On tämän nukkumisen kanssa nyt taas äärimmäisen hankaavaa, hitsi. Tuo oranssinen karvahattu kujersi minut hereille ensimmäisen kerran jo ennen klo 1, klo 2.30 oli pakko nousta. No niin, nyt sitten ollaan hiljaa ja tyytyväisiä kun olen täysin hereillä, juonut saavillisen kaffetta ja riiponut mömelöt. No juu, kyllä särkykin piti hereillä. Otin vain yhden särkynapin eilen, ei se riitä illalla. Ja pari ahinappia, jotka eivät auttaneet senkään vertaa. Kirottua, ei tällaisella unella jaksa!
Tänään on syytä harjoitella normisunnuntaita eli painua viemään roskat, käydä Kummisedällä pyykillä, imuroida sekä tehdä ruokaa ja huomiset eväkset. Ja tarkistaa, että kaikki tarpeellinen on mukana. Juu, ja pitää jotain tarjota kun palaa lomilta. Minä olen epämukava ihminen, ostin hapankorppuja sekä chili- ja tilli-kurkku -levitettä. Minä en leivo enkä osta sinne mitään makeaa. Tyyli pitää säilyttää, vaikka vähän huonompikin! Yksi kirja pitää palauttaa työkaverille, pari kuvaa pitää ottaa mukaan jne. Argh ja pitäisikö kaivaa jo leggingsit esiin vai sinnittelisikö vähän paksumman hameen kanssa. Muutamana aamuna on ollut ihan sikakylmää... ei kiva odotella taksoja!
Belgarion sitten kävi! Nautti suuresti pizzasta, sitä olisi varmaan mennyt enemmänkin. Sekä Sosa-Solasta ja lime-kakusta. Rautaisannoskin meni heti jömmareppuun. Muuten mies vaikutti hiukan muuttuneen, vähän aikuisempi ote, vähän erilainen käytös, hiukan vakava ja väsynyt kaveri. Kyllä äitee huomaa. Sain suosituksen läppärin ostamisesta ja tiedustankin asiaa heti huomenna ao. liikkeestä. Ei paha, Belgarion sanoi, että kone riittäisi minulle loppuelämäni No juu, sehän ei tunnetusti kovin pitkä liene eli hän on varmaan oikeassa. Muuten ei mitään ihmeellistä; hän tiesi jo kertoa, että tod.näk. lomien alkuun menee pari vkoa. Eli kotiutuu ensin sinne Riihimäelle, jossa viipyy vuoden vaihteen tienoille ja palaa sitten jälleen Merivoimiin, luultavasti takaisin Upinniemeen eri tehtäviin. Khih - ja exä epäili Belgarionin pärjäämistä yhtään missään. No joo, minä olen aina epäillyt sekä exän pärjäämistä että hänen kykyään ymmärtää ihmisluontoa!
Ei voi mitään - kyllä sitä poikaa jää vähän ikävä. Ja olisi voinut viipyä kauemmin tai tulla vielä tänään. Toisaalta, aikaa on vähän ja hän haluaa myös löhötä ja lukea, tavata nettituttuja ja pelatakin vähän... niin että en ahdistellut sen kummemmin. Pyysin vain ilmoittelemaan sitten Riksusta, kun pääsee koneen ääreen, mitä siellä alkaa tapahtua ja kertoilemaan asioista.
Kummisetä oli jaksanut eilen parturiin ja pää oli aivan uuden näköinen, etteikö melkein tyylikkäästi saksittu. Tyrkkäsin ahilääkettä sen verran, että pärjää yön yli. Lisäksi lupasin nukkunapin, jos tarpeen. Täytyy tosiaan saada mies kuntoon huomisaamuksi. Ja onnistuuhan se. Hörhö ei ole ilmoitellut sen kummempaa, eli jos doping on negaa huomenna, tullee asiointivapaalle tiistaina eli hakemaan rahansa pois. Se on hiukka vaarallinen paikka eli olisi parempi, jos menisi suoraan Tervikselle ja lähettäisin rahat sinne. Täytyy neuvotella asiasta, kun hän soittaa. Yhteenvetona - kaikilla (muilla) tuntuu taas menevän hyvin = I
------------------------------------------------
Purrrrve, kaiffat! Mitä toi orja murjottaa, höh. Mä goisin eilen nimittäi päiväll tosi sikeest. Ni kai se sitt on niinku ihan selvää, ettei jaksa enää goisita koko yötä. Nii mä päätin ekaks vähä riahuu itekseni ja sitt herättää mamin, ku se pyäri jo valmiiks kuiteski sänkyss. Ja sitt se oli vähä mörkin näköne. Mutt sain mä aamukalkonii ja sitt maitonapikoita, niilläki se jakso leikkii just oikee. Ku must on tosi kliffaa, ett ne sillee viskotaa pomppii pitkin lattiaa, ett mä saan metsästää ne kiinni. Ja sitt se laitto kissinmuanaa ison biitin puhtaall lautasell viälä tonne. Eilen muute Poika kävi. Ja jee, sill oli Reppu mukana, mä melkee kiipesin sinne ku se oli niin kivaa... mmmmmmm... ihana Reppu... ja mä nuuskutin sitä ja sillee. Ja sitt mä jäin toho vahtii Poikaa ja Reppuu, ettei ne heti karkaa. Ja mä sain taas sitä heekkupussiruakaa. Ja noi söi haisulipizzaa, siin oli kaikkii purveleit ja semmost... ei sovi kissille, ei! Oli se kiva, ett se kummiski kävi - ois ollu pitempää tai ainaski lainannu mulle sen Reppuu. Mutt ei sitte *huoh*. Mamiska sano, ett kyll se taas tulee ku se ehtii siält tappeluksest, vaiks se nyt vaa vaihtaa tappelusmestaa. Ihan outoo. Tosi pitkää ne tappelee, mä en tajuu. Muute mä goisin koko illa eikä mami nukkunu, se vaa luki. Outo seki taas. Nii ja sitt hei se sano, ett mä joudun taas olee yksin viikot. Epistä *möks*, mä haluun ett se on mun kaa himass, nih! Jos mä kävisin sanoo se duuniss, ett mä tartten sitä! Vaiks en oikeestaa, mutt siis niinku päikkärit ja safkat ja kaikki on paljo kliffempaa, ku mamiskaki on himass ja mun kaa koko päivän. Mitäkähä ne sanos, jos mä tulisin kaa sinne, siis ett mä pääsisin se mukaa duunii *miettii*?
Öhh, tota, Poika sano, ett se ei ehdi purkaa kuvei nyt. Mun kuvei siis. Tarttee vaan tyytyy näihi. Ett niinku jos musta sanotaa, ett mä muka oon pitkä kissa, nii hei tsiigatkaa vähä tätä! Huamisee...
-------------------------------------------------------
Todella... en mene nukkumaan, jatkan lukemista, ple.
Päivän slogan: Ei levottomuus tuo unettomuutta vaan levottomuuden miettiminen.
Päivän biisi: Kaikki näytti hyvältä
Luettua: Outi Alanne - Giljotiini, tasokas lutka ja hyvisleidi, jotka kuitenkin kilpailevat älykkään raastavasti urasta TV:ssä. Pikkuisen maustettu seksillä ja SM:llä, teksti kulkee mukavasti, eli ei paha ollenkanas. Hiukka liikaa osoitteleva minun makuuni, muuten Alanteelta oikein suositeltavaa tekstiä. Outi Pakkanen - Ruohonleikkaaja, Pakkaselta jälleen vähän erilainen, oikein fiksusti kehitelty dekkari, jossa sivutaan tärkeitä aiheita mm. perhesuhteita, naisten harjoittamaa väkivaltaa jne. Toisaalta, ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta hyvää käyttödekkaria kaikille. Mende Nazer - Damien Lewis - Orja, kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen, elämäntarina Sudanin maaseudulta orjaksi siepatun tytön tiestä lopulta Lontooseen. Melkoisen musertava tarina kaikkinensa. Ja mikäli loppukirjoitukseen on uskomista, tällaisia tarinoita on tuhansia. Suosittelen, mikäli maahamuuttajien asema ja eri kulttuurit kiinnostavat. Welhotar itse luki mielenkiinnolla, tosin välillä itsekseen raivoten.....Marsha Mehran - Lumoavien mausteiden kahvila, kolmen iranilaissisaruksen perustama kahvila irlantilaisessa pikkukylässä saa aikaan monenlaisia reaktioita. Leppoisaa kerrontaa, ihan luettavaa tarinointia. Bonuksena mukana muutamia erinomaisen hyviä reseptejä! Welhotar suosittaa, sekä reseptien että tarinan vuoksi. Ei mitään suurta kirjallisuutta tämäkään, sellaista sopivan kepoisaa välipalaa ja pikkuisen romantiikkaakin ;D
SUMUISTA SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti