Mitä minä sanoin? Päivä töissä ja hyvä, että pääsin ylös sängystä. Jo illalla kävelin kirjaimellisesti pitkin seiniä ja huonekaluja. Särkyä ja kipua, vidhutusta. Aamulla ylösnousu oli sitäkin karmaisevampi. Itketti suorastaan. Ja täällä minä taas olen, Herjaamolla. Valmiina toiseen työpäivään loman jälkeen.
Ja mistä tämä johtuu? No, arvatkaas oliko 2 vkon lomani aikana sijaistettu, kuten olisi pitänyt? Tavallaan, kyllä. Hitaahko harjoittelija, joka vielä oli sairastellut välillä. Sillehän ei toki mitään voi. Mutta eräät tärkeimmät tekstit olivat mm. koko viime viikon ajalta tekemättä - kumma, ettei jo ollut perään huudeltu. Siinä sitten, piru vieköön, puuhastelin (!) eilen lähes vailla taukoja. Hätinään 20 min. ruokatauko, että hotkaisin eväkset ja luin Höskän otsikot. Aamukaffet sentään join. Ja kävin pari kertaa WC:ssä, ystävät hyvät, suoli sentään toimii *virn*. Kuten huomaatte, tämäkään EI ole kansalaisjournalismia vaan pelkkää roskaa! Menkää pois täältä, älkääkä tuijottako koipeani. Eilen aamulla vielä niin kaunis vasen jalkani on jo kohoamassa, nyt se näyttää jo epämuodostuneelta sämpylältä.
Illan käytin lukemiseen ja taas sen jutun taustojen setvimiseen, argh. Hankalampaa kuin luulinkaan. Asia on niin pinnalla, että pitää olla tarkkana. Lisäksi luin vähän lisää. Ja söin. Söin vähän lisää. Kummisetä kävi rapoamassa työhaastattelusta; muuten oli mennyt tod. hyvin, mutta oli annettu suoraan ymmärtää, että hän on liian vanha. Eli saisi kaikki ikälisät (kuten minäkin).... meillä ei siis ole juurikaan toivoa! Olemme liian vanhoja (-> kalliita) palkattavia. Parempi palkata nuori kouluttamaton ja kokematon henkilö, kuin maksaa suoraan samaan työn pystyvälle 15 % ikälisiä palkan lisäksi. Yhtälö on omituinen. Lisäksi Hörhö ei päässyt Tervikselle, douppari näytti plusmiinusta, joka ei ole hyväksyttävää - olisi pitänyt olla miinusmiinus. Asuntolapaikkoja on muutama, mutta niistä pitäisi maksaa itse. Kaupungin sosiaalitoimella ei kuulema ole varaa maksaa VVA:lle mitään asumisia (VVA=Vailla vakinaista asuntoa). Missä VVA sitten asuu, jos pieni eläke ei riitä edes näihin maksuihin. Ei missään vaan jatkaa VVA:na ja ostaa viinaa lämmikkeeksi, että jaksaisi kävellä öisin tai nukkua rappukäytävässä. Jossakin on jotain mätää... ja paljon.
Welhotar lähtee tällä viikolla ostamaan läppäriä, vaikka Malmilta sitä ei sitten yllättäen löydykään. Pitäkää tunkkinne, minä haen sen sitten muualta. Olipa muuten Malmin Rismassa erinomaisen epäystävällinen, asiaatuntematon ja järjeltään rajoittunut kodintekniikkaosaston nuori miesmyyjä! Hyh! En taida asioida siellä enää kuin ruokapuolella. Pitäkää, oi lukijat, taas peukkuja tämänkin asian järjestymiseksi minun onnekseni!
--------------------------------------
Tervvvvvvvvve, kaiffat! Orja on taas omituine, ku se alko duunit. Eile ku se tuli himaa, se vaa vinku ja melkee heittäyty soffalle ja vinku lisää. Sitä vissii sattu. Mutt sitt se otti broiskuu pakkasest ja alko duunaa safkaa. Mä jolisin viäress. No, enhän mä saanu mitää. Se yritti selittää, ett mä en voi syädä umpijäistä fogelii. No, ois lämmittäny sen. Sitt se vähä kypsytteli sitä ja otti mulle siitä biittejä. No, ne oli taas liika kuumeja. Niit piti sitte jäähdytellä. Ja kun se oli sitt muka jäähdyttäny ne, se anto ne mulle. Mutt hei, ne oliki ihan hirveen kuumeja sisältä, nii ett melkee mun nenä palo! Aateltaa, kuin julmaa tollane. Polttaa nyt kisulin nenä tahaltee. Vaiks kyll mä vähä huusin niitte ruakien perää. Mutt siis kuiteski. Mä menin sitt möksöttää yksin partsill, mutt siält piti tulla takasi ku oli vähä galsa. Sitt mä menin möksöttää sänkyll. Mutt ku se tuaksu vaa tuli, niin kävihän mä sitt hotkasee ne pois. Ja orja mätti riisii ja sitä broiskuu ja jotain vihanneksei. Ja mätti viälä. Vaiks se syä kyll kissinkupist, semmosest piänest. Mutt hirvee mättö, joo. Ja sitt ku mä sain iltanapikat, se alko taas mättää. Juma, se mätti semmose juhgurtin viälä illalla. En tajuu, tai siis tajuun. Nyt mä tod. tajuun, miks se on niin iso. Mättää kaiket illa broiskuu, vihanneksii ja juhgurttia. Ja vänisee. Iso orja, höh! Mutt sitt me mentii aikastas sovuss kuiteski nukkuu, tai mitää nukkuu. Taas se luki tiäs mihi asti, mä goisin jo tooooosi aikasin. Pitihän mun herättää se neljält! Mull on kattokaas velvollisuuksii - ja oli mull kyll kalkonin tarviskin *virn*. Ett nousi se, mutt käveli tosi omituisest =O
Aikastas rela foto, eiks? Mutt mä lähen kans ottaa nyt relaa ja miättii mitä mä keksin iltapäiväks, ku mamiska tulee... huamiseen...
-------------------------------------------
Minä, vaihteeksi, odotan kaffettimen laittajaa. Eilen kyllä jouduin lopulta keittämään kaffet itse.
Päivän slogan: Tärkeintä ei ole voitto vaan se, että muut häviävät!
Päivän biisi: Ruby Tuesday
Luettua: Sophie Kinsella - Varsinainen talousihme, oikeaa ehtaa hömpää viimeisen päälle ,D Tämän kun lukaisee, ei taas tarvitse mitään makeaa vähään aikaan. Tarina kulkee, kyllä, ei siinä mitään. Ja jaksaa tämän lukea, siinä kokkaamisen välissä, puheluja odotellessa. Ei tod. mitään suurta kirjallisuutta, silkkaa sitä-niin, mutta ei vielä ihan pahimmasta päästä. Tami Hoag - Minkä taakseen jättää, kunnon psykopaattidekkari, pahimmasta päästä vieläpä. Kieroa ja kavalaa, mikään ei voita pahuutta ja se vaanii mitä odottamattomammassa muodossa. Erinomaisen luettava dekkari (tai no, dekkari, poliisiromaani ennemminkin!), Welhotar piti ja suosittaa kaikille alan ystäville. Ei kuitenkaan niille, joilla on taipumusta pahoinvointiin tai painijaisiin. Minulla tämä oli iltalukemisena ;D
TIIVISTÄ TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti