Niin, tuota – ei minulla edelleenkään ole mitään muuta sanottavaa kuin että minä olen aivan hemmetin väsynyt ja kipeä. Eilinen päivä Varastolla meni melkein kokonaan erilaisissa miiteissä, argh. Arvatkaas, alkoiko pilkityttää? Tämähän oli retorinen kysymys eli alkoihan toki. Kun pääsin kotoon ja sain vähän saladoa sisääni, unta lyötiin kangella päähän eli nukahdin niille sijoilleen yli tunniksi. Sammuin totaalisesti. Heräsin suht pirteänä, kuten aina lyhyiden tirsojen jälkeen. Tosin yöuni oli taas erittäinkin hakusessa. Kuinkahan kauan sitä oikein tällaista jaksaa? Kohta menee nimittäin hermo, oikeasti.
Miten sitä pystyisi tyhjäämään päänsä siten kuin viikonloppuna? Tai edes jotenkin onnistuisi nukkumaan viikolla edes muutaman tunnin. Kun mikään EI auta, ei yhtään mikään (paitsi ne tietyt unimömelöt, joita omisarvis ei ehdottomasti kirjoita)! Nyt tähän liittyy vielä vekkulina sellainen ”melkein kramppaa, mutta ei ihan” –fiilis, joka on muuten helkkarin epämiellyttävä ja pitää myös hereillä. Eli tekee ikäänkuin kramppia, mutta ähäkutti, ei sittenkään. Pirulauta, on ihme, jos tästä ei tosiaan hermo kohta mene! Suunnittelin jo eilen mielessäni varsin rätväköitä toimenpiteitä, mutta ei työaikana mitään ehtinyt ja kotoa ei enää kannata.
Suunnittelin ihan ensin testaavani omisarviksen esimiestä. Sitten pyytää omat paperini ulos. Sen jälkeen – no, ehkä en siitä täällä edes kerro, ainakaan vielä. Minä en nimittäin enää luota siihen leidiin todellakaan pätkän vertaa. Ja hänen vastaanotostaan en pers.kohtaisesti maksaisi latin litiä, jos olisin yksityiselle menossa. Siksi hän varmaan onkin tt-lääkärinä =O Kun Suomessa kerrotaan olevan lääkäreitä jo liikaakin, löytyisiköhän sellainen, joka ottaisi asiakseen hoitaa koipiani ja unettomuuttani ihan oikeasti eikä mielipidelääkkeillä?
Nimittäin tästähän ollaan käyty keskustelua – mitä mielipidelääkitys mm. aiheuttaa sivuvaikutuksina (joista ei tod. paljoa puhuta). Ja miksi ihmeessä se nyt on niin muodikasta niitä määrätä ja pakolla popsia – vaikka minkäänlaista vaikutusta ei olisi tai niistä tulisi vain karmeita sivuvaikutuksia? Tämä kovasti ihmettelee asiaa. Enkä nyt jaksa linkata edes erinäisille sivuille, jaksatte ne varmaan itsekin etsiä. Asiasta kun ollaan montaa mieltä! Toki ihan tarkoitukseen eli pahaan masennukseen niistä voi olla hyötyä, jos ja sanon JOS ne sopivat ja täyttävät tehtävänsä. Usein kuitenkin kuulee, että on joutunut kokeilemaan useampaa merkkiä – ja kas – usein se kallein / kammottavin / muuten paasha lääke sitten onkin tehokasta vähän aikaa... En sano tämän enempää tahi joudun tappeluun! Minulle ne eivät vain sovi, ei mikään niistä – valitan. Ehkä minulla ei sitten ole mielipidettä tai olen todellakin liian herkkä joillekin näille aineille. Itse väittäisin viimeisen puolesta, koska mm. Lyrica vaikuttaa yhtä karmealla tavalla.
No, se siitä. En minä varmaan tällä viikolla saa aikaiseksi mitään. Se vaatisi vähän puhtia ja sitä ei nyt kertakaikkiaan löydy. Hätinään jaksan tehdä eväkset, hoitaa työduunijobihommani ja makoilla koivet ylhäällä, että särky edes vähän rauhoittuisi. No juu, kertaalleen olen tällä viikolla sentään vienyt roskat *odottaa taputuksia*. En muuten, mutta ne haiskahtivat jo niiiiiin pahalle ,D Kas, roskiksesta tulikin mieleen – mutta Vinski saa kertoa loput. Dyykkaamisessa minä olen aina kunnostautunut sentään, vaikka vähän heikommassakin kunnossa. Nyt laitan kaffet tulemaan....
Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, hei, tiätteks, toi mamiska toi mulle iha uuren upeen pallisänkyn. Siis semmosen, misä vaan mä saan goisii. Soli käyny jossai R.Oskiksen tykönä ja löytäny siältä tommosen rottinkirahin. Se sano, ett se tsiigas jo siälä, ett soli tukeva ja kondiksess ja kaikkee. Ei likane, ei mikää paikka rikki ja semmost. Ja hei, tosa fotos se tumma on puun niinko oksakohta, eikä mitää paashaa – toi käski mun sanoo viäl siitäkii. Nii ja sitt se tuli himaa ja mä hiffasin heti, ett toi on mulle. Arvatkaas hei, tosa on ihan miälettömän mukava goisii, son just ku mulle tehty. Nyt ku on lämpöst, siin ei tarvii pehmukett ja ku tulee galsa (jos joskus tulee), nii ni toi lupas siihe semmose pyäreen pehmukkeen mun snadin pylderön alle! Eiks ookki hiano? Täh? Mun Oma Palli, mmmmm. Saa siin muutki pitää koipisii ja istuu, jos tahtoo. Mutt son Vaan Mun! Toi otti fotonkii, vaiks se ei oo ihan siin miss pitäis, son jo siirretty vähä. Ja jos mä en sitt diggaa siit enää pidempää, mä lahjon sen pois. Toisell kissill tai vaiks Pojall tai jotakii.... Mutt oli aika magee ylläri >o<
Kliffoi ylläreit hei teillekkii!
Vincent sai kerrankin jotakin isoa, kuten on usein toivonut.
Päivän slogan: Silmä silmästä – ja koko maailma on sokea!
Päivän biisi: Vittu kun vituttaa
Luettua: Pentti Arjopalo – Kultainen Bengali, Bangladeshin kehitysyhteistyötoimintaa niin kuin siellä sitä on tehty. Sopii luettavaksi em. tehtäviin aikoville ja halajaville sekä niissä toimiville. Kuvaus tuntuu melko todenmukaiselta, mikäli minä olen oikein kuullut. Kerrontatapa ehkä on vähän hyydyttävää, Arjopalo kun ei ole päässyt vuosien varrella eräistä maneereistaan eroon. Mutta yhtä kaikki – kehitysyhteistyön hyvät ja huonot puolet esiin vaikka tälläkin tavalla eli ei kehno. Romain Sardou – Kolmastoista kylä, historiallinen jännäri, aika ovela sellainen vieläpä. Tarjolla murhia, kylä, joka on ollut vuosikymmeniä eristyksissä,pappeja ja muita hengenmiehiä jopa Vatikaania myöten... Juu, tykkäsin tunnelmasta ja kuvauksesta. Toi mieleen parikin tutkimusta esim. noitavainoista ja muusta. Tässä siis luettavammassa muodossa aitoakin historiaa. Kesälukemiseksi kelpoisaa. Pirkko Saisio (nimellä Eva Wein), pienoisromaanit Puolimaailman nainen ja Kulkue. Tuota ja joo, hyvin saisiomaista ja taidokasta lyhytproosaa juutalaisuudesta ja juutalaisista. Ehkä lyhyys vähän tökkii, suositan Saision ystäville. Claudia Gallay – Tyrskyt, ranskalaisen syrjäisen merenrantakylän sisäistä elämää ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Omalaatuisia ihmisiä omissa oloissaan, joita muukalainen, nainen, lintujen tutkija tarkkailee. Kylään saapuu outo, mutta tuttu mies – ainakin kyläläisille, johon nainen ehkä jopa ihastuu omalla tavallaan. Samalla selvitetäään erään vuosien takaisen haaksirikon syitä ja seurauksia. Tästä minä pidin, jotenkin, ehkä tunnelma ja omalaatuisempi ympäristö sekä turman selitys tekivät osansa. Suosittelen! Gregory Maguire – Noidan poika, ei sitten oikein jaksa meikäläistä ihastuttaa tämä kirjaltaja, ei voi mitään. Se lukee, joka pitää tästä tyylistä ja suomennoksen otteesta. Päähenkilö on kyllä aika mielenkiintoisa, mutta kaikki vähän hukkuu erinäiseen piperrykseen ja väkerrykseen. Xaviera Hollander – Onnellinen Madame, newyorkilainen bordellin emäntä muistelee. No tuota, onhan sitä itseään vapaaehtoisesti kauppaavia, hyvinvoiviakin naisia. Uskotaan. Mutta tämä menee nyt lievästi yli tällä kehumisella, miten kivaa on huorata ja ansaita... No, ehkä 70-luvun ajankuvana muuten eli sivujuonet ja –tapahtumat pelastavat vähän tilannetta.
VARASTO JO HUHUILEE TUOLLA KAUEMPANA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti