tiistai 23. lokakuuta 2007

KYLMÄÄ SOTAA KAIKILLA RINTAMILLA


On aika päästä sinne lääkärille! Koivet ovat särkeneet jonkun päivän nyt enemmän kuin ikinä. Lisäksi ne pettäilevät oudosti, eh. Ranteetkin juilivat. Mahdotonta nukkua kunnolla. Minä olen raato, en jaksa! Tod.näk. minut todetaan hyväkuntoiseksi ja työkykyiseksi. Jos näin käy, aion jättäytyä keinolla millä hyvänsä pitkälle sairaslomalle tai työttömäksi. Tämä on täysin hullun hommaa - minä myönnän sen. Ei tällaista tee kukaan järkevä ihminen. Kiusaa itseään huonosti palkatun työn eteen niin, että on poissa pelistä loput vuorokauden tunnit. Prletto!


Kylmää sotaa siis joka puolella. Kotona otettiin eilen Vincentin kanssa yhteen täpöllä. Harvoin hermo menee, mutta eilinen oli vähän liikaa. Kissa kuorsasi suureen ääneen päiväpeiton alla, viereiset kolme tyynyä huolellisesti merkattuna. Sen jälkeen alkoi raivari puolin ja toisin. Ja pyykkäys. Tänään Kummisetä menee hakemaan sitä helvetin suihketta. En minä jaksa kohta enää Vincentinkään kanssa, jos en saa olla kotona. Tämä ei ole reilua minua eikä kissaa kohtaan. Tahdon työhaluttomuuseläkkelle, lisäksi haluan kissanhoidontukea vaikealuonteisen kissan aiheuttamien ylimääräisten vahinkojen ja vaivojen kattamiseksi! KELA, huhuu, täältä tullaan ja tällaisista hakemuksista ei taatusti löydy ennakkotapauksia.


Kylmää sotaa näyttää käyvän myös tenttijämme. Hän lupaili tuloksia mahd. jo pe, viimeistään alkuvkosta, koska on lähdössä lomalle. Eli pahalta näyttää, koska mitään ei ole kuulunut. Josko haistattaisi silläkin hommalla kaikki ja pyyhkisi vain pissat lattialta!


Että minäkö muka pessimisti? Tässä ei ole vielä kaikki eikä tulekaan. Positiivisesti ajattelevat ihmiset ovat perheestä! Menkää ja tunkekaa ne pienet positiiviset ajatuksenne juuri sinne minne ne kuuluvatkin, eli syvälle viemäriverkostoihin. Mitä helvetin positiivista minunkin tilanteessani on? Ei yhtään mitään, ei niin mitään! Nih!


Lisäksi eräs taho ei ole vieläkään maksanut kirjoituspalkkioita. No joo, ymmärrän, ehkäpä heidän taloudenhoitajansa maksaa Sitten Joskus. En ole vasta odottanutkaan kuin pari kuukautta, lähes. Ei kiirettä, eihän. Mihin sitä Welhotar nyt rahaa tarvitsisi, eihän se mihinkään pääsekkään. Matkat ovat tällä viikolla loppu, siis ns. vapaa-ajanmatkat! Pletto niidenkin päätöstä.


--------------------------------------



Moi, kaiffat! No, juu, mami ehtiki jo taas kertoo kaike. Ähh, vähäks me muute eile tapeltii. Mamilkii on kunno skraadut ja purujäljet handuiss. Mua ei rankasematta rankasta! Ja arvatkaas hei mitä, se läppäs mua takamuksell, oikee hei kunnoll. Eiks sitä vois jo syyttää niinku pahoinpitelyst tai jostai. Ja sitt seki, ett laitto taas sen hurinakonee pyärii ja näytti mulle kaikkee pissittyy tavaraa. Eiks se ois niinku sitä spy..siis psyykkist pahoinpitelyy tai jotai? Ei paljo auttanu, ett viälä uhkailtii. Ja annettii kyll heekkui, mutt silti. Mä tiädä, miks mä sitt välill teen tollee. Mä vaan taas goisin ja päätin sitt käydä pissill. Kuka sitä lämpösest sänkyst lähtee kylmää kylppärii. Ku ei ollu nälkäkää. Epist niinku! Ja sitt toi orja kehtas kertoo koko jutksan viäl Kummisedäll, ku se kävi illall. Mua nolotti ja Kummisetä uhkaili mua kans. Seki sano, ett yksiö (mikä se muute on?) oottaa mua Hesys, jos ei tavat vähä parane. Ja hakee sitä dödöö sitte. Jäks! Mä tunnen nyt oloni kyll vähä niinku turvattomaks... ottaiskoha joku mut evakkoo, jos täss viälä käy huanosti =O



Siis niinku tällee mä goisin eilenki, mutt ton peiton alla vaa. Arvatkaas kuin hankala siält on mönkii jonnekki kauas pois, hei, niinku... Huamisee!


-------------------------------------------


Minä en jaksa muuta kuin odotella kaffetta!


Päivän slogan: Yritä edes hymyillä - huomisesta on tulossa vielä pahempi!


Päivän biisi: 15 kesää


Luettua: Klas Östergren - Gansterit, nimi ei siis kuvaa romaanin tapahtumia mitenkään osuvasti ,> Muutenkin tämä opus jätti minut melkoisen kylmäksi, ei oikein osunut tällä kertaa. En ymmärrä, miksi tästä naapurimaassa niin kohkattiin, tai kyllä, siis arvaan eli poliittiset kytkennät. Hassua, koska nämä ovat ainakin Suomessa olleet tiedossa vaikka kuinka kauan. Eli ihan kelpo kirjoittelua, mutta kun ei niin ei! Terhi Nikulainen - Rakkausmurha, heh, Myllylahti kustantamona yllättää positiivisesti =o Ihan kunnollinen, kotimainen dekkari! Ainoana miinuksena (ehkä sen esikoiselle voi vielä sallia) liian paljon tapahtumia liian lyhyessä ajassa sekä aivan liikaa henkilöitä sotkemassa suhteita. Pieni karsinta olisi ollut paikallaan. Muuten oikein viihdyttävää kotimaista murhatarinaa uudelta tekijältä, josta voi vielä tulla haastaja Arhipalle ja Pakkaselle... 


                           


                       TIKKUILEVAA TIISTAITA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti