Nyt Welhotar on ollut viikon sairaslomalla. Tulos? Ei yhtään mitään, koipia särkee vähän vähemmän (koska ei joudu olemaan töissä), samoin handuja. Siis vähän. Tänä aamuna taas yllätti kiva käpäläjomotus, joka tekee kirjoittamisesta hiukka työlästä. Olen jäykkis, aamujäykkyys kestää sairaslomallakin vähintään tunnin, työssäolopäivinä parikin tuntia. Tiedän, tämä käsisärky menee yleensä päivässä ohitse. Mutta terveeksi 1.5 vkon sairaslomalla, nou vei, ei onnistu. Kunhan jaksaisi seuraavat 1.5 vkoa töissä. Sitten on aika neurolle, josta voisi mahdollisesti ehkä tarvittaessa vingahtaa lisää sairaslomaa. Ehkä. Jääköön katsottavaksi.
Viikon aikana en ole saanut aikaiseksi mitään, en yhtään mitään. En ainakaan mitään järkevää. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei huvita! Nyt on pakko ryhdistäytyä. Opiskelu vaatii huomiota ihan oikeasti. Lisäksi pitäisi käydä roudausretkellä. Pitäisi käydä jättipyykillä eli vaatii pesutupakeikkaa. Tähän kaikkeen saakin kulumaan nämä loppupäivät. Mikään näistä ei ole kovin kiehtovaa, ei huvittaisi, mutta on pakko. Olen sentään nukkunut; eilenkin kahdet päikkärit ja 5 h yöunet. Prhana, en pääse syyttämään väsymystäkään! Luen, nukun, mupellan... nukun, luen ja mupellan vähän lisää. Aika yksitoikkoista, mutta toisaalta melkoisen viihdyttävää, tavallaan. Mupeltaminen sentään pysyy linjalla paahdettua roskaleipää (siis kokojyväleipää, jossa on siemeniä..) ja päärynöitä. Jesh, päärynöitä! Niitä voisikin hakea lisää. Se voisi olla tämän päivän rojekti, mieluummin kuin mikään ... krh ... esim. nuo ohjelmat. Juu, keskitytään olennaiseen eli päärynöihin!
Kummisetä sentään käväisee joka päivä. Muuten en ole ihmisiä nähnyt, ainakaan livenä. Työkaveri soitteli ja kertoi, että joku on sijaisenani. Outo nimi, joku harjoittelija. Kuulosti pahalta eli siellä on melkoinen kaaos, kun palaan. Ja sitten pitää kursia kokoon jälkeenjääneet hommat äkkiänopeasti eli pitämättä taukoja jne. Josta seuraa taas kipuja ja särkyä, josta seuraa seuraavan sairasloman aihe. Näin se siis menee. Ylisuorittaja, prle! Neitsytluonne, stna! En minä täydellisyyttä tavoittele, minä vain nyt olen hyvä tuossa hommassa *nostaa pottunokkaansa* - ja lisäksi nopea! Muutenkin lähes täydellinen ,D (Älkää uskoko, tämä on sellaista itsesuggestiota, että saisi itsestään edes jotain pientä järkevää tänään irti!)
Tänään siis on keskityttävä joko roudausretkeen, etelänmatkaan (Hakis) tai opiskeluun. Pakkorako valita joku näistä ja jättää tämä haahuilu. Kotityötkin ovat hiukka riipin-raapin. Siivouspäivähän on perinteisesti sunnuntai, joten se jätetään suosiolla sinne. Lauantai-aamuna klo 7 voisi rynnätä (!) pyykkitupaan ja varata isot koneet lakana- yms. pyykkiä varten. Eli, siis, auts – kyllä tänään on pakko ihan tehdä jotakin. Miten minä oikein motivoisin itseäni? Lupaamalla lisää päärynöitä, kuin apinalle banaaneja? Tai pyytää Kummisetä koulutusavuksi ja tehdä jotain hyvää ruokaa sen jälkeen. Tämä kuulostaa jo melkein hyvältä suunnitelmalta. Taidan pysyttäytyä siinä... ainakin postin tuloon asti *virn*.
Tämä päivitys ei taaskaan tunnusta kansalaistsuurnalimistin tunnusmerkkejä. Eli antakaa minun olla, ei täällä edelleenkään ole mitään järkevää luettavaa. Vain erilaista väninää typeristä arkipäiväisistä pikkuasioista. BTW, suoli sentään toimii, muistakaa ostaa päärynöitä! Päivän sana on PÄÄRYNÄ!
--------------------------------------
No purrrrrrrrmenta taas kaikki kaiffat Lokistaniassa! Orja alkaa olla melkee entisellää, tai siis ett se nukku yällä ihan melkee kunnolla. Mä kyll herätin sen kun mä vedin jolinoita tsögessä toss joskus ennen kolmee. Oli pakko, ku teki miäli heekkuu ja orja vaa goisi. Se nimittäi goisi eilen päivälki, kyll mä hiffasin. Siis mäki goisin siälä peiton alla, nimittäi. Nii orja otti peiton ja tuli viakkuu, mutt toisell pualell sänkyy ja ihan vinottai. Ja sitt me goisittii! Orjaki ainaski kaks kertaa, tais se välill käydä lukeeski. Epistä kyll taas se, ett meni safka-aika välistä! Mä en taaskaa heränny safkaan, vaiks ei toi kai syäny ku jotai vanhoi jämii. Ja sitä kärsättyy leipää ja niit vihreit hetelmii. Niit se nyt rouskuttaa, mehu valuu, hirvee rousk-rousk-rousk... omituist. En mä ainaskaa. Mull kelpais tänää vaiks jääfisu. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiih – voitaisko me tänää syädä jääfisuu? Mä luulen, ett se vois tekee siit sitä sössöö, mitä se itte aina syä jotai siänii ja vihannest ja semmost. Mutt mä saan aina sitä fisuu naturell, njammmmmmmmmmmm! Ett mami, hei, mä voisinki olla sillee yli-kilti tänää, jos kerranki tehtäis mun miälest safkaa (toim. huom. miten niin kerrankin, täällähän eletään kissan ehdoilla!). Ja sitt nukuttais taas kimpass? Joo, nii me tehdää, mami näyttää melkee hyväntuuliselt. Se on silt aika hyvin näin niinku aamust. Mä alan kohta goisii, mun aamupalvelu on taas pelannu. Hiekkiski tyhjätty ja kaikki! Ja sitt mä sainki vaihteeks ylimääräsen napikan. Orja ei vissii usko, ett mä osaan laskee. Kyll mä osaan, mä hiffaan heti, montaks napikkaa mä saan. Yleensä mä saan aamull kolme ja illall kolme, mutt välill mä saanki neljä! Siin ei kyll oo mitään lokiikkaa, mutt hyvä, ett saan. Riippuu mamist ihan.
Täss mä oon tulos partsill tsiigaa, ett mitä mami voi duunaa partsill ilman MUA? Ei käy, ei käy olleskaa... No, mä melkee goisin jo, nii ett huamisee!
-----------------------------------------
Päivän slogan: Ihmisille ei enää pidä tarjota unelmia. Niitä on jo liikaa!
Päivän biisejä: Kuunnellaan vähän Taijaa välillä ;D
Luettua: Marko Nenonen – Noitavainot Euroopassa, ihmisen pahuus. Kerrankin hyvää ja selkeää suomalaista tutkimusta aiheesta ja hiukka eri näkökulmasta kuin yleensä. Suosittelen ehdottomasti kaikille aiheesta kiinnostuneille! Welhotartahan tämä tietysti innostaa *käkätystä*. Ursula Auer – Murhia Mankalassa, heehh, oikea vanhanaikainen dekkari Auerin tapaan. Kaikki on kohdallaan; miljöö, tapahtumat jne. Nautinnollista hihitystä kunnollisille kliseille ja lievälle virnuilulle ;D Suositan, mutta en vakavasti dekkareihin suhtautuville .... Ja mikäli uteilaisuus vaivaa, tarkista nimilinkki! Dean Koontz – Odd Thomas, kuolleiden kasino, tämä on nyt varsin erilaista Koontzia, kuten aikaisempikin Odd Thomas. Paljon lämpöisempi, tunteellisempi, silti erinomaisen hyvin tehty, karmivakin. Koontz on näissä kirjoissa minusta parhaimmillaan eli ehdottomasti suositan kauhukirjallisuuden kavereille! Eli muistakaa, tämä ei ole niitä aikaisempien kioskikirjojen tasoa – tämä on paljon parempaa. Welhotar pitää. Eeva Litmanen – Saa siinä monena olla, näyttelijän elämänkerta osittain lomittain viimeisimmän suurprojektin kanssa. No, tuota, tavallinen elämänkerta, en osaa ihmeemmin tätä arvostaa. Melko lyhyesti käsiteltynä kaikki tarpeellinen. Tarkoitus oli ehkä vain tilittää itselleen joitakin asioita ja sitten julkaista koko tarina. Ei olisi välttämättä ollut tarpeen. Eli kyllä tämän elämänkertojen ystävä aina lukee, mutta ei tästä oikein muuta irti saa. Arvostelen, jos tarpeen, muuten en. Eli melko yhdentekevä kirja, anteeksi vaan.
KETTUMAISTA KEKSIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti