Söndaagia vaan. Ahdistus ja angsti nostavat jälleen rumaa päätään. Ei nukuta. Heräilin tuossa puolilta öin, yritin maata väkisin. Ei onnistu, ei millään. Keittelin taas kaffet, heitin pari mömelöä ja siirryin tänne päivityksen puolelle.
Hrhrhhh – huomenna pitää taas orientoitua Herjaamon menoon ja raisun hauskaan meininkiin. Kiitos kysymästä, en ole terve. En hae heti kyllä uutta sairaslomaakaan. Joku tolkku siinäkin. Aion utsia lisätietoja sitten seuraavalla viikolla Huussissa, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Älkää unohtako, että olen määräaikainen duunari edelleen. Minulla ei siis ole mitään oikeuksia, mutta lupa tehdä prkleesti töitä ja saada vähän liksaa. Hyvin menee, mutta menköön!
Belgarion viihtyi eilen melkein koko päivän täällä residenssissä. Metsäretkellä oli ollut, hmmmm... hauskaa ja reipasta ulkoilmaelämää – tosin nukkumatta. Ei ole poika tullut äitiinsä, koska oli pari kertaa sammahtanut taukojen aikana. Toisella kerralla niin hyvään jömmaan, että oli jouduttu etsimään keskellä yötä pitkin pöpelikköjä ,D Belgarion ei tunnu panevan pahakseen Riksun inttielämää, osa teoriasta ja käytännöstä on ilmeisesti ihan mielenkiintoistakin. Teoriapäivät ovat muutenkin kai hiukka löysempiä. Tenttejä pidetään ja niistä on ilmeisesti selvinnyt, koska ei valitellut. Eli ei paha, tammikuussa sitten paluu Upinniemeen, jossa ilmeisesti jatko onkin huomattavasti helpompaa tai ainakin sisältää vähemmän höykytystä.
Tässä - ja toivottavasti saan tämän näkyviin, entisten Riksulaisten animaation siitä, Mitä Todella Tapahtuu. Nauroin sikana, no juu, Welhottarella on kipeä, suorastaan sairas huumorintaju.
Sen sijaan Kummisetä teki flopit ja veti oharit! Kele! Lainasin hänelle nyt rahaa matkalipun ja eväksen ostoon. Olisi se pitänyt arvata. Miehen piti palata tuotapikaa takaisin kaupoilta lounastamaan kanssamme, mutta eipähän näkynyt. Laskeskelin, että lienee jäänyt taas "yli" juuri sen verran rahaa, että Oklassa on ollut mukava asioida. Ei kehdannut ilmestyä meille, kun tietää, että olisin hermostunut. Mies on ollut nyt reippaassa kunnossa jo pitkään, prle, pitääkö sitä sitten juuri ennen työn aloittamista alkaa lotrata?! Argh!
Pesimme Belgarion avituksella suurpyykin, ihan varmuuden vuoksi. Tänään on vuorossa residenssin kosmeettinen siivous – aloitan heti kirkonmeininkien alkaessa. Lisäksi pitäisi laatia lounasta ja evästä taas huomistakin ajatellen *katselee ympärilleen, vieläkö on PÄÄRYNÖITÄ*. Muuten aion lueskella ja angstata tämän päivän!
---------------------------------
Purrrrrrrrrve, kattiskat! Nonnih, nyt sitten Poika tuli taas. Ja sill oli sen Reppu ja sitt sill oli semmone Takki, molemmat haisu hurrrrrrrrjan hyvälle. Mä nuuskutin ja jäin sitt varpiks vahtii niit, ett kukaa ei viä. Mä ymmärrä, miks mulle taas naurettii? Mähä oon hirveen hyvä vahtikissi. Ja sitt mamiska teki jotai kilikonkarmeeta. En tiijä, jotai hirveen hajusii purveleit ja semmost meni taas pilaan hyvää ruakaa. Mutt se laitto sinne jauhista ja mä sain kans ison biitin siit lihast ennenku se mentiin pilaa! Njammmmmmmmmmm. Oli heekkuu. Sitt mä jäin viälä kattelee, ku Poika söi. Juku, se söi enempi ku mein mami. Ja sitt viälä kaffetta ja kakkuu. Mä en niist piittaa, sillo mä menin goisiii tonne puhtaide lakanoitte välii. Ehh, nii puhtaat lakanat, ett ei haissu ees mamill ;D Mä ehdin ekana! Mutt sitt mä taas goisin siälä vähä liian pitkää, mä en muute tajuu, miks siälä on nii hirmu hyvä aina goisii. Nii niinku mä siis heräsi, Poika oli taas lähteny! Jäks! Mutt se lupas, ett se tulee kohta taas takasi. Ett ei se enää oo niin hirveen kauheen pitkää veks. Hyvä, mä tartteen senki seuraa ja ainaski nuuskuteltavaa. Ja niit mamiskan heekkui, mitä se aina tekee Pojalle >o<
Päivän slogan: Kuka on dorkanisoinut tämän yhteiskunnan?
Päivän biisi: Joutsenlaulu
Luettua: Matti Kassila - Kun Pappa nauruun kuoli, eroottisia tarinoita, no, eivät ne tarinat nyt mitenkään hirveän eroottisia ole. Mutta muuten koskettavia ja erinomaisen hyviä. Welhotar suosittelee - tarina johtaa toiseen mielekkäästi ja osa on hyvinkin karua kertomaa! Linkissä hyvä arvio kirjasta. Noah Levine - Dharma Punx, ja lukekaakin nimi oikein! Punkkari ja budhalainen voi olla vaikea yhdistelmä sekä ymmärtää että itse päätyä siihen. Tässä Levine kuitenkin kertoo, miten se voi tapahtua. Raadollista eloa huimeiden keskellä sekä yrittelyä toipumiseen, matkailua retriitistä toiseen sekä Idässä että Usassa jne. Asiasta kiinnostuneille suositeltavaa luettavaa! Welhotar piti, ei kuitenkaan tästä AA-puolesta, koska inhoan sitä yli kaiken, ei tunnu kyllä Levinekään arvostavan. Mutta, lukeaa kuitenkin, omat ideansa tästäkin kirjasta löytää!
SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti