vain tämä yksi pirullinen työpäivä. Olenko muuten maininnut, että sattuu, särkee ja vidhuttaa? No, näin on. Eli odotan edes hiukan lepoa. Tosin aikataulut ovat muuttuneet syksyisemmäksi eli roudauskeikka huomenna aamupäivällä, sen jälkeen olen taas kipeä. Saa kuitenkin nukkua uusiopäikkärit aamulla. Ja vetkutella omiaan, kunhan noudattaa taksojen aikatauluja (jos he noudattavat itse niitä). Minä odotan sitä, että saisi levätä välillä, ei tarvitsisi koko ajan suorittaa niin perkeleesti!
Taksoista - juuh, ovat kulkeneet ja suurinpiirtein löytäneetkin. Eilen taas meinasi tulla itku silmään. Viesti tuli ja säntäsin ulos odottamaan, oletusarvona se, että takso jo on siellä tai ainakin näköetäisyydellä tulossa. Ja ketut, vartin päästä soitin keskukseen. Juu, kaveri on myöhässä, on tulossa, on. Mutta kun minä en pysty seisomaan pitkään, sattui niin kirotusti, että itkua alkoi vääntää. Kun takso tuli, 25 min. myöhässä, hän tietysti syytti edellisiä asiakkaita, jotka eivät tienneet oikeaa osoitetta. No, en minä ketään haukkunut - tällä kertaa. Olin vain tyytyväinen, että pääsin lämpöiseen taksiin ja kotiin äkkiä.
Ilta menikin särkiessä. Kävin lämpimässä suihkussa hellien koipia kaikin tavoin, mutta ei se tässä vaiheessa viikkoa enää mitään auta. Pitäisi vain levätä. Mutta kun piti tehdä kotihommia, ruokaa ja evästä. Saada pari juttua postitettua ja muuta puuhastelua. Ei päässyt pitkällensä kuin vasta uutisten aikaan. Ja silloin särki jo ihan täpöllä. Nukkuminen oli taas tosi hankaavaa. Karvahattukin alkoi kurjertaa ennen klo 3. Oli pakko nousta.
Eilen sain sitten puhelinajan arvauskeskukseen. Kivakandi oli vielä töissä ja lupasi hoitaa taas asiaani eteenpäin. Aikoo ottaa yhteyttä fysiatriin, että jotakin tapahtuisi. Epäilin, josko saa kunnon vastausta, mutta Kivakandi sanoi, että varmasti saa - on ennenkin saanut. Toivottavasti. Minen jaksa enää, tämä on ihan faktaa! Työkyvyttömyyden lisäksi alan kohta olla myös työhaluton, kun ei jaksa niin ei kertakaikkiaan jaksa.
Päivää piristi yksi ainoa juttu, se haastattelu meitin liiton lehdessä. Ei se nyt ihan sellainen ollut, kuin olisin toivonut. Parempi kuin ei mitään. Taidan ympätä sen näyttöihini mukaan, ainakin se on mainosta kouluttajayritykselle *virn*. Jutun perusteella työsopimuksen jatkamista on turha toivoa, ihan vahingossa littaan siinä sivussa vähän omaa työpaikkaani, henkilöstöpolitiikkaa ja koulutusmyönteisyyttä. Hups, miten siinä nyt niin kävikään ,D
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kattiskat! Taas piti aamull jolista omiaa ja narskuttaa, ett mamiska heräs. Oli se taas hereill kyll muuteski, mä kuulin ku se yritti pyärii, mutt ei sitt vissii pystyny. Ähräs ja punki jotai omituista. Nousi ylös kummiski, ku mä tarviin mun kalkonin ja napikat. Nii ja päiväruuan. Taas oli jotai uutta puukkiruakaa, muute. Hyvää seki, en vaa tiijä mitä. Hei, nii ja eile, lopultaki mami ymmärs, ett välill ois tarvis fisuu. Se duunas nimittäi sitä jääfisusafkaa. Ja tiätty mulle kuuluu sillo sitä fisuu naturellina. Ett mä sain ihan kunnon biitin, kun pidin hirveetä mölinää ensin. Mä myännän, ett mä olin vähä kovaääninen ja vahdin sitä jääfisuu sillä aikaa, ett se sulas. Mutt sitt mä sainki ison biitin. Mami valitti, ett sille ei jää ku vähä. Mutt se sotki omaasa taas siänikastiketta, sipuloit ja purveleit. Nii ett kyll se sille riittää. Ja riisii viälä. Iso ihmine, vois syädä vähemmänki. Ett jäis kissille enemmän, ainaski fisuu. Se vois syädä jotai riisii tai vaiks kaurapuuroo jatkuvasti nii ni mulle jäis enempi kunno ruakaa. Oiski kyll hianoo, jos se laittais safkaa vaan mulle-mulle-mulle! Se onki kunnollise orjan tyätä, niinku hualenpito kissist kissin parhaaks... hoito ja hellintä, rapsutus ja semmone kaikki. No juu, kyll se eilenki leikki mun kaa sitä pään pökkäyst - niinku ett tökitää päälä toisen päätä. Se on kivaa, vaiks mami taas väitti, ett mull on liika kova pää ku mä osuin sitä joteski POKS *virn*
Kunnon hiirigrillibileet, hei kavrut, tollaset meinki pitäis järkkää! Nyt mä järkkään itteni vaiks tonne sänkyy Ansku viakkuu... huamisee.
--------------------------------------------
Minä taidan alkaa lukea sähköposteja ja lokeja.
Päivän slogan: Myös tulevaisuus pelkää sinua!
Päivän biisi: Katujen kuningatar
Lekurin moka: "29-vuotias nainen, synnyttänyt 2 viikkoa, ei imetä." (Kylläpä kesti tuo synnytys, jäiköhän tekstistä pois jotakin tärkeää?)
Luettua: Nick Johnstone - Patti Smith; rock'n roll nigger, perusteellinen elämänkerta, paljon viitteitä ja taustaa, erityisesti runo- ja kirjallisuuspuolelta, erilaista ja ennen esittämätöntä. Welhotar suosittaa kaikille asiasta kiinnostuneille! Pirjo Tuominen - Maan nälkä, kuvausta sodan jälkeisestä Suomesta. Ei paha, muttei nyt hirveän innostavakaan. Käsittääkseni melko todenmukaista kerrontaa, sopivasti hömppää ja asiaakin; romantiikkaa, maataloutta, opiskelua ja näin. Welhotar luki muun puutteessa... joku voi pitääkin tästä. Haa - huomenna kirjastoon, Helmet on hellimässä minua, 11 kirjaa noudettavissa *taputtaa pieniä karvaisia kämmeniään ja huokailee*!
PEHMOISTA PERSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti