No niin, Welhotar on nukkunut, nukkunut vielä vähän lisääkin. Ainakin 5 h, melkein 6 h – lähes lodovoitto. Olen ollutkin niin väsynyt ja kedhuuntunut ja vielä vaan väsynyt, että kai sen oli lopulta pakko iskeä. Kaivauduin vällyihin kirjan kanssa hyvin aikaisin. Vincent yritti vänistä jotain klo 1 tienoilla, kävin puoliunessa heittämässä viipaleen kalkonia ja sihisin ja uhkailin, mitä tapahtuu, jos minut vielä herätetään. Ei herätetty. Heräsin ihan itsekseni. Hyvä edes näin. Särkee edelleen, mutta heitin juuri aamumömelöt, joten ehkä se siitä taas.
Olen erittäin pahoilla mielin siitä, että en valitettavasti pystynyt eilen (enkä tänään ja huomennakaan) lähtemään Kirjamessuille, nyyyyyyyyh! Hirveästi teki mieli, mutta kun ajattelin sitä kävelyn ja seisoskelun määrää, oli pakko tukeutua realiteetteihin ja todeta, että en kertakaikkiaan pysty. En, vaikka miten haluttaisi. Lahjoitin lipun eräälle henkilölle Herjaamolla, jolla ei ollut mitään järjestettyä tekemistä vkonlopuksi ja joka ehdottoman varmasti lupasi myös käyttää lipun! Pari muutakin olisi ollut kärkyllä, mutta oli syntymäpäivää ja muuta tekemistä – eivät olleet täpövarmoja menemisestään. Siis ei! Halusin,että joku oikeasti todella käyttää tämän kunniakkaan lipun puolestani. Ylläri oli, että S., jolle lipun sitten annoin, sanoikin juuri miettineensä mistä lipun saisi. Sukulaisensa kun esiintyy siellä myös! *virn* Meni siis oikeaan osoitteeseen. En tietenkään ottanut juuron juuroa, ilmaisesta lipusta, mutta kehoitin raahaamaan mukanaan kaiken kivan ilmaisroinan mitä irtoaa! Minä sitten toisinaan rakastan roinaa (ja sen kyllä huomaa, jos vilkaisee Welhottaren laatikoita – niitä on PALJON!)... Lippu on siis hyvissä käsissä, tämä kaikille tiedoksi annettakoon! Ja vielä, tämä on varmasti vaikea ymmärtää, mutta kun saan koipeni kipeäksi jo roudausreissulta (kävelyä 100 – 200 m), kuvitelkaa, mikä olisi tilanne ollut messukävelyn jälkeen! Eli Welhotar niiaa ja kiittää lipusta, samoin ystävä, jolle se lopulta päätyi....
Normiasiaa sitten. Tänään on – vaihteeksi ja yllättäen – vuorossa roudausretki. Helmet näytti tuottaneen eiliseen mennessä 6 varausta. Pakko siis turvautua hyllyihin(kin). Onneksi sieltä löytyy välillä aika mielenkiintoista ei-kaunokirjallisuutta, josta innostun myös helposti. Ai niin, Kummisetä on tulossa apuamaan minua. Kyllä tuo mies näemmä minut tuntee *virn*. Viikon aikana lähetin vain pari tulikivenkatkuista meiliä. Hän ymmärsi pysyä sitten kotonaan. Eilen illalla soitti ja varovasti kyseli, onko jo rauha maassa tentin ja lääkärin osalta. Olin jo Herjaamolla purkanut pahimman, joten lätistiin siinä sitten puolisen tuntia hänen hommistaan ja minun hommistani ja sovittiin jo ihan asiallisesti tämänpäiväiset toimet. Kaupoissa on ehdottoman pakko käydä! Belgarion on taas lomalla, sain hänet kiinni eilen illalla koneen äärestä. Ruokavaihtoehtoina olisivat (ennen kaupparoudausta) purkki donaria tai 4 kalapuikkelia. Belgarion tosin ehdotti kalapuikkeleita donarikastikkeessa, fiksu poika. Pähkimme tuotakin annosta, kunnes ehdotin, että jospa kuitenkin käväisen (haah!) kaupoilla. Liiterissä näyttäisi vieläkin olevan jotakin vihannespuolta halvennuksella. Ja minä tarvitsen porganoita, tuli hirveä rakuunaporkkanahinku yhtenä iltana! Helppo ja halpa hinku ainakin toteuttaa...
Hörhö käväisi myös eilen hakemassa avaralainaa. Hän oli kovin ihmeissään siitä, mihin olen TV:n tyrkännyt! Sain kuulla yhtä ja toista, mm. sen, että hän ei enää voi tulla katsomaan tänne urheilua. Kerroin myös hänelle ja hänestä erinäisiä totuuksia, lisäksi myös urheilusta. En toki maininnut mitään tästä Black Beautysta ja sen virityksistä. Siinä on nimittäin mies, joka ei ole koskaan koskenut PC:n, ainakaan sen ollessa auki ,D Onneksi! Ziitos, ihan kenelle vaan. Minä saan olla siis rauhassa kaikelta urheilulta piiiiiiitkän aikaa.
Tiedoksi, minua ketuttaa vieläkin, mutta nyt olen säätänyt toimintamallin tuonne Huussin puolelle. Se laukeaa vasta tammikuun puolivälissä! Siihen asti ollaan asiasta hys-hys =E
------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffarit! Heh – vähäks mä yllätin mamiska eile. Tai no nii, siis yllätin, tota joo. Siis ei, mä en tehny sitä tavallist. Mä vedin pari snadii papanaa peitoll, ku en taaskaa ehtiny siält alta pois. Sitt seuraava pipana oli eteses ja loppu kunnon kakki siälä miss pitiki. Mä ajatteli, ett on orjall sitt puuhaa. Mitä viälä, mä sain taas kulla känätystä ja melkee väninää. Menin jo valmiiks sitt basee. No, ei mami sillee suuttunu, tuli hakee mut vaa vegs basest. Mutt sitt se hifffas, ett mä olin oksunu baseen. Ja sama uudestaa. Ja taas se hinkkas ensin basee ja sitt laitto murinakonee pesee sänkypeittoo! Miks varte? Mihi se siit kuluu, se peitto. Hyvät haisut vaa lähtee pois kokonaa! No, me sitt safkattii, eli mä söin vaa puukkiruakaa ja mami jonku jättee. Sain mä napikoit ja mami söi viälä jonku hetelmän. Outoo, se ei yleensä voi syädä niitä. Oli se hetelmäki outo.... (omenapäärynä/päärynäomena, toim.huom.). Sitt orja alko goisii. Mä vetelin viälä kissihepuleit ja mami jotai sano, ett anti olla loppu jo, se halus goisii vaa. Ja kyll se jaksoki goisii. Mä herätin sen välill. Kävi vaa pimees heittää biitin kalkonii ja kaatu uudestaa petii. Mitä mä sill voin. Jäin sitt venaa, ett se herää joskus kunnoll. Kyll sitä kestiki! Nyt mä oon saanu aamupalan ja napikat. Ja viälä mami heitteli mulle mylpyrää. En mä vaan jaksunu näin aamull viälä leikkii. Mä nyt tsiigaan täss sänkys, mitä toi skrivaa ja sitt mä alan vuarostani goisii. Ett näin meill tänä aamuna. Huamisee!
Täss mä oon vaihteeks taas bases, täst mamiska mut yllätti eilenki!
-----------------------------------------
Niin, näin meillä, mitenkäs teillä? Muistakaa herätä ensi yönä kello 3 tasan kääntämään kellot! Ehdottoman varmasti siitä on EU-direktiivi, että ne on käännettävä juuri silloin ja silloin siis on oltava hereillä! Nih!
Päivän slogan: Kyllä Malmillakin on kelloja käännetty jo pitkään – täällä on siinä vuosisatainen perinne!
Päivän biisi: Vieraskirja
Luettua: Oli pakko turvata oman kirjahyllyn perusmateriaaliin Stephen King – Tulisilmä, aina yhtä hyvä, kelpoinen tarina. Stephen King – Carrie, yhtä varma perustarina. Näitä jaksaa aina lukea uudestaan. Varsinkin nämä alkupään kirjat ovat huolellisemmin kirjoitettuja (ja myös käännettyjä!) kuin uudemmat. Lisäksi kerronta on jopa uskottavuuden rajalla. King on perustavaraa, ei kuitenkaan bulkkia! Welhotar suosittaa Tapsaa kaikille – ihan kaikille ;D Ja hei, tuosta toisesta King-linkistä pääsee kirjailijan kotisivuille - käykää ihmeessä!
LAMAANTUNUTTA LAUVANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti