sanon. Jos en saa lähetettä, on pakko turvautua yksityispuoleen. Perkele, kallista, sano! Mutta jotakin on pakko tehdä. Minä en jaksa. Vajaa viikko työtä takana ja olen aivan repopoikkiraihnas. Valmis sairaslomalle ja lepäämään. Eikä tämä ole kuvittelua, ei myöskään psyykkisperäistä oireilua.
Töitä on niin, että näköä haittaa. Taas on alimiehitys. Meillä on jatkuvasti osa porukasta sairaslomalla, lomalla, puolipäiväeläkkeellä tai muuten vaan kiire ja hommat jäljessä. Siitä huolimatta ei lisää väkeä palkata eikä vanhojakaan (krhmmm!) vakinaisteta. No, ehkä tässäkin vapautuu paikka vuoden vaihteessa. Minä taidan ulostautua tästä, jos mitään ei tapahdu. Minä en pysty kohta tähän helvetilliseen tahtiin. Lisäksi oma typerä työmoraali on sellainen, että teen hulluna töitä - jotkut sitä osaavat ottaa lungisti, vaikka olisi kiirekin. Vain yksi homma kerrallaan. Ja taukoja runsaasti, milloin mistäkin syystä. Olen suorastaan kade, ei meikäläinen osaa sellaista. Vaikka oikeasti yrittäisikin. Ei vaan osaa!
Tämä postaus on siis taas täynnä valittelua ja väninää. Ei mitään uutta, ei mitään kivaa. Läppärin ostokin taisi mennä pärsheelleen, koska sitä ei Malmin Rismasta löydy. Pitäisi jotenkin saada itsensä ensi vkolla vaikka sitten Jumbon Rismaan *huoh*. Miten hemmetissä sinnekin saisi taksin taas löytämään, kun en itsekään osaa neuvoa mihin viedä ja mistä hakea. Joku voisi kertoa, jos tietää! Ziitos!
--------------------------------------------
Huamenta, kaiffarit! Joo, mä herätin mamiskan aamulla, mä tarviin seuraa ja mun aamupalan ja kaikkee. Nii ett mä aloin pitää omaa kivaa, siihe orja herää. Kyll se heräs muutenki ja vikisi, kai sitä taas sattu. Mutt sai se ittesä pungettuu kuiteskii ylös ja antaa mulle kaiken. Muuten mitää välii. Mutt kunnon orjan pitää hoitaa kissi kans. Nih! Ett turha valittaa, ett on niinku kipee tai jotai. Kissi aina ensi - sitt voi niinku vänistä ja valittaa. Kyll seki siit hiljeni, söi taas kärtsättyi leipii, joi kaffetta ja söi niit omii nappei. Ja lukitti. Tiätty. Omituinen toi orja, sill on jatkuvast kirja kädess tai sitt se istuu nakuttamas. Ihan vähä ehtii nukkuu. Tiätteks, ku se duunaa safkaaki, ni se joko lukee tai sitt se nakuttelee koneell. Ja safkat kiahuu ihan itteksensä =O Ei oo viälä onnistunu pilaa mitää. Mutt vähäks mua naurattais, jos nii kävis. *virn* Ja sitt se osaa lukittaa ja rapsuu mua yhtäaikaa, seki on aika omituist. Se on aika monijakonen orja, se on vissii sitt yks hyvä puali. Ett tekee monta asiaa yhtä aikaa. Eilen mä muute nukuin taas ihan sen nassun viäress. Mutt jossai vaiheess se uikutti unissaa nii, ett mä pomppasin hereill ja vaihdon paikkaa. Pelästytti toise! Menin sitt Ansku viakkuu loppuyäks...
Tulee vähä noi mein vihreet miälee, ku noi lotkottaa tollee! Tulis nyt se Poika käymää taas, sais omii kuvei. Tai hakis orja toisen konee. No, mutt mä meen nyt lotkottaa, huamiseen... >O<
-------------------------------------------
Ette arvaakaan, jään jälleen odottamaan, josko Joku Muu tekisi kaffetta.
Päivän slogan: Koskaan ei mene niin hyvin, ettei kannattaisi valittaa edes vähän!
Päivän biisi: Piss Factory
Luettua: Danielle Steel - Mahdotonta, no on, kyllä ,> Hömppäkuningattaren viimoinen uutuus, dharmaatiikkaa, rhomantiikkaa ja kaikkea. Jäks. Antaa myös "luvan" vanhemman naisen ja nuoren miehen suhteelle. Jäks-Jäks. Sopii hömpän kavereille, ei Welhottarelle. Jukka Behm - Dr. Mumbai, tarina intialaissyntyisen lastenpsykiatrin olosta Suomessa. Kirjoitetusta kirjasta, joka aiheuttaa vihaa sekä yleisössä että kollegoissa. Opus ei sinänsä ole mitenkään ihmeellisen hyvä, mutta doktorin ideat ovat mainioita mm. lääkityksestä ja niiden sivuvaikutuksista sekä silittämisestä (siis kädellä!!!), vanhempien vaihtamisesta jne. Suosittelen, mutta en nyt niin ihmeellisen rajusti. Ihmettelen, miksi tämä kirja on palkittu - olisiko syynä nyt tämä monikulttuurisuuden raju nostatus? Ja sokerina pohjalla Tapio Liinoja - Raapaisuja. Aivan mahdotonta kutinaa on raavittava, atoopikon sielunelämää, runoja ja huvittavia sekä kaameita tarinoita. Welhotar suosittelee kaikille, joiden iho on kuiva ja kutisee *raapii itseään*. Raps-raps vaan sinnekin!
TOIVOTONTA TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti