Minä en sitten näköjään pääse rauhaan tästä neuroketutuksesta! Kertokaa, oi toverit, mitä tehdä? Olen edelleen erittäin kranttu puhuteltava. Eilen olin äärettömän väsynyt jo kotiin tultua. Aivan väkisin sain sinniteltyä edes klo 19 asti - ja mitä tekee Kummisetä? Soittaa ja kysyy, aloitettaisiinko se yhden ohjelman käsittely. Arggghhh! Olin puolitajuton, ei hän ymmärtänyt ollenkaan. No, eipä tietty, ihminen joka nukkuu vähintään 8 h, mielellään enemmän joka yö! Aivan suvereenisti. Prletto. No, taisin sanoa vähän ikävästi. On pakko lähettää ihan kohta lepyttelyselvitysviesti, että saan hänet ohjattua koneen ääreen tällä ja ensi vkolla. Muuten näyttökansiosta ei tule sellaista kuin minun mielestäni pitäisi.
Niin, nukkumisesta. Lekurille tiedoksi, siinä 4.5 h hätäisesti. Olin nimittäin vahingossa kääntynyt jossain välissä väärälle eli oikealle kyljelle ja heräsin aivan tajuttomiin kipuihin. Olkaa ja jalkaa koski niin, että kiljuin ääneen. Lisäksi on ikävää, ettei kissiä voi ruuvata kesäaikaan. Nyt tekisi kyllä mieli, siis ruuvata ja täpöllä (kuten erästä nimeltä mainitsematonta yl:ä!). Tunti jatkuvaa märinäjoikaamista ja yksi vidhuilumerkkaus. Sitten oli pakko nousta. Ja kohta kissi menikin KUORSAAMAAN keskelle sänkyä. No, enhän minä enää siinä vaiheessa pääse uneen ja töihin lähtökin alkaa lähestyä. Voi kissin olemattomat kellit! Kun se kissisuihke on vieläkin ostamatta, eihän Kummisetä sitä muistanut viime vkolla. Täytyy mainita siitä tänäänkin...
Työtä tuli sitten eilen tehtyä taas silkan raivohulluuden voimalla. Joo, otin kaverilta toisetkin ylimääräiset hommat, jotka sain - hah - yllättäen tuotua jo viime vkon puoliväliin. Mitä ihmettä täällä oikein tehdään? No, aamulla istuskellaan kaffella. Sitten onkin taukojumppa jo aivan kohta. Sitten on tietovisailukokous eli kaikkien mahdollisten lehtien kysymysosiot. Kohta voikin lähteä ostamaan evästä - se ei ole työaikaa vaan lasketaan siihen automaattisesti miinustettavaan puolen tunnin ruokataukoon. Jonka jälkeen syödään ne eväät. Tätähän ei kukaan enää vahdi, kauanko siinä istutaan. Ja sitten onkin jo iltapäiväkaffet. Välillä pitää muistaa toki käydä sosiaalisena ihmisenä tiedustamassa työkavereiden kuulumisia, soittamassa omia puheluita, kopieeraamassa jotain tms. Näin saa onnistuneen työpäivän sitten loppuun. Vielä kun istuu vaikka vähän yli klo 16 asti, niin voikin paheksua Welhotarta joka lähtee klo 15.00 tasan, koska on tullut paikalle ennen klo 6 ja vääntänyt konetta täydet 9 h pitäen vain evästelytauon, lipittänyt yhdet kaffet ja käynyt hätätupakalla oikean kututuksen iskettyä! Lisäksi taksot on tilattu, kuten on tilattu. Piste. Eilen juuri puhuin kaverin kanssa, että ei tämä tällainen menisi missään ns. oikean esimiehen läsnäollessa läpi. Sikäli ikävää. Lähiesimies on mukava, oikein mukava. Mutta koska hän on noussut ns. muiden joukosta, edes johtajakoulutuksen käytyään hänellä ei ole tarpeeksi jämäkkyyttä puuttua tiettyihin asioihin. Valitettavasti. Meitä nimittäin on muutama, jotka ihan oikeasti tekevät töitä. Sinänsä tietysti hullua, että osa meistä on juuri näitä kivuliaita... Ylisuorittajia?
No, hölmö töitään laskee. En minäkään. Tiedän kyllä, miten saan näkymään kaiken mitä minä olen tehnyt. Kaikki eivät tiedä, se onkin heidän vahinkonsa. *erinomaisen kiero virn* Edelleen odotan, tullaanko tarjoamaan jatkoja. Olisi mielenkiintoista, jos olisi antaa se toinenkin vaihtoehto. Tyyliin: "Nyt pitää miettiä tuota asiaa, kun tässä nyt olisi tarjolla vähän muutakin!"... Ikävä kyllä, ei ole. Viimeistä hakemaani paikkaa haki myös 137 muuta henkilöä. Vähänkö tunkua rottahommiinkin. Ja joku puhuu työvoimapulasta. Ziitosta vaan, joo.
-------------------------------------
Purrrrrve, kaiffat! Mä nyt taas tajuu siis hei yhtää mitää. Mami goisii omituisii aikoihi taas. Epistä. Mä goisin ja herään ku se tulee. Ja sitt mä goisin piänet iltapäikkärit. Eilenki mä sitt heräsin ja olin taas valmis leikkii ja juaksee ja muuta. Mitä tekee orja? Tuijottaa ja haukottelee ja on ihan tattismoro =O Siis hei, jaksanu ees heitellä mylpyröit eikä aukoo mulle mun oveja. Ei, ei olleskaa hei hyvä juttu. Ja sitt se painu sänkyy hornottaa. Sammuki melkee heti. Ja heräs välill uikuttaa. Nuku siin sitte. Mä päätinki sitt joikasta sen taas kahdelt hereill. Sillo nyt vaan sattuu olee mun kalkonihinku pahimmillaa. Ja mä tarviin mun napikat, nih! Ja mun päiväeväkset. Ja vähä seurusteluu. Vaiks tais mennä tänä aamull överiks. Mami oli just pessy yhe snadi peito. Mua niin otti päähä, ett mä sitt vähä lirutin siihen. Eee, ihan vaa piänesti, siis. Eiks tää taas repiny sen sinne murinakoneesee. Ja katteli mua sillee oudosti. Rrrrr. Tarttis saada aikaseks se, ett mami olis mun kaa päivät. Sillo meill menee tooooosi hyvin. Molemmat pysyy kiltinä. Mutt tämmöne, ihan ihme juttu, ett sen pitää muka joka aamu painuu duunii, se on kyll iha vääri. Jonku pitäis kiältää semmone. Ett mull pitäis olla niinku omahoitaja päivisin. Ku mä kerta oon häiriintyny. Ja ku mamiskaki on. Kerta nih!
Kattokaa ny, tää on otettu viikendinä ku ollaa kaksistee. Nou hämminki siis, hei! Funtsikaa vähä tätä jutskaa. Mä goisin. Huamisee!
--------------------------------------
Tässä olisi paljon muutakin ajateltavaa. Taidan aloittaa työt, ettei tarvitse ajatella *virn*. Kaffetta kun vielä saisi, ziitosta vaan...
Päivän slogan: Työ on pysyvä rangaistus siitä, että Eevalla oli hetken kivaa!
Päivän biisi: Missä viisaaksi tullaan?
Luettua: Alexander von Schönburg - Tyylikkään köyhäilyn taito, ai että, tästä Welhotar piti ja yhtyy kovin moniin mielipiteisiin mm. työstä, vapaa-ajasta ja sen viettämisestä, autoilusta, matkailusta, ruuasta ja ravintoloista jne. Suosittelen ehdottomasti kaikille, erityisesti niille, jotka aikovat heittäytyä vaikka friikuiksi (tai ovat jo!), jokaiselle, joka auttamatta joutuu karsimaan menojaan sekä ihan kaikille vähänkin oravanpyörään kyllästyneille! Ajatuksia herättävää, viihdyttävääkin lukemista! Varsinainen uusköyhän manifesti (tämä on lainattu sanonta, mutta osuu ja uppoaa!). Todettakoon kuitenkin, että tämän suora soveltaminen kotimaan olosuhteisiin on melko mahdotonta, mutta ainahan voi etsiä vaihtoehtoja - itsellänikin vilahteli jo mielessä kaikkea vinkeää venkulointia. Tittamari Marttinen - Rohkeusleikit, juu, eksyin taas nuorisokirjapuolelle, ehh. Saan minä niitä lukea, saanhan?! Hyvä tarina sijoituskodista takaisin äitinsä luokse muuttavasta Ronjasta ja uusista ystävistä, joilla kaikilla on omat vaikeutensa ja tarinansa. Minä pidin - uskon aika monen nuorenkin pitävän. Ei mitään koristeltua kerrontaa, ei tosin mitään kovin kammottavaakaan. Lähinnä voisi kuvitella aidon elämän osaksi. Eli ei elämä ole eikä sen tarvitsekaan aina olla niin upeaa ja kaunista, kunhan joskus riittää niitä huippuhetkiäkin ja uskallusta heittäytyä uusiin ihmissuhteisiin ja tapahtumiin... Welhotar suosittaisi yli 10-v., jotka lukevat paljon. Hei, vähän vaihtelua tylsiin heppakirjoihin *virn*.
TIHKUVAA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti