Hei sinä Valvojien valvoja! Kirjoitan sinulle nyt toista kertaa. Jos aikomuksesi on valvoa minun valvomistani, olisiko mahdollista, että joskus voisimme nukkua yhtä aikaa edes muutaman tunnin yöunet? Siis ethän sinäkään voi jatkuvasti valvoa, vaikka oletkin valvoja.Tämä on vain ihan pieni ehdotus. Katsos kun tuollainen pätkittäinen unetus ja puolitorkut eivät oikein meikäläiselle riitä. Ai, että ei vai? No, siinä tapauksessa minun on ryhdyttävä suhteesi joihinkin radikaaleihin toimenpiteisiin. Palataan siis asiaan myöhemmin.
Heippa hei,
t. Unetoinen Malmilta
Eli olen taas jo näin keskiviikkona aivan hemmetin krantusti puhuteltavan väsy ja kipeä. Juu, juu – märisen ja vänisen, mutta näin se vaan on, perkele! Mömelöt tehoavat hiinä-ja-hiinä sen verran, että pystyn lähtemään töihin ja hoitamaan hommani. Mutta kuinka kauan? Se voipi kohta olla, että tässä pimahdan ja alan huudella levottomia, hävyttömiä ja asiattomia – mitäs sitten, minä vaan kysyn?
No, pakko se on Varastolle tänäänkin. Hommia on niin, että ei tiedä missä järjestyksessä niitä edes tekisi. Osa jää lomille jo ensi viikolla, suuri osa jussin tienoilla. Tämä teettää meikäläiselle pientä panikointia tärkeysjärjestykseen. Edelleen teen kaiken tulojärjestyksessä, jos ei erityisen herttaisesti joku jotakin muusta syystä pyydä. Jos duunit taas heitetään kuni luu koiralle, teettäjä saa myös samalla hommansa pinon alimmaiseksi ja ehkä muutenkin hyyyyyviiiiin huolellisesti käsiteltäväksi *kiero ja hapan wirn*. Ei minulla työtä vastaan mitään ole, ei. Mutta kun ei anna krempat periksi, pirulauta!
Lohduttelin itseäni eilen käymällä Serkuissa ja ostamalla mehuja, kirsijuggaa sekä kaalipiffejä ja jotakin Belgarionillekin varalle. Sain ainakin iltamuonaa tarpeekseni, vaihteeksi. Ja postista sain käsiini jopa kaksi upouutta opusta, tyytyväisenä tietysti en vielä edes aloittanut niitä. Tosin kirjoittelin illalla sitten pari juttua valmiiksi, koska pinot alkavat muuten kasaantua turhaan.
Mutta tiedoksi kuitenkin lukijoille: En se ollut minä, jonka pinna kärähti! Enkä taatusti, se oli - ihan totta - juna. Vaikka jopa työkaverit luulivat minua jotenkin osalliseksi tapahtumaan ,D Ai, että minun ja Malmin maine? No joo, saattaahan molemmissa olla hieman perää. Siis että kunnia on mennyt jo aikoja sitten, mutta maine kasvaa vaan.
Valitetttavasti minä en jaksa tänä aamuna muuta – olen herännyt väsyneenä. Tarvitsen sammiollisen kaffetta ja kourallisen mömelöitä, että pääsen edes vaatehtimaan itseäni. Joten joudutte valitettavasti tyytymään tänään tällaiseen tynkärapoon, tsorgen vaan. Ei voi mitään. Ehkä taas huomenna jotakin muuta. Nämä postauksetkin vaihtelevat kuni Soomen suvikelit ,D
... JA TAAS HÄN LÄHTEE, KOHTA JO TULLAKSEEN ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti